Lue keskustelun säännöt.
Inhoatko jotain ruokaa/juomaa siksi, että sinut pakotettiin lapsena syömään/juomaan sitä?
26.08.2022 |
Minuun ei uppoa pinaattikeitto, koska päiväkodissa semmoinen paakkuinen, jäähtynyt keitto lopunviimeksi pakkosyötettiin minulle kun en syönyt. Muistan yhä sen vihaisen hoitajan naaman joka piti suutani auki ja karjaisi "kotona voit ehkä pelleillä ruuan kanssa mutta täällä määrään minä" Puklailin välillä keittoa takaisin lautaselle ja täti syötti siitä oksennuskohtien vierestä, eli oksennustani en sentään joutunut syömään.
Kommentit (67)
Uusien perunoiden kuorineen syömistä. Grillimakkaroitten kuorineen syömistä. Korin perunat ja kuorin kaikki makkarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pink cat juomasekoitus. Vedin sillä ensimmäiset kännit 13-vuotiaana. 40-kiloinen tyttö veti koko pullon puolen tunnin sisään. Ja se olo sen jälkeen...
Hui pakottiko joku tämmöseen?
Silakkalaatikko, sitkeä läskinen tilliliha, mauton vetinen makaroonilaatikko, juures raasteet, lämmin maito, paskan makuisesta halvimmasta teurasjäte makkarasta tehty keitto, teurasjäteistä lihan kaltaisesta koneellisesti erotettua liha, broileri-ja kalapyörykät.
Tuoteselosteet tulee kyllä kaupassa katsottua tarkkaan nykyään. Ennen kun ei ollut kasvisruoka vaihtoehtoa niin aika usein koulusta sai lähteä kamalassa nälässä kotiin. Kouluruoka oli joskus 70-80-luvulla kamalaa.
Mulla alko ällöttää maidon juominen. Aika pitkään oli joka ruualla sillee "juo ees vähän" "puoli lasillista pittää kyllä juua" tms. En oo mikään vasikka. Nyt kuvottaa ajatuski semmosen juomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Itse tehdyt marjamehut.
Pelkät pullotkin saavat aikaan ällöreaktion.
Mua puistattaa jo pelkkä mehumaijan kuva...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäpuoli laittoi minut 6-7 vuotiaana väkisin juomaan pontikka. Ei sitä paljoa ollut, ehkä puoli desiä mutta pakko oli juoda. Seisoi vyö kädessään vieressä ja vaihtoehto oli "Juot tai itket ja juot" Kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta hän oli muutenkin sairas päästään, varsinkin meitä lapsia kohtaan
En. Olen s. 1966, eikä minua ole kukaan koskaan pakottanut syömään mitään. Ei kotona, hoitopaikassa, leikkikoulussa eikä koulussa.
En tiedä mistä kauhutarinoista nämä pakkosyöttöjutut ovat peräisin enkä usko niitä. Jos mennään historiassa taaksepäin, ruoka oli tiukalla. Sitä oli vähän ja se oli yksipuolista. Ketään ei takuulla syötetty väkisin, päinvastoin.
Kouluruoasta valittaminen on törkeää ja tyhmää. Oikeasti ruoka on ihan hyvää.
Monessa maassa ei saa mitään.
Sitäkö nämä valitusvirret oikeasti ovat, että olisi pitänyt olla gurmeeta?
Oli miten oli, turha valittaa enää. Aikuisena jokainen voi mässätä niin paljon kuin huvittaa ja laitella niin ylellisiä herkkuja kuin sielu sietää vaikka joka päivä.
Tietysti siinä on sellainen pikkuasia että gurmeeruoan kokkaus vaatii rahaa, taitoa ja vaivannäköä.... mutta siitä vain. Jos ruoasta on olevinaan kerrostalon kokoisia traumoja, niin eiköhän asia ole syytä korjata viimeistään nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä oksensin ruokapöydässä, kun pakotettiin syömään puolukkahilloa. En ole sen jälkeen puolukoihin koskenut.
Muutenkin olin todella nirso lapsi, monessa ruoassa oli iljettävä suutuntuma enkä pystynyt syömään niitä. Kotona huusivat vanhemmat ja koulussa opettajat. Ruokailu oli aina päivän pelottavin hetki. Edelleenkin jännitän julkisella paikalla syömistä, kun ajatuskulku on: Ruuassa on jotain, mistä en pidä -> jätän syömättä -> joku suuttuu minulle. Tiedän, ettei kukaan aikuisen ihmisen syömistä oikeasti kyttää, mutta pelko on juurtunut syvälle.
Melkein kaikki perus suomisafkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maito. En ole koskaan tykännyt juoda sitä muutenkaan ja se lasillinen jäi minulla aina viimeiseksi, kun lautanen oli jo tyhjä. Kesäisin perheellämme oli tapana syödä talomme terassilla, ja kuvotti se lasissa lämmennyt maito kuumina kesäpäivänä... Mutta äiti laittoi sen maitolasin aina ja se oli pakko juoda. Ei nyt sentään väkisin juotettu tai istutettu pöydässä, mutta olin niin kiltti lapsi etten uskaltanut olla juomatta. Muut maitotuotteet menee mutta maidon juontia sellaisenaan en ymmärrä vielä tänäkään päivänä.
Vispipuuro itsellä, perhepäivähoitaja istutti joka aamu lautasen edessä tuntikausia eikä päästänyt ennenkuin X-määrä lusikallisia oli syöty. Onneksi oli vain väliaikainen hoitaja joten tätä kesti vain viikon, traumat jäi silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa kanamuna. Ennen ei päässyt ulos kun oli syöty. Sanoin, etten voi syödä kanamunaa ja yritin itku kurkussa ottaa pikkupaloja, mutta en pystynyt. Pelkäsin oksentavani. Se suutuntuma oli niljakas, liukas ja ällö. Itkin hiljaa paikallani ja tuijotin leipää kun muut leikkivät ulkona. Kun muut tulivat jo sisään päästivät vasta pois pöydästä. Mielestäni se oli lapsen henkistä pahoinpitelyä. En syö kanamunaa edelleenkään, jo haju ällöttää. Ikää nyt 56v.
Iltapäiväkerhossa hoitajat yritti monesti pakottaa syömään (kaura?)puuroa. Ei sitä väkisin suuhun työnnetty mutta kauhea hälinä siitä aina syntyi. Muistan että kerran menin hoitajia piiloon vaatekaappiin että ei tarvi syödä puuroa ja myöhästyin pari tuntia sen vuoksi koulusta.
Mutta siis nuorena mulla oli pitkä lista kaikkea mitä en syönyt. Enkä ollut siis edes maistanut suurinta osaa, oli se sitten haju, koostumus tai ulkomuoto mikä iljetti niin syömättä jäi. Tai sitten jos olin maistanut esim tuoretta tomaattia kerran ja se oli pahaa niin en toista kertaa maistellut.
Vasta aikuisena kun itse olen tehnyt ruokia niin olen tullut rohkeammaksi ja syön nykyään paljon sellaisia mistä en olisi nuorena tykännyt. Maistelenkin uusia makuja suht rohkeasti. Edelleen tuore tomaatti on pahaa minun makuun ja jotkin ruuat on edelleenkin sellaisia että ei vieläkään ole yhtään intressiä edes maistaa niitä (sama kuin pienenä: iljettävä ulkonäkö/koostumus/haju), joten mun puolesta saavat olla. Kyllä aikuinen pärjää ihan mainiosti vaikka ei ole kaikkia eteensä kannettuja ruokia maistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkarapu. Olin 5v kun maistoin ensi kertaa pizzaa ja siinä sattui olemaan katkarapuja. En vuosiin suostunut syömään pizzaa koska kuvittelin niiden kaikkien olevan täynnä ällöttäviä limaisia matoja 😄
Nykyään kyllä pizza maittaa, katkaravut ei vieläkään. Ikää nyt 40v.
No, ei ole varsinaisesti ruoka, mutta kalanmaksaöljy on sellainen, mistä nousee oksennus kurkkuun pelkästä ajatuksestakin. Lapsena sitä oli otettava, piste. Enää ei tulisi mieleenikään. Saatika, että pakottaisin lapseni sitä "nauttimaan".
Ruispuolukkapuuro, vaikka siihen ei nykyään enää usein törmääkään. Sitä oli meillä alakoulussa. Koostumus oli yleensä hyvin ohut ja klimppinen ja maku hapan. Näytti ja maistui siltä, että se on jo käynyt kertaalleen mahalaukussa.
En nyt suoranaisesti inhoa keitettyjä perunoita, mutta en ole ikinä aikuisiällä itse valmistanut niitä. Minusta ne eivät maistu miltään, ja jauhoinen peruna jää kurkkuun. Uusista perunoista kyllä tykkään.
Inhosin lapsena silakkaruokia. Haju on kamala, ja tikkumainen, hampaissa rouskuva rakenne saa yökkäämään. Nykyään olen tosin kasvissyöjä, joten en enää muutenkaan kuulu 'kohderyhmään'. Meillä syötiin kalaa enemmän kuin muuta lihaa, sillä vanhempani rakastavat kalaruokia.
En myöskään pitänyt liha-perunasoselaatikosta. Laatikko oli aina liisterimäistä, varmaan jostain jauheesta valmistettua, ja siinä oli epämiellyttävä teollisen muovinen sivumaku. Meillä ei onneksi tehty tätä ikinä kotona.
On olemassa vain yksi kasvis josta en pidä: minimaissi.
Minusta se maistuu mullalle, ja rakenne on epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
En inhoa; lapset pitää pakottaa maistamaan kaikkea. Nirsoilijat ja ruoka-aine kriittiset on juuri niitä joita ei pakotettu maistamaan vaan joille tarjoiltiin pelkkää 'happy mealia'.
En ole muuten samaa mieltä, mutta uskon, että jos pienestä pitäen kaikki suuhunpantava on pelkkää pikaruokaa ja vastaavaa, makuaisti virittyy vain niiden syömiseen. Aidot ruoka-ainesten maut ovat niiden rinnalla liian rajuja.
Pakottamisesta ja syyllistämisestä ei seuraa koskaan mitään hyvää.
Kyse ei ole maistamisesta, vaan minulle kirjaimellisesti työnnettiin väkisin maksalaatikkoa suuhun, vaikka oksensin sen koko ajan pois. Hoitaja piti päästäni kiinni ja survoi ruokaa suuhuni. Terveisiä vaan sille hirviölle eli Marjolle!😡