Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylireagoinko, kun miehen käytös lapsia kohden pelottaa
26.10.2006 |
Miehellä on stressiä töissä ja kotonakaan ei ole helppoa kahden vaippaikäisen kanssa.
Öisin jos pyydän miehen välillä menemään esikoista katsomaan, jos tämä herää huutamaan, mies ei millään suostuisi menemään. Tai sitten mies saa hirveät kiukkukohtaukset, ja purkaa raivonsa esikoiseen yleensä huutamalla. Yhtenäkin yönä 2v heräsi painajaiseen itkien, ja koska olin imettämässä samaan aikaan pienempää, pyysin miestä menemään lohduttamaan isompaa. No eipä mennyt, huusi vaan että X perkele hiljaa ja käänsi kylkeä haudaten tyynyllä korvansa.
Aiemmin myös on ottanut nilkoista kiinni ja kerran(!) ravistanut lasta kun tämä ei lopettanut huutoaan heti 10 minuutissa (pissattaa, janottaa, painajaisia, flunssa, mitä milloinkin normaalia lapsen elämää). Nukutus on pakko hoitaa yksin itse, kun mies ei osaa, menettää hermonsa ja pitää turhan tiukasti kiinni jaloista (mustelmia). Ja syyllistää lasta että se ja se nukkuu, mikset sitä tyhmä lapsi voi nukkua? En saisi mennä väliin, tai sitten saan kuulla, että hoida itse sitten. Eilen nukutus johti myös siihen, että mies poistui paikalta sanoen lapselle että taisit olla melkoinen vahinkotapaus. (Ja yhdessä ollaan lapset tehty suunnitellen! Mies on kyllä minulle sanonut joskus katuvansa, mutta nyt vielä LAPSELLE sitä sanoa!)
Mistä apua ja voimia jaksaa periaatteessa yksin kahden kanssa? Nukutus ainakin on pakko hoitaa yksin, kun mies jättää lapsen itkemään, tai pitää liika kovasti kiinni, ja sanoo minusta hirveitä asioita lapselle. En myöskään uskalla jättää lapsiamme hänen hoitoonsa kuin selvästi hyvinä hetkinä (ei nukkumisaikaan), kun en halua sillä aikaa mitään tuollaista sillonkaan sattuvan, jos lapset alkaa kiukutella vaikka. Jos lapset ovat hereillä, niin hän vahtii silloinkin aika huonosti, ei kai vaan jaksa, yleensä on toinen aina mustelmilla kun satuttaa itsensä leikeissänsä.
Mitä tehdä? Mies ei halua keskustella. Kaipaisin apuja enemmän lasten kanssa, että jaksaisin itsekin. Ja mies ei selvästi jaksa mitään, teen jo kaiken kotona ja lasten kanssa mahdollisimman helpoksi hänelle, mutta silti hän ei jaksa ja siedä lapsiaan ainakaan öisin ja viikonloppuaamuisin. Miten tätä itsekään jaksaa? Mistä apua? Ja pitäisikö hautoa yhä eroa, sillä en siedä tuollaista kohtelua lapsilleni, kiroilua, syyllistämistä, " olet vahinko" -juttuja ja varsinkaan mitään fyysistä, vaikka ei mitään isoa olekaan, liika kovasti sylissä kiinnipitämistä ja tukistamista enempää toistaiseksi!
Kommentit (31)
Meillä on vähän samansuuntaista, eli mies räyhää helposti lapselle aika turhasta ja paljon. Lisäksi hän ei viitsi hoitaa juuri ollenkaan. Minä vain hoidan. Sulla on kuitenkin vielä pahempi tilanne. Itse olen ajatellut ehkä kääntyä perheneuvolan puoleen ja kysyä sieltä apua. Ottaisin mieheni mukaan sinne keskustelemaan, että mikä mättää. Ehkä sinäkin voisit kysyä neuvolasta, että mistä saisitte apua tuohon asiaan. Saisitteko lähetteen perheneuvolaan. En tiedä tarvitaanko sinne lähete. Me saimme lähetteen sairaalan lastenlääkäriltä, kun lapsellamme on syömisongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tuhoutuu tuommoisesta käytöksestä, on sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa nähtävissä.
Olen pahoillani sinun ja lastesi puolesta. Aina suhteet vaan eivät onnistu ja on ihmisiä jotka eivät osaa olla lasten kanssa. miehesi taitaa kuulua tähän porukkaan.
Sinun vaistosi jo kertoo, että lapsi ei ole turvassa, on sinun velvollisuutesi viedä lapsi turvaan ja taata hyvä lapsuus.
Lähde nyt vaan pois hissun kissun, kun olette muualla otat yhteyden mieheen ja alat selvitellä asiaa, onko mahdollista enää jatkaa. Vie kuitenkin itsesi ja lapsesi ensiksi turvaan.
oli työstressiä tai ei, lapsen kovakourainen kohtelu ei ole hyväksyttävissä. Mielestäni ap ei ylireagoi, vaan on oikeutetusti huolissaan. En valitettavasti keksi mitään hyviä neuvoja. Pystytkö ehkä neuvolassa puhumaan tästä?
voit tehdä lapsillesi noin, ajattele miten pelkäävät isäänsä! Ei normaalin käytöstä!
voisitko lähteä vaikka isovanhemmille lasten kanssa tai tuttavillesi. olisi parempi et selvittelette näitä asioita pienen välimatkan päästä ja miehesikin joutuisi miettimään, miksi lähdit?
Pelkään kyllä, että miehesi on mahdollisesti väkivaltainen kun alat puhumaan näin vaikeasta asiasta. Vie ainakin lapset pois ennekuin selvitätte asiaa. he eivät ikävä kyllä ole 100% turvassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies äkkiä hoitoon (terapia tai vastaava), jotta aivan aiheettomasti lapseen kohdistuva aggressio saadaan selvitettyä. Ei tuo työstä johdu vaan ihan selvä persoonallisuushäiriö oli minkä ikäinen hyvänsä.
Sitä ennen älä anna miehesi olla missään tilanteissa missä hän saattaisi kohdistaa raivoaan lapseen. Raskastahan se on yksin hoitaa, mutta vaihtoehto on niin paljon pahempi.
Nyt miehellä on uusi työpaikka ja lapsikin tykkää isästään paljon enemmän, kun isä ei ole enää niin kireä/väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta huonoon suuntaan menossa kuitenkin. Usko ap, ei se tuohon jää, se vaan lisääntyy ja raaistuu
Minun oma isäni on ollut hyvin väkivaltainen minua kohtaan. Äitini ei koskaan sanonut mitään eikä puolustanut. Sitä jatkui vuosia ja sain aina elää pelossa. Nyt kun olen itse äiti, en voi käsittää, kuinka tällaista saattoi tapahtua. En voisi antaa kenenkään tehdä lapsilleni mitään, enkä uskaltaisi jättää heitä kenenkään hoitoon, jos olisi pieninkin vaara. Sanat voivat aiheuttaa jopa suurempaa tuhoa, kuin teot.
Mielestäni et ylireagoi. ole vahva äiti ja puolusta omia lapsiasi.
En tiedä, mikä olisi hyvä ratkaisu tilanteessasi. Ainakin sinun on puhuttava asiasta miehesi kanssa vakavasti ja sanottava, että et millään muotoa hyväksy tällaista käytöstä, mustelmia ja sanoja yms. Jos syynä on työ, joka on liian stressaava, hänen on vaihdettava työtä. Lasten ei tarvitse kärsiä hänen työnsä takia. Pelkäänpä vain, että taustalla on muita syitä, jotka tulisi selvittää. Minun tilanteeni helpottui, kun äitini sai rohkeuden sanoa isälleni, kun olin 10 v. että jos vielä kerran pahoinpitelet lasta, vien hänet näytille poliisille. Sen jälkeen isäni ei uskaltanut enää pahoinpidellä. Mutta avioerohan siitä lopulta tuli. näin jälkeenpäin ajateltuna ero olisi pitänyt ottaa paljon paljon aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli vähän samasuuntaisia ongelmia joskus. mies ei kylläkään ollut väkivaltainen, ainoastaa huusi lapselle ja käyttäytyi vasten minun hyväksymiä kasvatusperiaatteita.
selitin sitten yksi kaunis päivä, että oma lapsi alkaa pelkäämään isäänsä. lapsi haki minusta turvaa, ei ikinä hakeutunut isänsä luo itkiessään. kysyin, että haluaako hän kasvattaa lapsensa niin, että lapsi on peloissaan isänsä seurassa. juteltiin asiasta ja hän tajusi puhumisen jälkeen tulleissa tilanteissa, että lapsi oikeasti " pelkää" isäänsä. sen tajuttuaan, ei enään huuda lapselle tms. nyt jopa menee häntä nukuttamaankin. lapsi on nyt 2 vuotta. hänellä oli vauvana koliikki, meillä ehkä se oli osa " syy" .
Nyt otatte miehen kanssa asiasta kunnon keskustelun. Ei tuolleen voi tehdä pienelle. Eihän lapsi tahalleen niitä painajaisia näe. Miehen täytyy kasvaa aikuiseksi ja olla TURVALLINEN aikuinen/isä lapselle. Lapsi tarvitsee turvaa ja raukkautta kasvaakseen tasapainoiseksi. Eikä kaikkea voi sinunkaan kontolle sysätä vaan yhdessä ne täytyy hoitaa kun on kerran hankittukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peloissaan tai muuten hädissään on ja isä vaan roikottaa jaloista ja ravistaa tai huutaa ja haukkuu :(
Ei voi olla jättämättä jälkiä lapseen.
Oli työstressiä tai ei niin tuommoinen on saatava loppumaan.
Ohjaa mies hoitoon tai muuta lasten kanssa muualle.
Meillä vastaavasta miehestä kehkeytyi mitä mallikelpoisin isä kun sai omat ongelmansa kuntoon ja stressitekijät pois elämästään.
Vierailija:
mutta huonoon suuntaan menossa kuitenkin. Usko ap, ei se tuohon jää, se vaan lisääntyy ja raaistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo törkeää eikä tietenkään hyväksyttävää, mutta ärtymys ja lyhytpinnaisuus on tyypillinen liian kovan stressin oire. Nyt miehelle apua siihen asiaan ensin, ja sitten katsotaan mikä tilanne on. Jos ei muutu eikä terapiat kiinnosta, eroon miehestä. Ja pitää myös nostaa kissa pöydälle sanoa miehelle, että nyt on kriisin paikka. Joko väkivaltainen käytös loppuu ja asialle ruvetaan tekemään jotain, tai tulee ero. Jos miestä ei saa talkoisiin mukaan, niin väliaikainen asumusero vois olla hyvä ajatus. Sais mieskin vähän potkua persauksille.
Kun mies on roikottanut tai huutanut, tai lapsi itkee sen tietyn rajan yli, olen mennyt väliin. Käsken lopettamaan. Ja jos jotain sanoo pahasti, joskus siedän, ja sanon heti kun lapsi ei kuule. Tai menen väliin ja käsken miehen heti pois. Tilanteesta riippuen sanon myös lapsen kuullen, että noin ei saa sanoa lapselle, jos sitä tilanne vaatii! Miehen mielestä siis ylireagoin tällöin, eikä antais mun tulla väliin, silti sen teen aina.
Kun näin roikottavan lasta, olin juuri saanut pienemmän unille ja tulin siis väliin, otin roikottetavan kainaloon ja menin vessaan lapsen kanssa. Mies meni sänkyynsä mököttäen ja ei ole suostunut keskustelemaan, sen verran kuunnellut että myönsi tehneensä väärin ja sanoi että ei toistu, mutta en tiedä muistaako hän sitä tapahtunutta edes, kerran keskustellessa sanoi että hänestä se tuntuu painajaisunelle, ei hän ole voinut sellaista tehdä. Ja takuulla teki, ja se tässä pelottaakin, että jos hän tekee sen toistekin kun en näe!
Ikävä kuulla!
Mieti mitä luulet et ois voinut tapahtua, jos et olisi mennyt väliin?
Ensin keskustelu, terapia ja lopuksi jos eivät nämä toimi niin asumusero. Lapsella on oikeus turvattuun lapsuuteen oli vanhemman syyt käytökselleen mitkä tahansa.
Tuollaista toimintatapaa minäkin suosittelen.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaihtamaan työpaikkaa jossa sitten aloittaa puhtaalta pöydältä niin, ettei yritäkään olla mikään supermies. Miehille on varmaan aika vaikea ruveta nykyisessä työpaikassa hillitsemään tahtia.