Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikisinkut, oletteko jo tottuneet siihen miten mukavaa on, kun saa tehdä mitä tykkää eikä tarvi neuvotella kenenkään kanssa asiasta?
24.08.2022 |
Itse nautin tästä. Otin juuri uuden viran vastaan toiselta puolelta Suomea. Muutto takana. Ei tarvitse neuvotella minkään puolison kanssa asiasta, ei tarvitse murehtia kakaroitten kouluista. Itse olen elänyt 37-vuotiaaksi koko aikuiselämäni yksin ja tähän mukavaan puoleen on ehtinyt tottua. Itse nautin vielä erityisen paljon perheellisten peppukivusta, joka asiasta tulee. Itketään itsekkääksi yms.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeria, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onko ikisinkku = ikikatkera :D
En tunnusta olevani katkera mutta hieman hämilläni ja surullinen olen kyllä siitä, että olen iksisinkku läheisyyden kaipuu on todella kouraiseva tunne. Toisaalta ikisinkkuna tiedän pärjääväni myös ilman kumppaneita mutta ilman muita läheisiä ihmisuhteita erilaisten naisten ja miesten kanssa eloni saattaisi olla kyllä erinomaisen kurjaa, koska en ole erityisen "erakko luonne."
M40
Ällöttää, kun miehet maskeeraa paneskelun läheisyydenkaipuuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut parsuhteessa yli vuosikymmenen, mutta ei ole juuri rajoituksia, ihan olen saanut tehdä mitä haluan. Vieraissa en ole halunnutkaan käydä.
Kuulostat eksältäni, joka loppujen lopuksi eli sinkkuelämää parisuhteessa ja kyllästyin sitten siihen. Mentiin ja tultiin miten haluttiin eikä huomioitu sitä yhteistä aikaa laisinkaan.
Jaa. Meillä voi mennä ja sitä parisuhdeaikaa kyllä on, asutaanhan yhdessä. Ei parisuhteen tarkoitus ole rajoittaa elämää, vaan tuoda siihen jotakin lisää.
Ei niin että väkisin pitää pakottaa toista olemaan yhdessä. Minusta olet sinkku syystä.
Tämä on parasta aikaa elää enkä todellakaan halua sitoutua.
Tinderistä saa miehen todella helposti jonka kanssa viettää hetki ja kun vielä wolt toimittaa kotiin ruokaa niin mikäs tässä ollessa ja nauttiessa erilaisten halujen tyydyttämisen helppoudesta.
En ehkä sovi ikisinkun määritelmään kun olen ollut naimisissa. Sinkkuna olen ollut nyt reilu 10 vuotta enkä tätä enää vaihda parisuhteeseen. Mulla on lapsia, joten ihan mitä tahansa en ole voinut (enkä kyllä halunnutkaan) tehdä. Tiedän kyllä tuon vapauden kun ei tarvitse tehdä toisen aikuisen kanssa mitään kompromisseja tms. vaan saa tehdä elämästään just semmoisen kun haluaa. Nautin :) Tätä ei vaan meinaa moni ymmärtää. Kauheesti kysellään, että ootko jo löytänyt jonkun uuden? Mua aina naurattaa. En todellakaan etsi enkä halua ketään. En kaipaa parisuhdetta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vuosikymmenten ajan nauttinut oikeudesta tehdä itse omat päätökseni, siis tekemiseni ja tekemättä jättämiseni. Asiat eivät kuulu kenellekään eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä päätöksiä puolestani. Eikä tuomita tekemisiäni niin kauan kuin elän yhteiskunnan normien mukaan. Katkera en ole ollut koskaan. Katkeruus kalvaa ihmistä sisältä päin. Miksi aiheuttaa itselleen ehdoin tahdoin paha olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut parsuhteessa yli vuosikymmenen, mutta ei ole juuri rajoituksia, ihan olen saanut tehdä mitä haluan. Vieraissa en ole halunnutkaan käydä.
Kuulostat eksältäni, joka loppujen lopuksi eli sinkkuelämää parisuhteessa ja kyllästyin sitten siihen. Mentiin ja tultiin miten haluttiin eikä huomioitu sitä yhteistä aikaa laisinkaan.
Jaa. Meillä voi mennä ja sitä parisuhdeaikaa kyllä on, asutaanhan yhdessä. Ei parisuhteen tarkoitus ole rajoittaa elämää, vaan tuoda siihen jotakin lisää.
Ei niin että väkisin pitää pakottaa toista olemaan yhdessä. Minusta olet sinkku syystä.
En minä mitään rajoittanut vaan aikani katoin sitä touhua, että ei tuo kyllä parisuhteeseen sopinut. Parisuhteessa otetaan kuitenkin toinen huomioon ja tehdään kompromisseja. Juu ja mieluummin elän sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut parsuhteessa yli vuosikymmenen, mutta ei ole juuri rajoituksia, ihan olen saanut tehdä mitä haluan. Vieraissa en ole halunnutkaan käydä.
Kuulostat eksältäni, joka loppujen lopuksi eli sinkkuelämää parisuhteessa ja kyllästyin sitten siihen. Mentiin ja tultiin miten haluttiin eikä huomioitu sitä yhteistä aikaa laisinkaan.
Jaa. Meillä voi mennä ja sitä parisuhdeaikaa kyllä on, asutaanhan yhdessä. Ei parisuhteen tarkoitus ole rajoittaa elämää, vaan tuoda siihen jotakin lisää.
Ei niin että väkisin pitää pakottaa toista olemaan yhdessä. Minusta olet sinkku syystä.
En minä mitään rajoittanut vaan aikani katoin sitä touhua, että ei tuo kyllä parisuhteeseen sopinut. Parisuhteessa otetaan kuitenkin toinen huomioon ja tehdään kompromisseja. Juu ja mieluummin elän sinkkuna.
Juu ja kyllä hän sitten harmitteli, että miten itsekäs oli ollut suhteessa.
Miten ikisinkku voi todeta tollasen asian kun ei oo muunlaista elämää koskaan elänytkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liberaali yhteiskunta kasvattaa ihmisistä yksinäisiä susia eli ikisinkkuja, joille mukavuudenhalu on elämän tärkein arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeria, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onko ikisinkku = ikikatkera :D
En tunnusta olevani katkera mutta hieman hämilläni ja surullinen olen kyllä siitä, että olen iksisinkku läheisyyden kaipuu on todella kouraiseva tunne. Toisaalta ikisinkkuna tiedän pärjääväni myös ilman kumppaneita mutta ilman muita läheisiä ihmisuhteita erilaisten naisten ja miesten kanssa eloni saattaisi olla kyllä erinomaisen kurjaa, koska en ole erityisen "erakko luonne."
M40
Ällöttää, kun miehet maskeeraa paneskelun läheisyydenkaipuuksi.
Läheisyyttä se paneskelukin on.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostelin tuota ylläolevan videoklipin asiallisuutta tässä keskustelussa. Arvosteluni ei läpäissyt sens uuria, mutta tuo klippi on ketjussa edelleen...
On mahtavaa, nautin siitä joka päivä, että koen vapautta, toki on tietenkin hetkiä jolloin kaipaisi sopivan kumppanin tukea, seuraa, energiaa, inspiroivuutta, hellyyttä jne
Niitähän voi saada ystäviltäkin ja kun on vapaa niin eihan sitä koskaan tiedä kenet tapaa, ihan siksi koska voi, ja on avoin ja vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liberaali yhteiskunta kasvattaa ihmisistä yksinäisiä susia eli ikisinkkuja, joille mukavuudenhalu on elämän tärkein arvo.
Mikä muu kuin mukavuus pitäisi sitten olla arvona?
Olla koneiston osa, oravanpyörässä? Kärsimys? Uhrautuminen? Miksi ja kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liberaali yhteiskunta kasvattaa ihmisistä yksinäisiä susia eli ikisinkkuja, joille mukavuudenhalu on elämän tärkein arvo.
Mikä muu kuin mukavuus pitäisi sitten olla arvona?
Olla koneiston osa, oravanpyörässä? Kärsimys? Uhrautuminen? Miksi ja kenelle?
Sinkkujen vapaus näyttää olevan yllättävän katkera asia, vaikka ei pitäisi olla keneltäkään parisuhteessa olevalta pois millään tavoin.
Vaikka tässäkin keskustelussa on heitä, jotka sanovat, etteivät enää ikinä ryhtyisi parisuhteeseen kun ovat päässeet sellaisesta irti ja katsovat oikeudekseen kutsua itseään ikisinkuiksi, niin itse totaali ikisinkkuna eli henkilönä, joka ei ole eläessään ollut kertaakaan parisuhteessa olen ollut laittavinani yleisemmin merkille, että asiat tässäkin asiassa ikäänkuin kasautuu. Samassa ajassa kun itse olen ollut sinkku e.elivuosieni ajan joita on tätä kirjoittaessani takana noin 40 , niin olen nähnyt useammankin joka on ennättänyt vannoa useampaan kertaan ikuista rakkautta ja tai elää kumppaninsa rinnalla kunnes kuolema erottaa tms
. Tämä lienee nyk. luonnollistakin. Harva elää ja on ensi-ihastuksensa ja rakkaansa kanssa lopunikäänsä e. Nykyihmisen eliniän odotteella laskien yli 50 vuotta, jolloin ensiihastus ja rakkaus olisi saanut alkunsa viim noin 30 vuotiaan. ( Useimmat toki lienevät saaneet 1. mahdollisuuden jo paljon ennen 30vuotispäiväänsä.).
Mutta kun itsellä on ikävuosia takana noin 40 niin välillä on kyllä ihan tosissaan saanut pelätä katkeroitumista ja itsetuhoisuutta, kun ei pysty tajuamaan mikä on tai mitkä ovat ne syyt, miksi en ole löytänyt ja kohdannut ketään sellaista, jonka kanssa olisin ja tai olisimme voineet edetä molempien halusta ja tahdosta mudostaen yhdessä parisuhteen.
Ikävä kyllä siihen tottuu vuosien mittaan niin että on aina vaan vaikeampi ajatella enää mitään seurustelua, puhumattakaan yhteen muuttamisesta.
Mikä hiton pakko on muuttaa yhteen? Minulla on erinomainen etäsuhde, näemme silloin kun haluamme ja molemmilla on kuitenkin oma koti ja omat jutut. Kun näemme, teemme parisuhdejuttuja ja olemme tiiviisti yhdessä. Ei riitoja, ei nalkutusta, ei pahaa mieltä toisen menoista mutta kuitenkin kumppani jonka kanssa voi jakaa asioita.
Kummassakin, sekä sinkkuudessa että parisuhteessa, on omat harminsa, mutta veikkaan että aika harva introvertti on oikeasti onneton ollessaan yksin.
Jos ekstrovertti on sinkku, niin se voi tuottaa ongelmia jos ei ole niin valtavaa ystäväpiiriä, että aina löytyy juttuseuraa.
Ei näitä asioita voi yleistää.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat eksältäni, joka loppujen lopuksi eli sinkkuelämää parisuhteessa ja kyllästyin sitten siihen. Mentiin ja tultiin miten haluttiin eikä huomioitu sitä yhteistä aikaa laisinkaan.