En saa aikaiseksi puoliakaan, koska minulla ei ole miestä kotona
Asun yksin ilman kumppania. Tyhjä koti odottaa, kun tulen kotiin. Teen kaiken yksin. Paitsi en tee kaikkea sitä, mitä haluaisin, koska yksin ei tule lähdetyksi. Puhumaan olen opetellut yksikseni. Olen taitava keksimään kokonaisia pitkiä keskusteluja, joissa mielikuvituskumppanini ottaa kantaa viisaasti, haastaa välillä, on samaakin mieltä, kehuu, kritisoi, lohduttaa. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että vaihtamalla paranisi. Ja kun tulisin kotiin ja sanoisin hei, vastauksena olisi jotain, mitä en itse olisi koskaan keksinyt.
Kommentit (6)
Tämä on suo siellä ja vetelä täällä. Mies on yleensä joka paikassa tiellä. Esim jos laitat ruokaa, mies vaeltaa keittiöön ja on jokaikisen tarvitsemasi laatikon tiellä. Samoin tavarat ei ole siellä missä niillä on paikat, vaan siellä mihin mies on ne sattunut laittamaan. Mikä olisi ok, jos mies itse muistaisi mihin tavarat laittoi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli puoliso ja olin aina yksin. Ja tunsin oloni yksinäiseksi. Minulle ei puhuttu. Nyt asun yksin ja kyllä minulla on onneksi ihmisiä, joiden kanssa puhun. En tunne itseäni yksinäiseksi enää.
Niin, eihän kumppani takaa sitä, että olisi yhteys. Olisi kuitenkin hienoa kokea kumppanuus.
Yksin asuvilla naisilla on yksi erittäin iso ongelma: he eivät voi syyttää miestä. Siinä huomaakin sitten ihan käytännössä, että kaikki ne ongelmat ovat oikeasti omaa syytä eivätkä miehen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Yksin asuvilla naisilla on yksi erittäin iso ongelma: he eivät voi syyttää miestä. Siinä huomaakin sitten ihan käytännössä, että kaikki ne ongelmat ovat oikeasti omaa syytä eivätkä miehen syytä.
Voi, minä ainakin pitäisin miestä kuin kukkaa kämmenellä.
Minulla oli puoliso ja olin aina yksin. Ja tunsin oloni yksinäiseksi. Minulle ei puhuttu. Nyt asun yksin ja kyllä minulla on onneksi ihmisiä, joiden kanssa puhun. En tunne itseäni yksinäiseksi enää.