Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit rikkaan kumppanin kanssa naimisissa, voisitko vain katsoa vierestä köyhää ystävääsi vai auttaisitko?
26.08.2022 |
Kysymys otsikossa. Enkä siis tarkoita, että toisen perheen (rikkaan) tulisi kustantaa toisen (köyhän) perheen elämä, mutta voisitko rikkaana silloin tällöin tarjota jotain vähätuloiselle ystävällesi ja tämän perheelle? Olen itse vähätuloisena tällaisessa tilanteessa, jossa ystäväni on naimisissa rikkaan miehen kanssa mutta mitään kahvikuppia tai jäätelötuuttia kalliimpaa ole voitu tarjota.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se jotain on, mitä ystävän perheelle pitäisi tarjota?
No jos näkee, että toisen perhe on vaikka koko kesän kotona, kun ei rahaa matkoihin, ja toinen taas reissaa ympäriinsä eri puolilla Eurooppaa, niin luulisi, että jo ihan HALUAISI tarjota toiselle jonkun elämyksen. En tarkoita tätä tarjoamista tietenkään, jos ei itsellään ole varaa, mutta jos oikeasti ei kukkarossa tunnu missään joku Linnanmäki-viikonlopun tarjoaminen kaverin perheelle, niin miksi sitten ei? Olen nähnyt verokoneesta ja lehdestä kaverin miehen verotiedot ja tulot, ei oikeasti tunnu missään heille. En puhu siis mistään 4000 keskipalkkalaisesta vaan ihan jostain muusta.
ap
Et voi olla tosissasi. Ensinnäkin, ne on kaverisi miehen rahoja, ei kaverisi. Toiseksi, mikä kateellinen hyyppä sä olet kun vakoilet ihmisten tuloja? Kolmanneksi, kaverisi ei ole sinulle mitään velkaa. Neljänneksi, olisi tosi tökeröä tulla ehdottamaan, että voi voi kun olette noin köyhiä, niin tässäpä teille matkaliput Kanarialle. Ottaisitko oikeasti edes vastaan? Missä itsetuntosi ja ylpeytesi on?
Mulla on kuule niin hyvä itsetunto, että ei tuntuisi todellakaan vaikealta ottaa vastaan vaikka juuri joku Kanarian pakettimatka!
ap
Sain vaikutelman, että itsetuntosi on jopa niin hyvä, että alkaisit heti valittaa liian huonosta hotellista, epäsopivasta ajankohdasta, ja mikset saanut saman tien kahta viikkoa yhden sijasta.
Näin. Ja seuraavalla kerralla Kanaria on jo niin nähty, pitää päästä Karibialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aikanaan ystäväpiireissä tuollainen ap:n kaltainen tapaus. Hän oli elämäntapatyötön, mm. kaikki työvoimakoulutukset (mm. lähihoitaja) jäi kesken, kun ei vaan jaksanut, minä keskipalkkaisessa vakiduunissa. Hän oli lapsuudenystäväni ja olin hänen lapsensa kummitäti. Valitettavasti kummeus tarkoitti hänelle yhtä kuin rahanloisimis-automaattia. Ei sinänsä pidetty arjessa paljoakaan yhteyttä, kun asuttiin eri paikkakunnilla, mutta aina jaksoi eri kissanristiäisten varjolla kerjätä kaikenlaista kummeuteen vedoten. Lapselle olisi pitänyt ostaa lahjakortti tai tietty (kallis!!) lahja niin syntymäpäivänä, nimipäivänä ja jouluna. Ja ihan kuin siinä ei kaikki, olisi pitänyt muistaa lasta ystävänpäivänä, koulujen päättymispäivänä eskarista alkaen ja samoin lähettää lahjakortti tai hyvin spesifisti ilmaistu tuotepaketti koulujen alkamista varten. Syys- talvi- ja hiihtolomilla minun olisi pitänyt majoittaa perhe luokseni Helsinkiin ja toimia heille ilmaisena ravintolana ja ohjelmatoimistona.
En voinut kuin ihmetellä, miten joiltain ihmisiltä oikeasti puuttuu itsekunnioitus ja ylpeys, kun tuollaisiin pyyntöihin ja vaatimuksiin oli oikeasti pokkaa. Enää en ole tekemisissä tuon loisivan konkkaronkan kanssa.
Miksi naimisissa? Eikö parempi kysymys olisi, että jos sinä rikastuisit työlläsi/osakesijoittelulla/perimällä/lottovoitolla, maksaisitko joskus jotain köyhälle ystävällesi.
Ja joo maksaisin, riippuen siitä, mitä tasoa se rikkauteni olisi.
Minä en ole rikas enkä ehkä ihan köyhäkään, pärjään omillani ihan riittävästi. Minä ja miesystäväni suunniteltiin kerran vähän parempaa matkaa ja suunniteltiin, että säästetään ja sitten mennään. Sitten siihen tuli miesystäväni äiti sössimään väliin, että hän voi maksaa molempien matkat. Ihan sama, jos poikansa matkan maksaa, mutta minä kyllä kiitos hoidan oman osuuteni, enkä ota rikkaiden almuja vastaan.
Eipä sitten tullut matkaa. Eikä harmita.
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin ääneen tuolle Didriksonin takeille. Mun työpaikalla lähes kaikilla naisilla taitaa olla syksyisin Didriksonin takit. En ole ikinä pitänyt niitä minään merkkituotteina, ihan peruslaadukkaita syystakkeja. AP vaikuttaa katkeralta kyylältä.
Minä olen minimillä työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mulla on Didriksonin syys- ja talvitakki. Uusin aina samaan merkkiin kun kestää. Naurahdin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on oma vika jos on köyhä. Kela hankkii köyhälle asunnon, vuokratuen, kelakorvauksen taskurahoiksi, kortin jolla saa kaupasta ruokaa, lääkärit, sähkön, lääkkeet, pesukoneen , lapsille harrastuksia, joulurahaa ym, ym,ym. Sit on seurakunnan, vapaakirkon ruuanjaot, ruokailut, leipäjonot ym, y yltäkylläisyydet. Ylimäärisiä onnenonkijoita tuskin hyväksyy. Ja miehen rahoista päättää kyllä mies itse. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se jotain on, mitä ystävän perheelle pitäisi tarjota?
No jos näkee, että toisen perhe on vaikka koko kesän kotona, kun ei rahaa matkoihin, ja toinen taas reissaa ympäriinsä eri puolilla Eurooppaa, niin luulisi, että jo ihan HALUAISI tarjota toiselle jonkun elämyksen. En tarkoita tätä tarjoamista tietenkään, jos ei itsellään ole varaa, mutta jos oikeasti ei kukkarossa tunnu missään joku Linnanmäki-viikonlopun tarjoaminen kaverin perheelle, niin miksi sitten ei? Olen nähnyt verokoneesta ja lehdestä kaverin miehen verotiedot ja tulot, ei oikeasti tunnu missään heille. En puhu siis mistään 4000 keskipalkkalaisesta vaan ihan jostain muusta.
ap
Jos kyseessä olisi minulle todella läheinen perhe, esimerkiksi sisarukseni, ja/tai lapsi (tai yksi lapsista) olisi kummilapseni, niin voisin tottakai pyytää hänet (ja muutkin lapset) mukaan, kun ollaan menossa Lintsille tai vastaavaan paikkaan. Kummitytön kanssa oli muutama vuosi sitten puhetta yhteisestä ulkomaanmatkastakin, mutta sitten tuli korona emmekä ole vielä elvyttäneet suunnitelmaa.
Rakenna elämäsi niin, ettet ole köyhä. Kukaan ei ole velvollinen tarjota yhtään mitään siksi, että joku on sinua rikkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurahdin ääneen tuolle Didriksonin takeille. Mun työpaikalla lähes kaikilla naisilla taitaa olla syksyisin Didriksonin takit. En ole ikinä pitänyt niitä minään merkkituotteina, ihan peruslaadukkaita syystakkeja. AP vaikuttaa katkeralta kyylältä.
En ole ikinä kuullutkaan koko merkistä, joten googletin. Ei ihme etten ole kuullut. Ihan tavallisia keskihintaisia rättejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on oma vika jos on köyhä. Kela hankkii köyhälle asunnon, vuokratuen, kelakorvauksen taskurahoiksi, kortin jolla saa kaupasta ruokaa, lääkärit, sähkön, lääkkeet, pesukoneen , lapsille harrastuksia, joulurahaa ym, ym,ym. Sit on seurakunnan, vapaakirkon ruuanjaot, ruokailut, leipäjonot ym, y yltäkylläisyydet. Ylimäärisiä onnenonkijoita tuskin hyväksyy. Ja miehen rahoista päättää kyllä mies itse. Piste.
Kiinnostaisi tuo kela-kortti jolla saa kaupasta ruokaa! Voisitko tarkentaa?
Tämä haisee nyt ihan provolta...mutta jos olisi tuollainen 'ystävä', joka roikkuu minussa ihan vain hyötyminen mielessä, olisi äkkiä entinen ystävä. Ei köyhyys ole ongelma ystävässä, typeryys ja röyhkeys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäville en, perheenjäsenille kyllä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän se jotain on, mitä ystävän perheelle pitäisi tarjota?
No jos näkee, että toisen perhe on vaikka koko kesän kotona, kun ei rahaa matkoihin, ja toinen taas reissaa ympäriinsä eri puolilla Eurooppaa, niin luulisi, että jo ihan HALUAISI tarjota toiselle jonkun elämyksen. En tarkoita tätä tarjoamista tietenkään, jos ei itsellään ole varaa, mutta jos oikeasti ei kukkarossa tunnu missään joku Linnanmäki-viikonlopun tarjoaminen kaverin perheelle, niin miksi sitten ei? Olen nähnyt verokoneesta ja lehdestä kaverin miehen verotiedot ja tulot, ei oikeasti tunnu missään heille. En puhu siis mistään 4000 keskipalkkalaisesta vaan ihan jostain muusta.
ap
Siis minä ymmärrän,että ajattelet,että jos itse olisit yhtä rikas,haluaisit tarjota sellaista ystävällesi. Ymmärrän,että joku haluaisi tarjota jos ystävä on hyvä ystävä,mutta mielestäni reissut tai Linnanmäki-elämys on aika iso maksettavaksi. Jotain pientä vielä voi tarjota,esim. ruuan tai kahvit,mökkiviikonlopun omalla mökillä tai olisi vaikka vene,niin voisin kutsua venereissulle ystävät :). Mutta tämä on minun mielipide. Mut eihän ketään voi olettaa tarjoavan mitään,eikä itsekään elää niin,että odottaa. Pitää vaan elää omaa elämää ja kustantaa ne jutut,joihin on vara. Sellaistahan se on kaikilla. On vaan tuuria,tapaako ketään puolisoa ikinä ja itsekin pitää tehdä elämänsä eteen,minkä voi.
Jos hänen miehensä on rikas, niin ei se tarkoita, että miehen pitäisi elättää myös oman puolisonsa kaverit. Mies voi pitää visusti itse omat rahansa ja tilinsä ja antaa vaimolleen vain jotakin pientä käyttörahaa. Jotkut rikkaatkin ovat todella pihejä loppupeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole rikas enkä ehkä ihan köyhäkään, pärjään omillani ihan riittävästi. Minä ja miesystäväni suunniteltiin kerran vähän parempaa matkaa ja suunniteltiin, että säästetään ja sitten mennään. Sitten siihen tuli miesystäväni äiti sössimään väliin, että hän voi maksaa molempien matkat. Ihan sama, jos poikansa matkan maksaa, mutta minä kyllä kiitos hoidan oman osuuteni, enkä ota rikkaiden almuja vastaan.
Eipä sitten tullut matkaa. Eikä harmita.
No ei kai tuo ole mikään almu, jos anoppi haluaa tarjota matkan. Hän on kuitenkin perhettä ja poikansa takia halusi maksaa sinunkin matkasi, että pääsette yhdessä reissuun. Mikään pakkohan ei ole ottaa keltään mitään vastaan, mutta ei liian ylpeäkään tarvi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolison rahat ei ole minun rahojani.
Ja minun rahat ei ole puolison rahoja.
Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Oon kyllä ihan omin silmin nähnyt, että kaverilla on miehensä vuoksi asioita, joita ei muuten ostaisi ellei miehellä olisi kovat tulot. On kallis auto (uusi aina 2 vuoden välein), on Didriksonin takit aina uuden kauden väreissä, silmälasit merkkituotetta jne. Ei omalla palkallaan pääsisi noihin, vaan mies auttaa. Joten heillä ei ole puolison tulot = puolison vaan yhteiset rahat ihan selvästi.
ap
Eiköhän se ole aika normaalia, että varakkaampi puoliso kustantaa vähän varakkaammalle puolisolleen lomamatkan tai makselee jotakin hankintoja. Mutta miksi ihmeessä tämän miehen pitäisi alkaa maksella vielä jonkun vaimonsa tuttavan elämää - eihän hänellä ole mitään suhdetta heihin. Mies voi hyvin maksella vaikka oman sukunsa ihmisille jotakin, mutta täysin vieraalle ihmiselle? Miksi?
Miten on edes pokkaa olettaa ja kysyä tuollaista? Aikuinen ihminen on itse vastuussa omista tuloistaan ja menoistaan.
Sain vaikutelman, että itsetuntosi on jopa niin hyvä, että alkaisit heti valittaa liian huonosta hotellista, epäsopivasta ajankohdasta, ja mikset saanut saman tien kahta viikkoa yhden sijasta.