Ikisinkut, oletteko jo tottuneet siihen miten mukavaa on, kun saa tehdä mitä tykkää eikä tarvi neuvotella kenenkään kanssa asiasta?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan nauti siitä, että saan tehdä mitä tykkään. Olen aina toivonut löytäväni rinnalleni rakkaan toisen puoliskon ja koska näin ei ole käynyt niin en todellakaan osaa nauttia tästä olosta. Kaipaisin rinnalleni toista itsenäistä ihmistä, jonka kanssa elämää ihmeteltäisiin yhdessä eteenpäin. Jotenkin en nää, että, jos olisi yhdessä oikein ihmisen kanssa, että se mitenkään kahlitsisi. Vaikka olenkin ikisinkku niin uskon, että pystyisin helposti ottamaan toisen ihmisen huomioon ja halusin tehdä isompia sekä pienempi päätöksiä yhdessä. Itse olen nimenomaan erittäin väsynyt siihen, että yksin saa ihmetellä ja pohdiskella asioita. Ja myös hoitaa kaikki mahdolliset asiat. Läheisyydestä nyt puhumattakaan. 

Lohdullista ja voimaannuttavaa lukea, että joku 2. ikisinkku kokee ja tuntee kuvailemallasi tavalla; Sinä siellä jossain - minä täällä lähellä tai kaukana sinusta lukien tekstisi jo toistamiseen tuntien, että olisin itse voinut kirjoittaa aivan samoin. Olkoonkin, että jokainen meistä ikisinkuistakin elää omalla tavallaan eloaan. - Tarkoitan, että minua toisinaan kiusaa ikisinkkuihin liitetyt kärjistykset ja stereotypiat.

En oo koskaan ymmärtänyt tuota, että nautitaan siitä, että kuvitellaan toisten kateutta.

Kyllä 75 vuoteen oppii jo meikäläinenkin nauttimaan täydellisestä itsenäisyydestään!

Käytöstavat unohtuu ikisinkkuna. Kun joutuu tekemisiin muiden kanssa, tulee sanomista itsekkäistä käytöstavoista.

En ole ikisinkku vaan uusiosinkku, ollut viitisen vuotta.

Olen tottunut sinkkuuteen, ja on hyvä olotila juuri näin. Samoista syistä kuin monet kommentoineet, eli vapaus, vapaus ja vapaus.

Ikää on jo sen verran että parisuhdetta en enää haikaile, enkä moiseen enää ryhtyisikään jos se edellyttäisi saman katon alle muuttamista.

Sen sijaan seurustelusuhdetta voisin harkita, jos löytäisin minulle sopivan kumppanin. Tämä on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, joten näillä mennään ja hyvä niin.

Ikisinkkuihin verrattuna minulla on se etu että tiedän millaista elämä voi parisuhteessa olla, ja sitä en missään nimessä halua enää.

Nuorempana ajattelin että parisuhteeseen ryhtymällä minulla on vain voitettavaa. Nyt ajattelen, mitä kaikkea voin menettää jos ryhdyn suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole sopiva.

"Vanha kettu ei rautaan astu" sanoi vanha kansa. Ei ainakaan toista kertaa, jos on kerran irti päässyt.

onon

Tapailusuhteita harrastavana sinkkuna ei ikinä tarvitse kuunnella nalkuttavia naisia. En ikinä ymmärrä miehiä, jotka suostuvat suhteeseen naisen kanssa.

Avioeron jälkeen olen nyt niin tottunut tähän yksinoloon, etten enää muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Tapailusuhde voisi mennä, jossa molemmilla omat asunnot. 

Kerta et ole koskaan seurustellut niin et voi verrata tilannettasi seurusteleviin. Etenkin jos parisuhde on hyvä niin kumppani olisi kannustanut tuohon muuttoon ja olisi kaikessa avuksi.

Itse olen huomannut että en edes kaipaa mitään täydellistä vapautta. Kun olen parisuhteessa niin se ei ole koskaan ollut niin rajoittavaa että olisin kokenut sen jotenkin kahlitsevaksi. Olen pystynyt tekemään ne asiat joita olen oikeasti kovasti halunnut.

Kun olen ollut sinkkuna niin olen huomannut että en lopulta tee vapaudellani juuri sen enempää mitään joten en ole kokenut sen olevan joku erityinen nautinto.

Olen onnellisesti naimisissa.

En haluaisi asua yksin.

Onko se sinkkuus mukamas niin ihanaa???

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteita harrastavana sinkkuna ei ikinä tarvitse kuunnella nalkuttavia naisia. En ikinä ymmärrä miehiä, jotka suostuvat suhteeseen naisen kanssa.

Jos haluaa heteroparisuhteen ja perheen, niin siinä tapauksessa on "suostuttava".

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisesti naimisissa.

En haluaisi asua yksin.

Onko se sinkkuus mukamas niin ihanaa???

Pakko myöntää, että mukavampaa on kuin parisuhteessa. Aina voi harrastaa tapailua, mutta enää ei tarvitse riidellä turhanpäiväisistä asioista ja tehdä mitään kompromissejä. 

Jos kerran on polttanut näppinsä oikein kunnolla parisuhteessa, niin kyllä siitä sinkkuajastaan nauttii ihan eri tavalla. 

Minä olen ollut parsuhteessa yli vuosikymmenen, mutta ei ole juuri rajoituksia, ihan olen saanut tehdä mitä haluan. Vieraissa en ole halunnutkaan käydä.

Olen ollut vasta viisi vuotta sinkku joten en taida voida itseäni ikisinkuksi kutsua. Sinkkuutta edelsi yli kymmenen vuoden parisuhde. Kyllä, se vapaus on aivan huumaavaa! Ei tarvi kysellä keneltäkään mitään. Luultavasti en koskaan enää ala parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisesti naimisissa.

En haluaisi asua yksin.

Onko se sinkkuus mukamas niin ihanaa???

Merkitystä on vain sillä, minkä itse kokee itselleen paremmaksi. Olen kokeillut pitkää parisuhdetta ja pitkää sinkkuutta. Pidän sinkkuudesta paljon enemmän. Tästä ei tietenkään voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä, että sinkkuus olisi jotenkin perempaa. Suuria ongelmia koituu, jos on vastentahtoisesti parisuhteessa tai sinkkuna.

Näin voi toimia myös jos on suhteessa, jossa kummatkin asuvat omissa asunnoissaan, eikä ole mitään ennalta sovittua "pitää nähdä niin ja niin monta kertaa viikossa". Olen itse tällaisessa suhteessa ja ihanan rentoa on.

Tänään ajattelin illalla korkata lonkeron ja soitella bassoa ihan rauhassa yksin. Kuolisin tylsyyteen jos joutuisin kaitsemaan lapsia ja tehdä kompromisseja miehen kanssa.

En ole ikisinkku, kun olen ollut naimisissa, mutta suoraan sanottunaa vähän harmittaa, ettei tullut erottua jo paria vuotta aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisesti naimisissa.

En haluaisi asua yksin.

Onko se sinkkuus mukamas niin ihanaa???

Onko se sinkkuus niin ihanaa? Jollekin on, jollekin ei ole.

Onko se parisuhteessa olo niin ihanaa? Jollekin on, jollekin ei.

Suomen  vapaan yhteiskunnan etu on se että jokainen voi parisuhdeasioissaan tehdä kuten parhaaksi katsoo.

"Oma piä kun lanttu, löepä tuon vaekka seenään!" tapasi äitivainaa sanoa. (Vapaasti suomennettuna "Omapahan on asiani" tai "Itsepä lompakostani seuraukset maksan").

Ei ole mitään yleispätevää vastausta. Joku tapa sopii yhdelle, joku muu tapa toiselle. Kunhan on itse pääosin tyytyväinen, niin silloin menee enimmäkseen mukavasti.