Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa ihmistä (minua) kun saa raivareita ja mahdollisesti masennusta, vaikka elämässä kaikki on periaatteessa hyvin?
25.08.2022 |
Siis yhtäkkiä joku asia, yleensä ihan pieni sellainen, saa aikaan voimakkaan suuttumuksen. Yleensä tilanne tulee jossain ristiriita tilanteessa mieheni kanssa. Suutun helposti, riita käynnistyy yleensä ihan mitättömästä.
Suuttuessani huomaan, että tunnen sen negatiivisen tunteen liian voimakkaana tilanteeseen nähden. Yritän usein ajatella että nyt vähän ärsyttää, mutta minun ei tarvitse nyt suuttua liikaa tässä.
Kun lähden purkamaan/ keskustelemaan asiaa siinä miehen kanssa, tilanne aina paisuu niin että suutun lisää eli mielestäni mies sanoo jotain joka provosoi minuaa lisää.
Olen miettinyt, miksi tunnen negatiiviset tunteet niin voimakkaassti ja suuttuessani usein huudan ja raivoan.
Olenko persoonallisuushäiriöinen? Näitä tilanteiya ei koskaan tule muiden kanssa. No, paitsi lapselle huudan joskus jota häpeän. Minulla on lämpimät välit lapseeni.
hän on ollut aina lyhyt pinnainen ja hermostuu heti jos joku ei onnistu, hän kiukuttelee usein turhaan. Yritän olla rauhallinen hänen kanssaan mutta sillon kun olen pitkin päivää seurannut hänen huonoa käytöstään ( saattaa turhasta suuttuessa läpsäistä minua yhtäkkiä naamalle) , tulee huudettua hänellekin. Olen aina pyytänyt anteeksi ja sanonut että ei äitikään kaikkea jaksa. Joinain kausina olen leppoisa, hassutteleva tyyppi.
Ihmettelen, voiko ihminen olla masentunut tietämättään? En siis jää mitenkään makaamaan sängylle, ei ole vaikeuksia nousta ylös taikka lähteä ihmisten ilmoille. Elän ihan normaalisti.
Olen vaan toistuvasti kiukkuinen. Poden jatkuvaa morkkista jostakin huutamisestani/ sanomisista. En pidä itsestäni ja olen ikävä ihminen.
Voiko ihminen olla masentunut vaikka kaikki on elämässä hyvin?
Ihana mies ja talo, ihana lapsi. Molemmilla vakituinen työ.
Tulee mieleeni että jonkinlaista tyytymättömyyttä minulla varmaan on.
Töissä on ok olla, joskus ohan kivaakin. Välillä ahdistaa. Mietin usein ett voi kun ei tarvitsisi tehdä lainkaan töitä.
En ole koskaan ollut kunnianhimoinen, enkä mitenkään työ orientoitunut tyyppi.
Meillä kotona riittää rakkautta, huumori pursuaa ja on mukavaa. Mutta silllonkun suutun jollekin, suutun kunnolla ja kamala morkkis.
Kokemuskia kenelläkään vastaavasta?
Asiallisia kommentteja kiitos
Kommentit (41)
Ap täällä.
Ikää on 40v.
Lähes läpi elämän ollut hormonaalinen ehkäisy, viimeksi minipillerit jotka jätin 3 viikkoa sitten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan PMS- oireita. Oletko tarkkaillut missä kierron vaiheessa räjähdysherkkyys ja masennus tulee?
Ap täällä.
Vastaus numerolle 21;
Oma lapsuuuteni oli muuten ihan ok, mutta viikonloppuisin ahdisti kun isäni joi paljon alkoa ja oli humalassa agressiivinen äitiä kohtaan.
Muistan pelänneeni sitä huutoa öisin ja isä kävi äitiin käsiksi. He erosivat kun olin 11v. ja se oli minulle helpotus, muistan toivoneeni että isä muuttaisi pois.
Aikuisena välimme isän kanssa ovat ihan hyvät Hän on rauhallinne ja kiltti , mutta juodessa riidanhaluinen.
Mieheni taas on kiltein tuntemani mies ikinä. Toki osaa riidellessä töksäyttää jotain typerä joka minua provosoi. Oma käytös harmittaa, kun mieheni ei oikeasti ole tehnyt mitään pahaa jotta hänelle tarvitsisi suuttua kovasti.
Olen pettynyt kun en osaa suhtautua erimielisyyksiin/ riitoihin rauhallisesti ja aikuismaisella tavalla. Suhteen alussa otin ihan rauhallisesti mieltä painamani asiat esille ja selvitin miehen kanssa jos koin että hän oli loukannut tms. Nykyään räjähdän heti ja huudan ja suollan suusta kaikenlaisia rumia sanoja ilman minkä laista suodatinta.
Olen lapsiudesta asti omannut huonon itsetunnon. Selin osaltaan voi vaikuttaa ja rankahko lapsuus.
Ja edellinen suhteeni oli hyvin vaikea, exä kävi toistuvasti käsiksi kun meillä oli pienintkään riitaa. Mutta varmasti kävin hänen hermoilleen. Koin sen suhteen ahdistavana, hän oli hyvin kontrolloiva ja täysin erilainen kuin minä, emme tulleet lopulta lainkaan toimeen. Tämäkin suhde saattaa varjostaa mielialaani, siirryin melko nopeasti seuraavaan, kilttiin mieheen johon rakastuin vauhdilla.
Ihan selvästi narsisti, paitsi että aloittaja on nainen,eli ei voi olla narsku.
Se puoli, jonka itsessäsi kiellät, pyrkii esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä muutama ehdotus.
Kokeilet miehesi rajoja.
Pelkäät alitajuisesti, että hänkin kävisi käsiksi ja ajattelet jopa ansaitsevasi sen ja egosi yrittää samalla suojella agressiivisesti, ettei rajojasi rikota.
Olet tottunut lapsuudessa aggressiiviseen riitelyyn, joten draama käy järkeensä.
Todennäköisesti hormonaalisen toiminnan muutokset ovat tehneet sinusta herkemmän.
Suosittelen kognitiivista psykoterapiaa/hypnoterapiaa, jossa käyt availemassa lapsuuden lukkoja ja opettelet tunteidesi käsittelyä. Lukemiseksi suosittelen Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Onnea matkaan kohti ehjempää itsesi!
Auttaisko, jos miehesi kanssa riidellessä poistut tilanteesta. Eli sanot, että nyt käyt liian kierroksilla ja palataan asiaan kunhan ensin rauhoitut ja pystyt keskustelemaan asiasta.
Toiseksi seuraa kiertoasi, että onko ne syyllisiä tunteiden ailahteluun.
Koska en tiedä kuinka helposti nykyään pääsee terapiaan tms. avun äärelle niin etsi vaikka kirjoista/podcasteista vinkkejä ja apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, että saa traumoja tuollaisesta lapsuudesta. Ei tarvitse kilpailla, että "No kun muilla on ollut rankempaa". Ei tuo ole ollut normaali lapsuus, totta kai se jättää pelkotiloja ja traumoja. Turvattomuus voi oireila raivokohtauksina. Ethän sinä lapsena ole voinut edes puolustaa itseäsi, nyt aikuisena se voi nousta pintaan raivona.
Sinulla on toisin sanoen arpia mielessä. Hoitamattomia sellaisia. Totta kai ne sattuvat.
Tunnelukkojen avaamista, meditaatiota, joogaa, mindfulnessia, ääniterapiaa musiikilla ja delta-aalloilla, terapiaa, liikuntaa, taidetta, kirjoittamista ymv. kannattaa kokeilla. Kaikki tavat eivät auta kaikkia, joten itselleen sopivan purkukeinon löytäminen voi kestää.
Kirjoista suosittelen Bessel van Der Kolkin kirjaa Jäljet kehossa ja nyt uutena on tullut vähän aikaa sitten hyvin helposti lähestyttävä Miksi siili kiroilee?
Youtube on täynnä erilaisia opastus- ja terapiavideoita ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi narsisti, paitsi että aloittaja on nainen,eli ei voi olla narsku.
Ei narsisti tulisi tänne tunnustamaan virheitään.
Kyllä sinun kannattaisi keskustella lääkärin tai psykologin kanssa asiasta.
Ei se ihan normaalilta vaikuttaa, eikä myöskään kovin mukavalta.
Voit saada apua ja keinoja hallita tunteitasi ja käsitellä menneisyyttäsi.
Varaa aika työterveyslääkärille ensin ja käy siellä juttelemassa jonkun psykologin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduitko lapsena tukahduttamaan ärtymyksen ja kiukun tunteet? Jos, niin eihän niitä opi varsinkin voimakkaasti tunteva ihminen hallitsemaan. Muutenkin jos patoat paljon niin tuleehan se kaikki jossain vaiheessa ulos väkisinkin.
Ja tämän kun vielä yhdistää miellyttämisenhaluun eli on aina vaan mukautunut muiden haluihin ja toiveisiin eikä elämä olekaan yhtään sellaista kuin itse aidosti haluaa niin joo-o.
Viimeistään (esi)vaihtari-iässä sitä vaan lopulta pimahtaa kun tämä keitos kiehuu kunnolla ja lopullisesti yli.
Hormoonit,kuukautiset ja uupumus. Mulla oli noi. Oireet loppui, kun nuo helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet ollut koko ikäsi tuollainen, ehkä se on vain luonteenpiirre.
Mulla sama. Syynä osittain adhd ja osittain eksistentialistinen kriisi. En vaan tiedä, miksi elän, kun elämäni ei ole sellaista kuin haluan. Adhd:n oire on tunnetilojen säätelyn vaikeus.
Yksi neuvo on, että tunteen noustessa, ÄLÄ vähättele sitä. Yritä tarkkailla sitä puolueettomasti ja antaa sen mennä. Vähättelemällä tunnetta valehtelet itsellesi ja junttaat sen tunteen syvemmälle itseesi, josta se sitten purkautuu myöhemmin entistä voimakkaampana. Mä olen kokenut naputtelun auttavan. Siihen löytyy netistä ilmaisia ohjeita etkä tarvitse siihen mitään muuta kuin aikaa. Englanniksi se on Tapping solution. Se kuulostaa tosi tyhmältä, mutta mulle siitä on ollut hyötyä tunteiden käsittelyssä.
Voi miesparkaa, raivohullu puolisona..ja lapsi samasta puusta veistetty. 😐
Oikeasti kaikki ei ole hyvin.
Kaikkien ei kuulu olla naimisissa, kaikkien ei kuulu olla yksin, kaikkien ei kuulu olla kilttejä, kaikkien ei kuulu olla pahoja...
Jossain vaiheessa tajuaa elävänsä toisin kuin sielu haluaa, ja sitä kannattaa kuunnella.
Epävakaa persoonallisuushäiriö.
Tunnelukot
Kästtelemättömät traumat
Päihteet
Lääkkeet
Hormonit
Miehes on KVK eli koko vartalo K***ä
Alue: Aihe vapaa
Toistuuko säännöllisesti esim PMS aikaan? Oletko kuullut PMDD:stä? Googleta.
Olen ajoittain samanlainen ja olen kyllä uupunut. Viimevuosien kriisit vähän painaa yhä. Aion mennä terapiaan, sillä selkeästi en osaa enää itse analysoida tämän pidemmälle. Perusonneton on nyt elämäni vire, vaikka kaikki on hyvin.
Koen, että minulla on jokin tunnelukko etten salli itseni olla onnellinen. Minulla oli kaoottinen/turvaton lapsuus. Miten sinulla?
Muistathan myös parin vuoden ajalta yhteiskuntamme poikkeustilan ja sodan uhkan, edessä häämöttävän energiakriisin. Nämä kaikki voi alitajuisesti varjostaa onnea.
Hidasta hetkeen, tee enemmän asioita joista saat iloa. Hassuttele lapsesi kanssa.. En oikein osaa muuta neuvoa antaa.
Tietty muista lepo, ruokavalio ja ulkoilma.