Lapsi ei tottele yhtään, minä en jaksa

Huoneeseen vaan.

En ymmärrä, miksi on alapeukutettu joidenkin neuvoja ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Sehän on juuri sitä varten, että vanhemmat saavat neuvoa ja tukea arjen ongelmiin. Aivan liikaa on meillä vallalla sellainen käsitys, että jokaisen pitää vain itse yksin pärjätä vaikka hammasta purren ja tyynyliinaan itkien, kuin kysyä apua - siis muutenkin kuin anonyyminä netistä! Ei siinä mitään häpeämistä ole. Jos vanhempi on noin turhautunut kuin ap, niin kyllä olisi hyvä saada tilanne jollain lailla ratkeamaan, jotta ilo ja rauha palaisivat. 

Itse otin aikoinaan yhteyttä neuvolaan, kun taaperoni ei meinannut oppia kakkaamaan potalle. Kävin ihan yksin kerran juttelemassa ja sain hyvät neuvot, joiden avulla tilanne lähti ratkeamaan. Joskus se voi olla niin pienestä kiinni. Miksi pitäisi vain telkkarista katsoa, kun joku SuperNanny tulee perheeseen ja saa asiat etenemään oikeaan suuntaan? Kyllä apu kuuluu kaikille. Ei meistä ketään ole valmennettu vanhemmuuteen ja siinä saattaa kenelle tahansa tulla eteen haastavia tilanteita ihan tavallisenkin lapsen kanssa. Siis rohkeasti ottamaan yhteyttä - ei siellä kukaan tuomitse tai arvostele. Päinvastoin ovat iloisia, että olet pienen lapsen kanssa ajoissa liikkeellä ja osoitat olevasi fiksu ihminen kysymällä neuvoa. Tsemppiä!!

Lapsi tottelee yllättävän hyvin kun ottaa lelut, kännykät , pleikkarit pois. Sitten pistää lapsen jäähylle tiettyyn paikkaan ja vahtii että siinä pitää istua tunti eikä poistua saa. Jos lapsi poistuu niin vie lapsen takaisin niin kauan kun tunti on täyttynyt. Ettekö ole katsoneet niitä ohjelmia jossa se piia penttala komentaa perheiden kauhu kakaroita. Se antaa oikeesti hyviä ohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa ärsyttävältä, mutta koita relaa. Tuo kuuluu ikään. Kiellät vain maailman tappiin asti. Kyllä se ehkä joskus lopettaa sen pers*ilyn.

Ai kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja rikkoo ja kiellän ja rikkoo. Vaikka maailman tappiin asti? En jaksa. En kestä enää yhtään rikottua kaappia, hyllyä, kaukosäädintä ja vastaavaa. Ei ole edes rahaa ostaa uusia. Ap

No luuletko että kukaan osaa antaa sellaista kaikenkattavaa ohjetta joka toimii kaikkiin perseileviin lapsiin?

Mitäs muita vaihtoehtoja sulla on kuin jaksaa?

Sitä se on, kasvattaminen. Ei vanhemmaksikaan synnytä, vaan myös sinä kasvat vanhempana lapsen vierellä.

Joo, se on raskasta välillä ja tuntuu että pää räjähtää.

Ja kyllä, kiellät ja kiellät. Ja vaikka jäähyjä jne.

Taikasauvaa ei kasvatukseen ole vielä keksitty.

Lapsilla on erilaiset temperamentit. En ole kokenut omien lasten kanssa vastaavaa, koska molemmat ovat olleet rauhallisempia temperamenteiltaan, eivät koskaan rikkoneet mitään. Jos nyt jotain joskus harvoin tuli niin suhtauduin niin että rakastan lasta mutta en sitä mitä tekee.

Otin asenteen, että puhun asian läpi lapsen kanssa rauhallisesti ja osoitan samalla että rakastan häntä paljon. En liioitellut tai jankuttanut tapahtumaa, vaan siirrytään eteenpäin.

En ikinä ottaisi lapselta tavaroita pois kun ne on kerran annettu hänelle. Haluan osoittaa, että sanani pitää ja minuun voi luottaa, jos esim. annan jotain.

Ehkä olis parempi keskittyä siihen ongelmaan, eikä liittää siihen muita erilaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi lapselta tavaroita pois kun ne on kerran annettu hänelle. Haluan osoittaa, että sanani pitää ja minuun voi luottaa, jos esim. annan jotain.

Ehkä olis parempi keskittyä siihen ongelmaan, eikä liittää siihen muita erilaisia asioita.

E ottaisi puuvasaraa pois vaikka lapsi hakkaisi sillä lasista suihkuseinää kielloista huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kasvatustyö pitää aloittaa pienestä pitäen, niin ei tarvitse sitten ihmetellä kauhukakaran kanssa. Nyt alat asettaa rajat ja katsot kanssa, että pidät niistä kiinni. Kun mikään muu ei auta, sanot lapselle erittäin tiukasti, vaikka huudat tarvittaessa, että jos hän vielä rikkoo jotain, sinä rikot häneltä lelun. Ja jos on pakko, myös teet niin. Siitä lapsi ymmärtää miltä toisen tavaran rikkominen siitä toisesta tuntuu. Hyvin todennäköisesti ei riko sen jälkeen enää mitään.

Ja tuomitsijoille tiedoksi, joihinkin lapsiin toimivat vain kovat keinot. Vain ne tietävät, jotka ovat kasvattaneet erittäin vahvatemperamenttisen lapsen. Jos pienenä antaa periksi, koulussa on helvetti irti ja liian myöhäistä.

Lapseni on erittäin vahvatemperamenttinen ja voimakastahtoinen. Ollut aina. Mutta en ole koskaan hänelle antanut periksi asioista, vaan rajat on aina pitäneet. Siksi en tykkää, että minua syytetään siitä, että olisin aloittanut kasvattamisen vasta nyt ja siksi pulassa. Rajat on olleet pienestä saakka. Ap

Olen hoitanut muutamaa tällaista lasta ja jostain oudosta syystä kanssani on kokeiltu tahtoa kerran ja sitten jotenkin oivallettu, että ei kannata, tämä aikuinen ei mene samaan vipuun kuin muut. Miksi vanhempiensa voimakastahtoisiksi mainostamat lapset lopettavat tahtomisen, kun aikuinen vaihtuu? Tuskin on pelkkää vieraskoreutta, harva jaksaa monta päivää olla kiva.

Joo o, no ne vaan nyt ovat vieraskoreita ns vieraammille aikuisille, ml. meillä reissutyötä tekevä lapsen isä. Minulle taas on kuin manifestoitunut pikkupiru. Kyllä kuulemma hoidossakin (pph) yrittää toisinaan temppujaan mutta antaa sielä helpommin periksi. Äidilleni eli lapsen mummolle alkanut nyt viime aikoina näyttää todellista luontoaan vaikka erittäin läheinen ollut mummon kanssa ihan pikkuvauvasta.

Minun poikani täytti äskettäin 4v. Ja aina ollut äärimmäisen voimakastahtoinen, ihan vauvasta (miten voikin näin olla??). Jatkuvaa tahtojen taistelua enkä anna periksi tuumaakaan oikeasti tärkeissä asioissa. Esim. nyt syksyllä hoitoon palattuaan saa ensimmäisen kerran ikinä valita itse päivävaatteensa, toki tietyistä antamistani vaihtoehdoista vain. Ruoka syödään silloin kun se on valmis eli pöydässä ja syödään vain siellä pöydässä, tahalleen ei sotketa eikä tuhota mitään, sohvalla ei hypitä eikä lemmikkieläimiä kiusata. Normisetit. Kuitenkin niin halutessaan on maailman ihanin, kiltein ja suloisin pikkupoika.

Kuten joku sanoi, että jos nyt pikkulapsiaikana antaa mihinkään tuumaakaan periksi, tai huonon käytöksen mennä rankaisematta, on piru irti teini-iässä. Olen kuullut tämän saman myös sukulaistädiltä (6 lapsen äidiltä) sekä omalta mummoltani, jolla oli 9 lasta. Samoin omaa äitini on sanonut. Uskon tähän täysin.

Omaa nelivuotiasta kiukkupussiani kannan tuon tuosta jäähylle omaan sänkyynsä. Ja vahdin vieressä että siellä kans ollaan. Joskus joutuu edelleenkin ihan pitämään kiinni sylissä kun ei vain halua totella sillä hetkellä yhtikäs mitään eikä kuule mitään raivovaiheessaan.

Kaupassa sai kerran sellaisen kuuluisan itkupotkukohtauksen. Toista kertaa ei koskaan ole tullut enää koska minä tyhjensin huutava lapsi kainalossa vähäiset ostokseni pikaisesti takaisin (onneksi oli ehditty vähän vain kerätä!) ja kannoin pojan pois ja reissu loppu siihen.

Tätä erittäin hankalaa vaihetta on nyt kestänyt ehkä noin 2,5v. Viime talvi oli pahinta aikaa ja nyt tuntuu jo, että hieman alkaa helpottamaan tämä uhma. Odotan kärsivällisesti, että ihana poikani tulee lopullisesti esiin ja elämämme rauhoittuu.

Kannattaa valita taistelunsa. Meillä 3v saa vapaasti valita vaatteet hoitoon, eipä ole käynyt mielessä, että noin pienestä asiasta pitäisi ryhtyä lapsen kanssa taistelemaan. Eikä ikinä käy mielessä, että sänky on se paikka, jonne mennään kärsimään rangaistus.

Oliko sinulla lisää ongelmia lapsesi kanssa - siis sellaisia, jotka äiti ihan itse lapselleen kehittää?

Miten 4v rikkoo esim. seinän tai oven? Mä en sais rikki vaikka kuinka riehuisin ellei jollain kirveellä sitten, mutta oletuksena on, ettei lapsella ole sellaista käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi lapselta tavaroita pois kun ne on kerran annettu hänelle. Haluan osoittaa, että sanani pitää ja minuun voi luottaa, jos esim. annan jotain.

Ehkä olis parempi keskittyä siihen ongelmaan, eikä liittää siihen muita erilaisia asioita.

E ottaisi puuvasaraa pois vaikka lapsi hakkaisi sillä lasista suihkuseinää kielloista huolimatta?

En ole edellinen vastaaja, mutta kun annan puuvasaran, niin ohjaan myös sen käyttöä ja näytän, mitä sillä voi tehdä. Eipä tule tarvetta kieltää suihkuseinän hakkaamista, kun ei mennä suihkutilaan ja on muutakin hakattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa ärsyttävältä, mutta koita relaa. Tuo kuuluu ikään. Kiellät vain maailman tappiin asti. Kyllä se ehkä joskus lopettaa sen pers*ilyn.

Ai kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja rikkoo ja kiellän ja rikkoo. Vaikka maailman tappiin asti? En jaksa. En kestä enää yhtään rikottua kaappia, hyllyä, kaukosäädintä ja vastaavaa. Ei ole edes rahaa ostaa uusia. Ap

No luuletko että kukaan osaa antaa sellaista kaikenkattavaa ohjetta joka toimii kaikkiin perseileviin lapsiin?

Mitäs muita vaihtoehtoja sulla on kuin jaksaa?

Sitä se on, kasvattaminen. Ei vanhemmaksikaan synnytä, vaan myös sinä kasvat vanhempana lapsen vierellä.

Joo, se on raskasta välillä ja tuntuu että pää räjähtää.

Ja kyllä, kiellät ja kiellät. Ja vaikka jäähyjä jne.

Taikasauvaa ei kasvatukseen ole vielä keksitty.

On se keksitty. Opasta toimimaan oikein! Ei pelkkä kielto auta, pitää myös näyttää oikea tapa toimia.

Kokeile vaikka aikuiseen, älä töissä neuvo ja perehdytä, ainoastaan kiellä, kun toinen tekee väärin, mutta älä kerro, mikä meni pieleen. Katso, miten kauan uudelta työntekijältä menee aikaa oppia työnsä tällä metodilla.

Nanny kirjoitti:

Lapsi tottelee yllättävän hyvin kun ottaa lelut, kännykät , pleikkarit pois. Sitten pistää lapsen jäähylle tiettyyn paikkaan ja vahtii että siinä pitää istua tunti eikä poistua saa. Jos lapsi poistuu niin vie lapsen takaisin niin kauan kun tunti on täyttynyt. Ettekö ole katsoneet niitä ohjelmia jossa se piia penttala komentaa perheiden kauhu kakaroita. Se antaa oikeesti hyviä ohjeita.

No ei mikään kasvatustyyppi käske lasta tunniksi istumaan. Jotain rajaa. Minuutti/ikävuosi ja jos poistuu, lähtee lasku alusta. Oma huone ja sänky eivät ole rangaistuspaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi lapselta tavaroita pois kun ne on kerran annettu hänelle. Haluan osoittaa, että sanani pitää ja minuun voi luottaa, jos esim. annan jotain.

Ehkä olis parempi keskittyä siihen ongelmaan, eikä liittää siihen muita erilaisia asioita.

E ottaisi puuvasaraa pois vaikka lapsi hakkaisi sillä lasista suihkuseinää kielloista huolimatta?

En ole edellinen vastaaja, mutta kun annan puuvasaran, niin ohjaan myös sen käyttöä ja näytän, mitä sillä voi tehdä. Eipä tule tarvetta kieltää suihkuseinän hakkaamista, kun ei mennä suihkutilaan ja on muutakin hakattavaa.

Tämä ei kyllä todellakaan ole niin yksi kertaista. Omalla lapsellani on sekä sisällä että ulkona useita luvallisia hyppimispaikkoja, joihin aina ohjataan. Silti yrittää aina kun silmä välttää mennä hyppimään sohvalle, joka on kielletty. Eihän kellään olisi ongelmia lasten kanssa koskaan, jos asiat menisi noin helposti kuin kuvittelet

Vierailija kirjoitti:

Miten 4v rikkoo esim. seinän tai oven? Mä en sais rikki vaikka kuinka riehuisin ellei jollain kirveellä sitten, mutta oletuksena on, ettei lapsella ole sellaista käytössä.

Vaikkapa oven saa helposti pilalle tusseilla sotkemalla tai naarmuttamalla jollain kovalla ja terävällä vaikkapa pikkuautolla. Ei palasiksi tietenkään. Mutta pilalle sen saa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi lapselta tavaroita pois kun ne on kerran annettu hänelle. Haluan osoittaa, että sanani pitää ja minuun voi luottaa, jos esim. annan jotain.

Ehkä olis parempi keskittyä siihen ongelmaan, eikä liittää siihen muita erilaisia asioita.

E ottaisi puuvasaraa pois vaikka lapsi hakkaisi sillä lasista suihkuseinää kielloista huolimatta?

En ole edellinen vastaaja, mutta kun annan puuvasaran, niin ohjaan myös sen käyttöä ja näytän, mitä sillä voi tehdä. Eipä tule tarvetta kieltää suihkuseinän hakkaamista, kun ei mennä suihkutilaan ja on muutakin hakattavaa.

Tämä ei kyllä todellakaan ole niin yksi kertaista. Omalla lapsellani on sekä sisällä että ulkona useita luvallisia hyppimispaikkoja, joihin aina ohjataan. Silti yrittää aina kun silmä välttää mennä hyppimään sohvalle, joka on kielletty. Eihän kellään olisi ongelmia lasten kanssa koskaan, jos asiat menisi noin helposti kuin kuvittelet

Miksi vertaat puuvasaraa sohvaan?

Tsemppiä! Sellasta se valitettavasti on tempperamenttisen lapsen kanssa ja vaatii hermoja sekä aikaa. Hän on vielä pieni. Kannattaa pyytää apua sekä valita taistelunsa.

Moni puhuu jäähyistä ja rangaistuksista, mutta ei tuon ikäinen niistä oikeasti mitään opi. Tarvitsee vahvaa aikuisen tukea, eikä yksin jättämistä.

Kiellä kerran, kerro mitä seuraavaksi tapahtuu jos ei tottele, toimi (ota tavara pois, jolla hakkaa, vie toiseen tilaan jos tekee luvatonta tms.) ja ohjaa tekemään muuta. Käy tilanne läpi sitten kun rauhoittunut ja yritä selvittää minkä takia lapsi teki mitä teki niin pystyt jatkossa ennakoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kasvatustyö pitää aloittaa pienestä pitäen, niin ei tarvitse sitten ihmetellä kauhukakaran kanssa. Nyt alat asettaa rajat ja katsot kanssa, että pidät niistä kiinni. Kun mikään muu ei auta, sanot lapselle erittäin tiukasti, vaikka huudat tarvittaessa, että jos hän vielä rikkoo jotain, sinä rikot häneltä lelun. Ja jos on pakko, myös teet niin. Siitä lapsi ymmärtää miltä toisen tavaran rikkominen siitä toisesta tuntuu. Hyvin todennäköisesti ei riko sen jälkeen enää mitään.

Ja tuomitsijoille tiedoksi, joihinkin lapsiin toimivat vain kovat keinot. Vain ne tietävät, jotka ovat kasvattaneet erittäin vahvatemperamenttisen lapsen. Jos pienenä antaa periksi, koulussa on helvetti irti ja liian myöhäistä.

Lapseni on erittäin vahvatemperamenttinen ja voimakastahtoinen. Ollut aina. Mutta en ole koskaan hänelle antanut periksi asioista, vaan rajat on aina pitäneet. Siksi en tykkää, että minua syytetään siitä, että olisin aloittanut kasvattamisen vasta nyt ja siksi pulassa. Rajat on olleet pienestä saakka. Ap

Kokeilepa sellaista että ihan rehellisesti suutut. Ei mitään sanoitteluja ja lässytelyjä että Hui ei saa, vaan ihan vihaisesti kovalla äänellä sanot että NYT LOPPUU, siirrät lapsen pois tilanteesta ja näytät että olet vihainen. Eikä mitään selittelyjä perään, lapsi tietää jo että ei saa, mutta ei tiedä miksi pitäisi totella jos koskaan ei ole tullut seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Miten 4v rikkoo esim. seinän tai oven? Mä en sais rikki vaikka kuinka riehuisin ellei jollain kirveellä sitten, mutta oletuksena on, ettei lapsella ole sellaista käytössä.

Helposti rikkoo. Ei tarvi mitään kirvestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa ärsyttävältä, mutta koita relaa. Tuo kuuluu ikään. Kiellät vain maailman tappiin asti. Kyllä se ehkä joskus lopettaa sen pers*ilyn.

Ai kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja rikkoo ja kiellän ja rikkoo. Vaikka maailman tappiin asti? En jaksa. En kestä enää yhtään rikottua kaappia, hyllyä, kaukosäädintä ja vastaavaa. Ei ole edes rahaa ostaa uusia. Ap

Kielto yksin ei auta vaan siitä seuraa rangaistus.

Okei, mä taidankin olla nyt yksin sen suhteen, etten näe järkeä kitkeä rangaistuksilla 4v:n huonoa käytöstä. Isommalla lapsella ehkä aiheellista, mutta pikkulasten kohdalla mennään mahdollisesti ojasta allikkoon. Minusta tuo ap:n tilanne kuulostaa enemmän siltä, että hänen lapsensa hakee tuolla käytöksellä huomiota tms. Oletko ap nyt ihan varma, että ihan pahuuttaan tekee noin vai voisikohan hän tarvita sinulta jotain? Onko kaikki hyvin perheessä, päiväkodissa yms.?

Samaa mieltä. Tai siis meillä rangaistus on ollut kielletyn tavaran laittaminen piiloon. Ja olen sanonut myös ettemme voi lähteä paikkaan x jos kielletyn asian tekeminen jatkuu. Tämä jälkimmäinen usein tehoaa, tai viimeistään se kun sanon OK, sitten jäädään kotiin. Silloin meidän 3-v:lle tulee hätä että nyt el pääsekään vaikka puistoon ja pyytää usein jopa anteeksi. Toki lähdemme sitten hetken päästä kun on rauhoituttu ja yleensä halattu ja muuta. Ja ehdoton olen kyllä muiden lasten kanssa leikkiessä, että mitään toisten jyräämistä millään tavalla en salli lapselleni, mutta en minä nyt rangaistusta siitäkään anna muuta kuin anteeksi pyytäminen tarvittaessa kotiin lähtö.

Mutta hermoja noi 3-4 vuotiaat kyllä kysyy! Minusta tämä on raskaampaa kuin vauvavuosi. On mulla palanut käämi muutaman kerran ja olen ärähtänyt lapselle, tuntuu kauhealta jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa ärsyttävältä, mutta koita relaa. Tuo kuuluu ikään. Kiellät vain maailman tappiin asti. Kyllä se ehkä joskus lopettaa sen pers*ilyn.

Ai kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja hän rikkoo, kiellän ja rikkoo ja kiellän ja rikkoo. Vaikka maailman tappiin asti? En jaksa. En kestä enää yhtään rikottua kaappia, hyllyä, kaukosäädintä ja vastaavaa. Ei ole edes rahaa ostaa uusia. Ap

Kielto yksin ei auta vaan siitä seuraa rangaistus.

Okei, mä taidankin olla nyt yksin sen suhteen, etten näe järkeä kitkeä rangaistuksilla 4v:n huonoa käytöstä. Isommalla lapsella ehkä aiheellista, mutta pikkulasten kohdalla mennään mahdollisesti ojasta allikkoon. Minusta tuo ap:n tilanne kuulostaa enemmän siltä, että hänen lapsensa hakee tuolla käytöksellä huomiota tms. Oletko ap nyt ihan varma, että ihan pahuuttaan tekee noin vai voisikohan hän tarvita sinulta jotain? Onko kaikki hyvin perheessä, päiväkodissa yms.?

Samaa mieltä. Tai siis meillä rangaistus on ollut kielletyn tavaran laittaminen piiloon. Ja olen sanonut myös ettemme voi lähteä paikkaan x jos kielletyn asian tekeminen jatkuu. Tämä jälkimmäinen usein tehoaa, tai viimeistään se kun sanon OK, sitten jäädään kotiin. Silloin meidän 3-v:lle tulee hätä että nyt el pääsekään vaikka puistoon ja pyytää usein jopa anteeksi. Toki lähdemme sitten hetken päästä kun on rauhoituttu ja yleensä halattu ja muuta. Ja ehdoton olen kyllä muiden lasten kanssa leikkiessä, että mitään toisten jyräämistä millään tavalla en salli lapselleni, mutta en minä nyt rangaistusta siitäkään anna muuta kuin anteeksi pyytäminen tarvittaessa kotiin lähtö.

Mutta hermoja noi 3-4 vuotiaat kyllä kysyy! Minusta tämä on raskaampaa kuin vauvavuosi. On mulla palanut käämi muutaman kerran ja olen ärähtänyt lapselle, tuntuu kauhealta jälkeenpäin.

Samaa mieltä tuosta viimeisestä kappaleesta. Vauvavuodessa oli raskasta oikeastaan vain valvominen ja yöheräämiset. Ei oikein mikään muu. 3-4 -vuotiaan kanssa on sata kertaa rankempaa.