Vanhemmat, miten voitte sallia sen että lapsenne eivät lue kirjoja?

Vierailija kirjoitti:

Mä todella mietin sitä, että miten nykyajan ekaluokkalainen, joka ei opi kunnolla lukemaan, selviää edes arjesta kun aikuistuu? Miten pystyy opiskelemaan ammatin? Tekemään työtä? Täyttämään edes veroilmoituksen yms.? Muusta sitten puhumattakaan?

Mulla on jotenkin ajatus, että noin pitkälle ei ole ajateltu. Ajatellaan että kaikki hoituu koneilla ja kaikki sitten hoituu koneilla.

Te jotka ette pidä lukemista tärkeänä, mitä luulette, että ne mainosteut lukemisen hyödyt voisivat olla joita ei esim. äänikirjatkaan kompensoi? Kiinnostaako edes?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä todella mietin sitä, että miten nykyajan ekaluokkalainen, joka ei opi kunnolla lukemaan, selviää edes arjesta kun aikuistuu? Miten pystyy opiskelemaan ammatin? Tekemään työtä? Täyttämään edes veroilmoituksen yms.? Muusta sitten puhumattakaan?

Mulla on jotenkin ajatus, että noin pitkälle ei ole ajateltu. Ajatellaan että kaikki hoituu koneilla ja kaikki sitten hoituu koneilla.

Sitä minäkin pelkään. Ja kumminkin yhä enemmän yhteiskuntamme perustuu siihen että jokainen osaa lukea, hakea tietoa ja arvioida sitä.

Omani ei lue, koska puhehäiriö vaikuttaa tekstin hahmottamista. Hänelle kuitenkin luetaan aina iltasatu (10-vuotias), ja mielellään kuuntelee. Sarjakuvia suostuu lukemaan, niitä luetaan yhdessä ääneen niin että hän saa olla tietyn hahmon roolissa. Siitä pitää kovasti.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään lue enää. Olen lukenut lapsena, nuorena ja nuorena aikuisena, mutta en oikeastaan enää. Pystyn työaikana kuuntelemaan äänikirjoja ja olen tänäänkin kuunnellut tietokirjaa rukiin historiasta 7,5 tunnin ajan. Kotona ollessani keskityn perheeseeni, harrastuksiin ja yhdessä olemiseen. Nukkumaan mennessä nukahdan yleensä heti ja kirjoja ei siinä tarvitse.

Lapseni ovat lukeneet myös paljon kirjoja lapsena ja nuorena, mutta nykyään luettavat kirjat ovat lähinnä kouluun kuuluvia, sillä vakavasti otettava lukio- ja yliopiston opinnot vievät aikaa + urheiluharrastus.

Revi siitä ap.

No nimenomaanhan sinä olet lukenut tärkeinä vuosina ja vieläkin nautit kirjallisuudesta. Sama se missä muodossa (äänikirja, fyysinen kirja). Olet myös saattanut lapsesi lukuharrastuksen pariin, mikä on luonut heille hyvän pohjan. Ap:han kuulutti lukemisen tärkeyttä, ja itsekin pidät sitä elämässäsi tärkeänä. Mistä tuo loppukommentti?

Ne en ole koskaan lukenut kirjaa, enkä lue -tyypit kyllä erottuvat negatiivisesti yleissivistykseltään, luku- ja kirjoitustaidoiltaan, maailmankatsomuksen laajuudeltaan ja ajattelutaidoiltaan tilastollisesti (poikkeuksia tietysti on suuntaan ja toiseen). Johan tästä on huolestuneita tutkimuksiakin julkaistu, ja Pisa-tutkimuksissakin jo näkyy. Lapsille lukeminen vaikuttaa heidän akateemisiin kykyihinsä laajasti. Vaikka teini-iässä ei enää niin riitä aikaa, eivät ne hyvät muutokset aivoissa yhtäkkiä katoa, jos on kiireisempiä vuosia. Ja kyllä ne koulukirjatkin ovat lukemista. Monet jättävät nekin tyystin väliin.

Eri

Lapseni lukevat aika vähän.

Olen yrittänyt heitä lukemiseen kannustaa.

Kahdella on diagnosoitu lukivaikeus, toisella 12- vuotiaana, toisella vasta lukiossa.

Hieman he kuitenkin lukevat kirjoja.

Itse olin lapsena ja nuorena lukutoukka, nykyään menee kymmenkunta romaania vuodessa.

Lasteni vähäinen lukuharrastus näkyy kapeana sanavarastona ja yleistiedon ohuutena sekä kyvyttömyytenä ymmärtää kielikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Siten että he eivät itsekään lue kirjoja.

Menetettyä sukupolvea itsekin.

Eihän nuortenparien kodeissa ole kuulemma edes kirjahyllyjä.

Miksi olisi kirjahylly, jos lukee kirjoja mitä saa lainattua kirjastoista? Eihän paperia kannata kotiinsa varastoida.

Joku hyöty voisi olla kirjoitti:

Te jotka ette pidä lukemista tärkeänä, mitä luulette, että ne mainosteut lukemisen hyödyt voisivat olla joita ei esim. äänikirjatkaan kompensoi? Kiinnostaako edes?

Ei edes kiinnosta.

Molemmat lapseni lukevat kannustettuina, mutta edelleen omasta tahdostaan. Jos lapseni päättäisivät olla tarttuamatta kirjaan, en keksi miten sellainen "epäsallitaan". Tungetaan kirja väkivalloin nenän eteen ja karjutaan korvaan että silmät auki ja lue?

Siinä jää oikea elämä helposti elämättä kun istuu nenä kirjassa.

Näin jälkeenpäin ajatellen minusta ainekin tuntuu että enemmän olisi ollut apua aikuusuutta varten jos olisin ollut kavereidan seurassa enkä nenä kiinni kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeahan niitä on pakottaa. Itse rakastan lukemista ja luin lapsille tosi paljon, kun he olivat pieniä. Viikottaiset kirjastoreissut kuuluivat arkeen ja luimme varmaan jokaisen kirjan sieltä. Kouluikäisenä heitä on lahjottu ja kiristetty, mutta eivät vaan lue.

Annatko pelata rajattomasti?

Rakastin lapsena kirjoja ja luin paljon. Minun on ollut tosi vaikea tehdä itselle rakkaasta asiasta pakkopullaa lapsille. Toivoin pitkään, että lapsetkin löytävät lukemisen ilon. Luin heille tosi pitkään iltasatuja. Äänikirjoista kyllä tykkäävät. 

Meillä pojat lukevat kirjoja. Ollaan pienestä asti luettu niitä heille joka ikinen ilta, koska vaativat sitä. Sitten löysivät ehkä 1-2-luokkalaisina Aku Ankat, ja niitä lukivat kaiket päivät. Samalla alkoivat pikkuhiljaa lukea itsekseen myös oikeita kirjoja. 6-luokkalainen poika luki kesän aikana varmaan 20 kirjaa... Harrastaa paljon muutakin ja on myös kavereita. Koulussa pärjää erinomaisesti.

ylös