Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylireagoinko, kun miehen käytös lapsia kohden pelottaa
26.10.2006 |
Miehellä on stressiä töissä ja kotonakaan ei ole helppoa kahden vaippaikäisen kanssa.
Öisin jos pyydän miehen välillä menemään esikoista katsomaan, jos tämä herää huutamaan, mies ei millään suostuisi menemään. Tai sitten mies saa hirveät kiukkukohtaukset, ja purkaa raivonsa esikoiseen yleensä huutamalla. Yhtenäkin yönä 2v heräsi painajaiseen itkien, ja koska olin imettämässä samaan aikaan pienempää, pyysin miestä menemään lohduttamaan isompaa. No eipä mennyt, huusi vaan että X perkele hiljaa ja käänsi kylkeä haudaten tyynyllä korvansa.
Aiemmin myös on ottanut nilkoista kiinni ja kerran(!) ravistanut lasta kun tämä ei lopettanut huutoaan heti 10 minuutissa (pissattaa, janottaa, painajaisia, flunssa, mitä milloinkin normaalia lapsen elämää). Nukutus on pakko hoitaa yksin itse, kun mies ei osaa, menettää hermonsa ja pitää turhan tiukasti kiinni jaloista (mustelmia). Ja syyllistää lasta että se ja se nukkuu, mikset sitä tyhmä lapsi voi nukkua? En saisi mennä väliin, tai sitten saan kuulla, että hoida itse sitten. Eilen nukutus johti myös siihen, että mies poistui paikalta sanoen lapselle että taisit olla melkoinen vahinkotapaus. (Ja yhdessä ollaan lapset tehty suunnitellen! Mies on kyllä minulle sanonut joskus katuvansa, mutta nyt vielä LAPSELLE sitä sanoa!)
Mistä apua ja voimia jaksaa periaatteessa yksin kahden kanssa? Nukutus ainakin on pakko hoitaa yksin, kun mies jättää lapsen itkemään, tai pitää liika kovasti kiinni, ja sanoo minusta hirveitä asioita lapselle. En myöskään uskalla jättää lapsiamme hänen hoitoonsa kuin selvästi hyvinä hetkinä (ei nukkumisaikaan), kun en halua sillä aikaa mitään tuollaista sillonkaan sattuvan, jos lapset alkaa kiukutella vaikka. Jos lapset ovat hereillä, niin hän vahtii silloinkin aika huonosti, ei kai vaan jaksa, yleensä on toinen aina mustelmilla kun satuttaa itsensä leikeissänsä.
Mitä tehdä? Mies ei halua keskustella. Kaipaisin apuja enemmän lasten kanssa, että jaksaisin itsekin. Ja mies ei selvästi jaksa mitään, teen jo kaiken kotona ja lasten kanssa mahdollisimman helpoksi hänelle, mutta silti hän ei jaksa ja siedä lapsiaan ainakaan öisin ja viikonloppuaamuisin. Miten tätä itsekään jaksaa? Mistä apua? Ja pitäisikö hautoa yhä eroa, sillä en siedä tuollaista kohtelua lapsilleni, kiroilua, syyllistämistä, " olet vahinko" -juttuja ja varsinkaan mitään fyysistä, vaikka ei mitään isoa olekaan, liika kovasti sylissä kiinnipitämistä ja tukistamista enempää toistaiseksi!
Kommentit (31)
Luettuaan ap:n viestin 22. Miehellä ei siis ole juuri tunnetta että tekee väärin. Nimittäin jos itse olen tosi väsynyt ja stressaantunut, tulee just tuollaisia haluja ravistaa lasta tai pidellää liian lujaa kiinni. Ymmärrän kyllä että se on väärin, mutta agressio ja väsymys saa kynnyksen käyttäytyä arvaamattomasti alenemaan. Mutta siis itse tiedän aina että se on VÄÄRIN! Ja jos tosiaan kilahtaisin niin, että lasta ravistelisin, olisin tosi häpeissäni jos joku tulis väliin.
Eli neuvosin kyllä ap:tä tän perusteella toimimaan nopeasti, mihinkä päätökseen sitten päätyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" vapaalla" (jossain ulkona kavereiden kanssa)?? Oletko itse ollut?
Mieskin voi kokea että tässäkö tämä nyt oli - eli tätäkö tämä on loppuelämä. Eihän se helppoa ole meille naisille, mutta samalla muistettava ettei miehillekään...Eihän sitä turhaan sanota " elämän ruuhkavuosiksi" kun lapset ovat pieniä.
Jos on ollut hyvä isä lapsille, mutta nyt vain jostain syystä on stressi päällä, niin jotain mukavaakin pitää keksiä että jaksaa arkea.
voimia!
Ei missään nimessä saa kohdella pientä lasta noin. Voi hyvin kuvitella miten turvaton olo lapsella on, kun oma isä käyttäytyy tuolla tavalla!
Eli...keskustelua, miehelle lepoa ja takoa päähän, että noin ei voi kohdella lasta, rauhaa, terapiaa, ei enää nukuta lasta jne, mitä tahansa, mikä saa miehen käytöksen muuttumaan. Ja jos ei saa, niin sitten ei jää paljon vaihtoehtoja.
jos aiot lapsiasi " pitää" saman katon alla miehen kanssa niin ehdottomasti menette terapiaan, myös perheneuvolasta saa hyvää apua. Tilanne ei voi jatkua noin, tuo aiheuttaa lapsille elinikäiset ongelmat. Ja suoraan sanoen kuulostaa siltä, että joku kaunis päivä tapahtuu jotain ikävää.
Eikä ole myöskään normaalia että hoidat kaiken itse ja yrität tehdä kaiken miehelle mahdollisimman helpoksi - se ei ole tasa-arvoinen parisuhde.
neuvolasta, perheneuvolasta
Ei ole normaalia, että toinen vanhempi joutuu tarkkailemaan ja ennakoimaan ettei toinen vanhempi vahingoita lasta.
Ja miehesi käytöstä ei voi selittää pelkällä stressillä.
Kodin tulisi olla lasten turvapaikka ja sitä se ei teillä ikävä kyllä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkiselläkin saa pahaa jälkeä aikaan.
Ja keskustelee vielä vakavasti miehen kanssa.
Työstressiä epäilen edelleen ja miehen kotona on myös kotiolot olleet vähän huonot, mikä selittää paljon. En halua samojen asioiden toistuvan omien lasteni kohdalla. Mies on myös noin kerran kuussa yksin ja vapaalla, minä mummolassa lasten kanssa, mutta mitä enemmän vapaata, sitä pahemmalta tuntuu stressi miehellä olevan.
Erostakin on keskusteltu. Ja mieskin etsii uutta työpaikkaa, mutta vastuu ja stressi ei ainakaan siitä vähene. Jos eroan, on pakko palata töihin yh:na ja laittaa pieni vauva päiväkotiin, tuntuu sekin pahalta ja on estänyt jo näin toimimasta. Enkä näe eroa ensimmäisenä ratkaisuna.
Kamalinta ja ahdistavinta tämä tilanne on iltaisin ja öisin, kun itsekin on väsynyt ja pitää vaan jaksaa yksin molempien lasten kanssa, kun mies on tuommoinen. Esikoisen aikana hän oli mitä mukavin mies, ja luotettava isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän samantapaisia kokemuksia ja täytyy kyllä sanoa, että kun mies on tunne-elämältään jäänyt osittain kypsymättä aikuisen tasolle, ei ole paljon apua siitä, mitä keskustelette. Kun seuraavan kerran naksahtaa, tilanne on jälleen sama.
Hellä ja välittävä isä tai äiti voi todella muuttua hetkittäin julmaksi ja empatiakyvyttömäksi. Ja sitten on myöhäistä katua.
niin sittenhän toivoa on vaikka kuinka paljon. Ei miestä kannata silloin kovin heppoisin perustein ruveta jättämään. Voimia ja tsemppiä ap:lle! Toivottavasti saatte asiat selvitettyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
onko siellä ollut väkivaltaista, tai välinpitämätöntä? Löytyykö muuta syytä kun stressi? Yritä kartoittaa ja etsiä jotain josta voisi löytyä syy miksi reagoi niin rumasti lapsen pahaan oloon.