Lapsi ei tottele yhtään, minä en jaksa
Tietylle päälle sattuessaan lapsi ei tottele yhtään. Ei sitten mitään. Ymmärrän, että tämä voi olla huomionhakua tai merkki turhautumisesta tai jotain sellaista. Mutta kun kyse on asioista, missä tavarat menee rikki, esimerkiksi keittiön kaapit ja muut, niin minä en vain jaksa. Onko teistä väärin käskeä lapsi silloin omaan huoneeseensa? Siis yksin. Ja pysymään siellä, kun ei kerran muualla suostu olemaan kunnolla. Vai pitäisikö minulta äitinä oikeasti aina ja loputtomiin löytyä energiaa sanoittaa turhautumista, ymmärtää, olla lapsen vieressä poistamassa turhautumisen tunteita jne? Lapsi täyttää nyt loppukuusta neljä, jos iällä on asian suhteen väliä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa ärsyttävältä, mutta koita relaa. Tuo kuuluu ikään. Kiellät vain maailman tappiin asti. Kyllä se ehkä joskus lopettaa sen pers*ilyn.
Ai kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja rikkoo ja kiellän ja rikkoo. Vaikka maailman tappiin asti? En jaksa. En kestä enää yhtään rikottua kaappia, hyllyä, kaukosäädintä ja vastaavaa. Ei ole edes rahaa ostaa uusia. Ap
Ota ne tavarat pois häneltä. Vie se lapsi vaikka ulos mesoamaan.
Tavarat? Miten otetaan lapselta pois keittiön kaappi, vessan ovi, suihkuseinä, kirjahylly, makuuhuoneen seinä? Lapsi tietenkin ulkoilee joka päivä ja on hoidossakin, kun olen töissä, mutta välillä on oltava kotona sisällä. Esimerkiksi ruoanlaiton, pyykinpesun jne takia, tai vaikkapa iltapalan. Meillä ei ole mitään omaa pihaa, johon voisin laittaa lapsen yksin mesoamaan.
Ap
Otetaan se lapsi pois keittiön kaapilta, vessanovelta, kirjahyllystä! Kyllä sinä jaksat hänet vielä kantaa. Kovasti ehtiväiseltä lapsesi vaikuttaa. Voin vakuuttaa, että sellainen hän tulee olemaan aikuisenakin. Ota hänet mukaan kaikkiin tavallisiin töihin. Vai onko hän poika, jonka ei sovi osallistua keittiöhommiin, pyykkäykseen, siivoukseen? Kun hänellä olisi jotain järjellistä tekemistä siinä sinun vieressäsi, ehtisit puuttua asiaan heti, kun heittäytyisi rikkomaan jotain.
Sinulla on sentään vain yksi lapsi, mutta kerropa tuo neljällä ja lisää siihen vielä kävelemään oppinut 8-kuukauden ikäinen, vanhanaikainen talo likasankoineen, ulkohuusseineen ym. niin kuin anopillani aikanaan. Ei siinä paljon tunteita sanoiteltu eikä viety jäähylle. Kai hänenkin lapsistaan on kunnon ihmisiä tullut, vaikka en ole kaikista ihan varma.
En ymmärrä tuota, että " eipä niitä kotitöitä hirveästi ole" selityksenä.sille, ettei keksi nelivuotiaalle nassikalle tekemistä. Kun eihän tuon ikäinen hirveästi ihan niitä oikeita töitä tee, kunhan tuntee olevansa mukana ja hyödyksi. Hänelle keksitään niitä " hommia" : leikkaapa ( lasten saksilla ) lehdestä tämmöisiä ( lopputuloksella ei väliä, itse näytät vaikka neliöitä) ja voi että miten hienoja! Jos ei pistä suuhunsa enää mitään, niin lajittelepa kasaan kaikki punaiset napit. Jos on nappeja. Tai mitä vaan ikinä keksit. Mielikuvitus on rajana.
Ja tärkeintä: kiitos avusta, ootpa taitava! Fyysinen energian purku erikseen toki.
Onko tämä enää todellista, että kysytään vauvapalstalta, saako lasta kasvattaa? Luulin lapsen olevan 14-vuotias ja olin tulossa ehdottamaan, että tee lastensuojeluilmoitus. Mutta lapsi onkin vasta 4, ja sen ikäiselle aikuinen pärjää voimalla!
Nyt vaan kysyn, miten ajattelet saada 14-vuotiaan tottelemaan, jos et uskalla kasvattaa edes nelivuotiasta?
Ei oikein vaikuta siltä, että "rajat ovat olleen pienestä saakka", jos esität täällä kysymyksen "Onko teistä väärin käskeä silloin lapsi omaan huoneeseen". Tuntuuko se sinusta itsestäsi niin pahalta, että menet kuitenkin hyvittelemään ja lapsi saa hakemansa huomion? Voit saada parempiakin ehdotuksia - lapsettomilta.