Mies vaan harrastaa :(
Saako muilla miehet harrastaa miten lystää? Lähteä silloin kun huvittaa ja tulla takaisin kun huvittaa?
Olen niin täynnä ja väsynyt tätä miehen harrastamista. Ensiksi kesällä käy yksin pari kertaa parin viikon harrastusreissujaan ulkomailla. Ja nyt sitten toisen harrastuksen tiimoilta kuukauden yhtäsoittoa pois maisemista.
Sitä ei pidättele mikään, ei ala keskustelemaan asioista kun on niin itsekäs harrastusten suhteen ja vaikka kuinka yritän pidätellä häntä ettei lähtisi, niin lähtee vaan!
Olen miettinyt, että onko muillakin samanlainen mies, joka vaa harrastaa ja harrastaa?
Väsyttää, kun joudun yksin huolehtimaan kodin, lapset, koirat jne.
Kommentit (56)
Lapset ovat ap naisen harrastus.
Jätä ne tekemättä jos et hoida.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se miehesi tee töitä laisinkaan, jos on kuukauden yhtämittaa himasta pos harrastamassa?
Jos on optiomiljonääri, lottovoittaja, yrtyskaupoilla rikastunut tms. niin lienee varaa hankkia siivooja ja lastenhoitaja sinun arkeasi helpottamaasn. Huolehdi myös, ettet itse jää puille paljaille, jos harrastusreissuilta löytyy uusi kumppani.Onko avomeripurjehtija, ihan ohiksena utelen?
Tekee töitä ja kun tekee, niin tekee paljon töitä...
Eli silloinkin kun hän on "maisemissa", niin on koko ajan töissä ja töiden jälkeen saliharrastuksessaan.
Mies purjehtii myös.
Vierailija kirjoitti:
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harrastaa siis muulloinkin, arkipäivinä illalla esim.työpäivän jälkeen. Mutta ei mulla siltikään ole ongelmaa huolehtia lapsista ja koirasta :) Välillä 5 päivänä viikossa, välillä harvemmin!
Ei kait sen multa tartte lupaa kysellä "saako" mennä. En tajua aikuisia ihmisiä, jotka kaiken aikaa tarvii sen puolison vierelle tekemään yhdessä ruokaa ja pesemään yhdessä lasten hampaat ja ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa yhdessä
Mä luulen, että kyllä sullakin jossain vaiheessa hymy alkaisi hyytymään, jos olisit monta viikkoa aivan yksin neljän lapsen, 7 koiran ja 2 hevosen kanssa. Yrität pitää ison ok-talon kunnossa, leikata hehtaarin tontilta nurmikon, kitkeä rikkaruohot kukkapenkeistä, teet ruuat, syötät lapset ja vauvan, pese pyykkiä, siivoa, juoksuta ja treenaa kaikki koirat, hoida ja aja hevoset jne lista on loputon. :)
Sen takia sitä seurustellaan että toinen tulee tutuksi. Nyt ei ap ilmeisesti ole kaikkea tiennyt kun miehen harrastukset ja ajanvietto tulee yllätyksenä ja ei sovi yhteen perhe-elämän kanssa.
Seurusteltu on. Seurusteltiin 9 vuotta. Sitten mentiin naimisiin ja naimisissakin jo 11 vuotta. Tämä miehen itsekäs, liiallinen harrastaminen tullut kuvioihin pikku hiljaa vuosien mittaan...
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harrastaa siis muulloinkin, arkipäivinä illalla esim.työpäivän jälkeen. Mutta ei mulla siltikään ole ongelmaa huolehtia lapsista ja koirasta :) Välillä 5 päivänä viikossa, välillä harvemmin!
Ei kait sen multa tartte lupaa kysellä "saako" mennä. En tajua aikuisia ihmisiä, jotka kaiken aikaa tarvii sen puolison vierelle tekemään yhdessä ruokaa ja pesemään yhdessä lasten hampaat ja ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa yhdessä
Mä luulen, että kyllä sullakin jossain vaiheessa hymy alkaisi hyytymään, jos olisit monta viikkoa aivan yksin neljän lapsen, 7 koiran ja 2 hevosen kanssa. Yrität pitää ison ok-talon kunnossa, leikata hehtaarin tontilta nurmikon, kitkeä rikkaruohot kukkapenkeistä, teet ruuat, syötät lapset ja vauvan, pese pyykkiä, siivoa, juoksuta ja treenaa kaikki koirat, hoida ja aja hevoset jne lista on loputon. :)
Sen takia sitä seurustellaan että toinen tulee tutuksi. Nyt ei ap ilmeisesti ole kaikkea tiennyt kun miehen harrastukset ja ajanvietto tulee yllätyksenä ja ei sovi yhteen perhe-elämän kanssa.
Seurusteltu on. Seurusteltiin 9 vuotta. Sitten mentiin naimisiin ja naimisissakin jo 11 vuotta. Tämä miehen itsekäs, liiallinen harrastaminen tullut kuvioihin pikku hiljaa vuosien mittaan...
Arvasin!
Vierailija kirjoitti:
Perhe elämän pitäisi olla yhteiseloa eikä minä,minä,minä menoja. Voi tosiaan olla, että mies on itsekäs, mutta jos ette jo suhteen alussa keskustellut asioista ja sopinut, niin kai se on luullut, että se on ok. Nyt vaikea enää asettaa rajoitteita, kun ei ennenkään ole ollut. Tässä sen huomaa, ettei se seurusteluajan elämä ole enää sama asia kuin perheellisenä. Seurustelun aikana mennään ja heilutaan pitkin kyliä ja perheellisenä taas pitäisi olla koti-isä. Miksei asioista a. otettu selvää seurustelun aikana tai b. keskusteltu tarpeeksi ajoissa.
No hohhoijaa, ei mies oikeasti voi kuvitella, ettei hänen tarvitse ottaa mitään vastuuta tai olla edes paikalla, kun lapsia tehdään. On varmasti lupaillut ihan muuta, kun lapset on tehty.
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harrastaa siis muulloinkin, arkipäivinä illalla esim.työpäivän jälkeen. Mutta ei mulla siltikään ole ongelmaa huolehtia lapsista ja koirasta :) Välillä 5 päivänä viikossa, välillä harvemmin!
Ei kait sen multa tartte lupaa kysellä "saako" mennä. En tajua aikuisia ihmisiä, jotka kaiken aikaa tarvii sen puolison vierelle tekemään yhdessä ruokaa ja pesemään yhdessä lasten hampaat ja ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa yhdessä
Mä luulen, että kyllä sullakin jossain vaiheessa hymy alkaisi hyytymään, jos olisit monta viikkoa aivan yksin neljän lapsen, 7 koiran ja 2 hevosen kanssa. Yrität pitää ison ok-talon kunnossa, leikata hehtaarin tontilta nurmikon, kitkeä rikkaruohot kukkapenkeistä, teet ruuat, syötät lapset ja vauvan, pese pyykkiä, siivoa, juoksuta ja treenaa kaikki koirat, hoida ja aja hevoset jne lista on loputon. :)
Sen takia sitä seurustellaan että toinen tulee tutuksi. Nyt ei ap ilmeisesti ole kaikkea tiennyt kun miehen harrastukset ja ajanvietto tulee yllätyksenä ja ei sovi yhteen perhe-elämän kanssa.
Seurusteltu on. Seurusteltiin 9 vuotta. Sitten mentiin naimisiin ja naimisissakin jo 11 vuotta. Tämä miehen itsekäs, liiallinen harrastaminen tullut kuvioihin pikku hiljaa vuosien mittaan...
Olette siis n.50, neljällä lapsella...
Vierailija kirjoitti:
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harrastaa siis muulloinkin, arkipäivinä illalla esim.työpäivän jälkeen. Mutta ei mulla siltikään ole ongelmaa huolehtia lapsista ja koirasta :) Välillä 5 päivänä viikossa, välillä harvemmin!
Ei kait sen multa tartte lupaa kysellä "saako" mennä. En tajua aikuisia ihmisiä, jotka kaiken aikaa tarvii sen puolison vierelle tekemään yhdessä ruokaa ja pesemään yhdessä lasten hampaat ja ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa yhdessä
Mä luulen, että kyllä sullakin jossain vaiheessa hymy alkaisi hyytymään, jos olisit monta viikkoa aivan yksin neljän lapsen, 7 koiran ja 2 hevosen kanssa. Yrität pitää ison ok-talon kunnossa, leikata hehtaarin tontilta nurmikon, kitkeä rikkaruohot kukkapenkeistä, teet ruuat, syötät lapset ja vauvan, pese pyykkiä, siivoa, juoksuta ja treenaa kaikki koirat, hoida ja aja hevoset jne lista on loputon. :)
Sen takia sitä seurustellaan että toinen tulee tutuksi. Nyt ei ap ilmeisesti ole kaikkea tiennyt kun miehen harrastukset ja ajanvietto tulee yllätyksenä ja ei sovi yhteen perhe-elämän kanssa.
Seurusteltu on. Seurusteltiin 9 vuotta. Sitten mentiin naimisiin ja naimisissakin jo 11 vuotta. Tämä miehen itsekäs, liiallinen harrastaminen tullut kuvioihin pikku hiljaa vuosien mittaan...
Olette siis n.50, neljällä lapsella...
Ei olla noin vanhoja! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa on tuollaisia. Parisuhteessa jatketaan sitä entistä sinkkuelämää ja tullaan ja mennään täysin omien aikataulujen mukaan.
Sun täytyy tehdä selväksi, että tuo ei ole ok. Jos parisuhde ei ole muuta kuin seksiä saman tyypin kanssa, mitäpä sitä sellaisessa roikkumaan.
No huh. Nainen lähtisi samantien kävelemään jos alkaisi käskyttämään ja määräilemään elämäntapaani.
Senpä takia sulla ei naista olekaan, eikä tule. Egoisti.
No ei tuohon ole oikein muita ratkaisuja kuin hankkia kumppani, jolla on samanlainen elämäntyyli kuin itsellä. Ja olla hankkimatta sitoumuksia, joihin oma aika ei riitä. Jos ei ole aikaa lenkittää koiraa, ei sellaista pidä hankkia. Ja lapsen hankkiessa pitäisi sisäistää, että sen jälkeen lapsen pitää olla prioriteettilistalla ensimmäisenä.
Me harrastetaan oman kumppanin kanssa tosi intohimoisesti aikaa vieviä lajeja. Mutta meillä ei ole lapsia ja isompia sitoumuksina ovatkin lähinnä kotityöt sekä kissanhoito. Nämä kummatkin onnistuvat mainiosti etätyöpäivän lomassa. Toki tehdään myös toisillemme aikaa ja harrastetaan usein myös yhdessä.
Mies vaihtoon ja kummallekin paremmin sopivat kumppanit. Surettaa toki lapsen puolesta, mutta jos ei mies tajua huolehtia hänestä, niin et sinä voi pakottaa miestä löytämään siihen motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
No ei tuohon ole oikein muita ratkaisuja kuin hankkia kumppani, jolla on samanlainen elämäntyyli kuin itsellä. Ja olla hankkimatta sitoumuksia, joihin oma aika ei riitä. Jos ei ole aikaa lenkittää koiraa, ei sellaista pidä hankkia. Ja lapsen hankkiessa pitäisi sisäistää, että sen jälkeen lapsen pitää olla prioriteettilistalla ensimmäisenä.
Me harrastetaan oman kumppanin kanssa tosi intohimoisesti aikaa vieviä lajeja. Mutta meillä ei ole lapsia ja isompia sitoumuksina ovatkin lähinnä kotityöt sekä kissanhoito. Nämä kummatkin onnistuvat mainiosti etätyöpäivän lomassa. Toki tehdään myös toisillemme aikaa ja harrastetaan usein myös yhdessä.
Mies vaihtoon ja kummallekin paremmin sopivat kumppanit. Surettaa toki lapsen puolesta, mutta jos ei mies tajua huolehtia hänestä, niin et sinä voi pakottaa miestä löytämään siihen motivaatiota.
Kyllä, näitä samoja asioita olen ajatellut itsekin...
Harmittaisi vaan lasten puolesta ihan hirveästi. Itse olen lähtöisin eroperheestä ja tiedän mitä paskaa se on, en haluaisi sitä lapsille. Haluaisin, että niillä oli yksi koti missä asua eikä riepoteltaisi sinne ja tänne jne.
Kuinka hyvä mies oikein on kyseessä, että pysyt hänen kanssaan vaikkei hän hoida omaa osuutta? Mitkä ovat ne mahtavat ominaisuudet, joiden takia alistut suhteen kynnysmatoksi?
Jos olet yksin kotona hoitamassa asiat, niin sopeuta kotitöitä voimiesi mukaan. On selvää, että eläimiä on vähennettävä ja hoidettavia ulkoalueita pienennettävä. Laita osa puutarhasta niityksi. Harkitsisin hevosista luopumista, paitsi jos sinulla on tuloja niistä. ja kuka on halunnut noin monta koiraa hoidettavakseen? Jos ne ovat lapsia edeltävältä ajalta, niin osa lienee jo aika ikääntyneitä. Kun niistä joudutte luopumaan, niin ei missään tapauksessa enää uusia. Tee itsellesi selväksi, että kaikkea ei voi saada. Nyt on aika panostaa lapsiin. Missä välissä ehdit tehdä mitään palkkatöitä ja kuka tämän melko kalliin elämäntavan maksaa? Monta lasta, iso talo ja talli/tallimaksut, eläimet. Mieskö tämänkin kaiken halusi?
Kuka ne koirat teille halusi? Ovatko ne ehkä harrastuksesi?
NiinTäynnä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No harrastaa siis muulloinkin, arkipäivinä illalla esim.työpäivän jälkeen. Mutta ei mulla siltikään ole ongelmaa huolehtia lapsista ja koirasta :) Välillä 5 päivänä viikossa, välillä harvemmin!
Ei kait sen multa tartte lupaa kysellä "saako" mennä. En tajua aikuisia ihmisiä, jotka kaiken aikaa tarvii sen puolison vierelle tekemään yhdessä ruokaa ja pesemään yhdessä lasten hampaat ja ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koiraa yhdessä
Mä luulen, että kyllä sullakin jossain vaiheessa hymy alkaisi hyytymään, jos olisit monta viikkoa aivan yksin neljän lapsen, 7 koiran ja 2 hevosen kanssa. Yrität pitää ison ok-talon kunnossa, leikata hehtaarin tontilta nurmikon, kitkeä rikkaruohot kukkapenkeistä, teet ruuat, syötät lapset ja vauvan, pese pyykkiä, siivoa, juoksuta ja treenaa kaikki koirat, hoida ja aja hevoset jne lista on loputon. :)
Miksi pitää kitkeä kukkapenkki? Tai leikata nurmikko. Anna miehen hoitaa, kun tulee harrastusreissuiltaan.
Ja koeta myydä ne hevoset nyt pois ainakin. Miksi koiria on noin paljon ja eikö osasta voisi päästä eroon?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hyvä mies oikein on kyseessä, että pysyt hänen kanssaan vaikkei hän hoida omaa osuutta? Mitkä ovat ne mahtavat ominaisuudet, joiden takia alistut suhteen kynnysmatoksi?
Mies maksaa naisen haluaman elintason?
Olen puhunut, että en jaksa huolehtia yksin tästä kaikesta. Ja että, nyt kun lapset ovat pieniä, hänen pitäisi olla enemmän kotona, mutta mies sanoo, että harrastukset ovat hänelle niin tärkeitä ettei ala luopumaan niistä. Sanoo, että minulla ei ole täällä kotona mitään hätää. :(