Pelkään olla täällä vanhassa talossa yksin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna jos on aurinkoa, niin kaikki verhot auki ja ikkunat auki ja kierrät joka hiivatin nurkan ja kolon, laulat jotain reipasta ja paukutat vaikka kattilalla ne energiat liikkeelle. Aloitat taaempaa ja kohti ovea ja huis pois kaikki. Sitten voit pestä lattian samaan tapaan ja vippaat sen pesuveden yli kynnyksestä.

ei, ei, ei, ei. jos siellä on jotain pahansuopaa tuo vain suututtaa ne.

No sitten heivaa senkin pellolle. 

pahat henget ei niin vaan lähde jos siellä semmoisia on

Juu, parempi vaan antaa olla ja pelätä. Se on niille mieleen kun alistutaan tosta noin vaan ja totellaan. 

Terveyskeskuksen päivystyskin voi auttaa alkuun. Saat ainakin nukahtamislääkettä ja lähetteen psykologisen hoitajan juttusille. Pelot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin ja hälvenevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenna jos on aurinkoa, niin kaikki verhot auki ja ikkunat auki ja kierrät joka hiivatin nurkan ja kolon, laulat jotain reipasta ja paukutat vaikka kattilalla ne energiat liikkeelle. Aloitat taaempaa ja kohti ovea ja huis pois kaikki. Sitten voit pestä lattian samaan tapaan ja vippaat sen pesuveden yli kynnyksestä.

ei, ei, ei, ei. jos siellä on jotain pahansuopaa tuo vain suututtaa ne.

No sitten heivaa senkin pellolle. 

pahat henget ei niin vaan lähde jos siellä semmoisia on

Eikös ne lähde jotenkin? Miten?

Nää on jänniä. Me asuttiin joskus pienkerrostalossa, alakerrassa oli kapakka ja yläkerrassa kolme asuntoa. Pelkäsin siellä öisin aina ihan hirveästi, vaikka asunto oli sinänsä ihan kiva, siisti ja modernikin, 3h+k. Ei mitään vikaa. Silti sen kerran, kun jouduin nukkumaan siellä yksin vauvan kanssa, valvoin ja valvoin ja tuijotin vaan peloissani ympärilleni.

Muutettiin sieltä sitten pois, kun tuli ero. Uudessa asunnossa nukuin hyvin ja pelotta muutamia poikkeusöitä lukuun ottamatta. Tiedä sitten johtuiko parisuhteesta vai mistä ne aiemmat pelot. Mutta lapsenakin asuin omakotitalossa (uudessa) ja pelkäsin aina öisin.

En tarkoita että täällä olisi pahoja henkiä vaan synkkää, raskasta energiaa.

Muualla, toisten asunnoissa ei ole tätä.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita että täällä olisi pahoja henkiä vaan synkkää, raskasta energiaa.

Muualla, toisten asunnoissa ei ole tätä.

Eikö se oo sama asia? Ei ? Sanotaanhan,että esim. iloiset,elämänmyönteiset ihmiset tuovat positiivista energiaa ja jotkut oikein levittävät sitä ympärilleen,niin sellaisia ihmisiä kylään tai itse jos on kovin positiivinen,niin yrittää levittää :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita että täällä olisi pahoja henkiä vaan synkkää, raskasta energiaa.

Muualla, toisten asunnoissa ei ole tätä.

Eikö se oo sama asia? Ei ? Sanotaanhan,että esim. iloiset,elämänmyönteiset ihmiset tuovat positiivista energiaa ja jotkut oikein levittävät sitä ympärilleen,niin sellaisia ihmisiä kylään tai itse jos on kovin positiivinen,niin yrittää levittää :D 

Ei? On raskasta energiaa, joka on helpompi laittaa liikkeelle ja pois, sitten on persoonallisia henkiä, jotka voi olla sitä tai tätä, osa on avuliaitakin ja osa hiton ärsyttäviä. Se yleinen energia ei esim auo ovia, toisin kuin persoonalliset henget. Mulla on ollut ilo entisessä duunissa tavata tämmöinen hyväntahtoinen, joka aukoi ovia jos mulla oli kädet täynnä. Kiitin aina kohteliaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saat joskus käsiisi nauhurin. Jätä se hetkeksi aikaa sinne.

Nauhuri kannattaa jättää johonkin huoneeseen ennen puolta yötä yksistään ja siten että mikrofoni nauhoittaa äänetöntä huonetta 2-3h.

Kun sitten kuuntelet nauhoitusta jonkun asiantuntija-selvännäkijän kanssa niin nauhalla on varmasti pitkään ensin pelkkää hiljaista kohinaa, mutta noin parin tunnin päästä voi alkaa kuulua hyvin vaimeita sanoja ja lyhyitä lauseita.

On huomioitavaa että sanat tulevat todennäköisesti väärinpäin, eli edesmenneiden viestit tulee kuunnella asiantuntijan kanssa erikoislaitteilla.

Oma lapsuudenkotini oli myös täynnä tuollaista synkkää, painostavaa energiaa.. Lapsena/nuorena yksin kotona ollessani otin koiran viereen, että sain nukuttua. Aikuisena en ole ollut siellä kertaakaan yksin, joten en tiedä, vieläkö tunnelma on tallella.

Meillä synkkyyden/painostavuuden aisti myös parissa ulkorakennuksessa/ur:n osassa ja yhdessä kohdassa metsässä (talo on maalla ja omaa metsää ympärillä). Olin aina ihan paniikissa, kun menin tekemään iltatallia. Talliin piti mennä ladon ohi ja ladosta hakea tietysti heinät, jollei ollut muistanut päivällä viedä talliin paalia. Lato oli kammottava paikka, varsinkin yksi kohta siinä heti sisäänkäynnin jälkeen. Talli oli paljon vanhempi rakennus, mutta siellä oli ihan erilainen tunnelma.

Riiheen en uskaltanut mennä yksin edes päivällä. Olisin halunnut, koska se oli hieno, vanha rakennus, jota olisi ollut mielenkiintoista tutkia. Siellä oli kuitenkin niin vahva "pahan tuntu", etten sinne uskaltanut mennä.

Asun nyt itse vanhassa talossa ja vaikka täällä on enimmäkseen hyvä tunnelma, en mene keittiöön kovin mielelläni öisin. Myös vintillä oli todella karmiva tunnelma, kun kävin siellä muutama viikko sitten yöaikaan, kun hiiri rapisteli välikatossa ja halusin säikyttää sen hiljaiseksi.

Siellä ei ole valoja, joten menin taskulampun kanssa, jonka laitoin päälle jo alakerrassa, koska en halunnut laittaa valoja päälle. Fikkari on uudehko ja toimi moitteettomasti alakerrassa ja rappusissa. Mulla oli jo vintin ovea avatessa tunne, etten ole tervetullut, mutta menin kuitenkin ja valaisin tilaa taskulampulla. Fikkari sammui. Laitoin takaisin päälle. Sammui taas. Tätä jatkui hetken ja se painostava tunnelma oli käsinkosketeltava. Lopulta luovutin ja lähdin takaisin alas, ajatellen että lampusta on patterit menossa ja toivoin, ettei sammuisi lopullisesti ennen kuin pääsen portaat alas. Mitä vielä, rapuissa ja koko matkan alakerran läpi makkariin fikkari toimi taas kuin ei mitään.

En ole ennen kokenut vastaavaa missään, vaikka noita tunnelmia aistin aika herkästi. Selvästi mua ei vintille silloin yöllä haluttu, vaikka yleisesti olen kokenut olevani hyvinkin tervetullut tähän taloon, eikä mulla ole ollut mitään ongelmaa olla täällä öitä yksin. Tekisi mieli kokeilla, toistuuko sama aina öisin, mutten tiedä uskallanko 😅

Näihin ei asunnon siivous auta

https://muropaketti.com/wp-content/uploads/2016/07/manaaja-1024x640.jpg

Se synkkyys ja raskauden tunne olet sinä itse, alitajuntasi. Työstät jotain asiaa ja tuossa paikassa herkistyt kuuntelemaan itseäsi. Olet vähän varuillasi, et huomaa peilaavasi sisäisen maailmasi tuohon rakennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Näihin ei asunnon siivous auta

https://muropaketti.com/wp-content/uploads/2016/07/manaaja-1024x640.jpg

Suosittelen että kutsut paikalle kokeneen katolilaisen papin pirskottelemaan pyhää vettä ja tekemään manausrituaalit. Jollei Suomesta löydy kokenutta pappia niin sitten ulkomailta.

On parempi ettet itse ole silloin talon sisällä koska siinä voi käydä todella arvaamattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Se synkkyys ja raskauden tunne olet sinä itse, alitajuntasi. Työstät jotain asiaa ja tuossa paikassa herkistyt kuuntelemaan itseäsi. Olet vähän varuillasi, et huomaa peilaavasi sisäisen maailmasi tuohon rakennukseen.

Osittain näin, mutta miksi nyt kun olen toisessa paikassa sitä raskasta energiaa ei ole?

Joko on saatu tilanne korjattua?

Vierailija kirjoitti:

Joko on saatu tilanne korjattua?

Eipä se niin vaan korjaannu.

Kun vanhemmat erosivat ollessani 14v isä osti pienen ok-talon. Heti kun menin ensimmäisen kerran sinne tunsin painostavan,synkän tunnelman. Se oli pahimmillaan eteisen vieressä pienessä huoneessa josta isä oli aikonut minun huonettani sekä vintillä . Nukuin sitten sohvalla ja tein läksyt keittiössä, kun tulin kotiin riisuin kengät supernopeasti sillä sen pienen huoneen synkkyys tulvi eteiseen ja kun olin yksin niin tv oli aina auki ja kaikki valot päällä.

Kun olin 30vuotias isä möi talon ja tuolloin päätin,että menen vintille. Todistan ettei siellä ole mitään. Oli kaunis aurinkoinen syyspäivä mutta kun avasin vintille johtavan oven,tuntui kuin raskas musta esirippu olisi laskeutunut silmilleni ja kuulin sorkkien kopinaa muistuttavat juoksuaskeleet vintin nurkasta. Pelästyin ja pakenin muiden luokse. En tiedä,miten uudet asukkaat ovat viihtyneet.