Lue keskustelun säännöt.
Erotakko etäsuhteesta, muuttaa vieraaseen kaupunkiin vai mitä tehdä?
23.08.2022 |
Olen rakastunut mieheen. Hän asuu 400 kilometrin päässä minusta. Hän tekee reissuhommia, mitä ei oikein tahdo löytyä miltään muulta paikkakunnalta kuin sieltä, missä hän asuu. Yrityksen "tukikohta" siellä, joten reissuamista ei voi jatkaa etäältä. Molemmilla on niin oma elämä juurtunut omille paikkakunnille, että kumpikin luopuisi todella paljosta, jos muuttaisi toisen luokse. Itse olen sairaanhoitaja, joten töitä kyllä löytyy joka puolelta Suomea, mutta miehen muuttaessa minun luokse, hän joutuisi paljon matalammalle palkalle, eikä työt luultavasti olisi edes kovin mieluisia.
Jos muuttaisin miehen luokse, en tuntisi kaupungista ketään muuta kuin hänet ja kuitenkin olisin viikot yksin, koska hän on reissussa ympäri Suomea.
En tajua mitä kohtalon ivaa tämä taas on. Kerrankin kun olen löytänyt ihanan ja luotettavan miehen, johon olen rakastunut korviani myöten, kaikki tuntuu silti niin mahdottomalta.
Onko teillä kokemusta jostain vastaavasta ja miten asia on saatu ratkaistua? Laittaako peli poikki ns. olosuhteiden pakosta, vai muuttaa toisen perässä ja olla kenties muuten hieman onneton, vaikka se rakkain olisikin edes viikonloput vierellä?
Olemme kumpikin molemmat reilu 30-vuotiaita. Haaveissa kummallakin perhe, joten etäsuhdettakaan ei kuitenkaan loputtomiin voi jatkaa... Sydämeen särkee.
Kommentit (23)
Minulla on omistusasunnosta lähtien kaikki paikkakunnalla missä olen koko ikäni asunut. Aina olen miettinyt, että jos elämän rakkaus löytyisi toiselta paikkakunnalta, olisin kuitenkin valmis muuttamaan. Ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa, mutta tilanteessa tosiaan on haastava. Vaikka rakkaus loppujen lopuksi on kaikki kaikessa, tilanne tosiaan on hieman haastava. Lähde ja kokeile? Pääseehän sieltä vaikka vuodenkin päästä takaisin, jos koet vain jatkuvaa yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse muuttaisi mihinkään korpeen miehen luokse, joku espanja voisi olla sitten vähän eri homma.
Jos olet todellakin niin rakastunut, enemmän kadut ettet edes kokeile elämää uudessa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
En itse muuttaisi mihinkään korpeen miehen luokse, joku espanja voisi olla sitten vähän eri homma.
On sitä korpea samalla lailla Espanjassakin.
Jos sinä saat töitä sieltä miehen paikkakunnalta, niin kyllä ajan mittaan kai saisit ystäviäkin, ehkä työkavereistakin.
Mitä tuo mies sanoo, mitä olette suunnitelleet? Tuon "haaveissa perheen perustamisen" lisäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko viettää miehen paikkakunnalla nyt viikonloppuja ja vaikka loma-aikoina pidempiä pätkiä. Voisit tavallaan kokeilla miltä siellä olo tuntuu. Ja kokeilla löydätkö sieltä ystäviä ym.
Onko mies puolestaan oikeasti esim kysynyt töissä olisiko mahdollista tehdä etätöitä sinun paikkakunnaltasi jos muuten kuitenkin paljon reissaa töiden perässä? Tai onnistuisiko tämä jos hänen työnkuvaansa pystyttäisiin hieman muuttamaan? Tiedän että ainakin joillakin insinööreillä on tämän kaltainen järjestely toiminut.
Kyllähän tuo tuntuu aika rankalta jos muuttaisit miehen luo ja perustaisitte perheen. Siis olisit kuitenkin paljon siellä ilman miestä ja tukiverkkoja. Vai asuuko miehen vanhempia ym siellä?
Tilanne kuulostaa kyllä tosi haastavalta.
Tottakai muutat. Pääseehän sieltä aina pois. Menoksi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samantapainen tilanne! Tapasimme 7 vuotta sitten sattumalta ja minusta tuntui heti, että olin tavannut unelmieni miehen. Kuitenkaan kumpikaan meistä halunnut/pystynyt erinäisistä syystä muuttamaan, ja meillä on myös 400 km välimatkaa.
Me ratkaisimme asian niin, että aloitimme etäsuhteen! Tapaamme vkoloppuisin ja lomilla, ja arkisin puhumme jatkuvasti puhelimessa ja chattailemme. Olimme tavatessamme 35-vuoden iässä ja nyt olemme 40+.
Tämä ratkaisu sopii meille, ja olen oikeasti onnellinen. Aikaisemmin olin kuvitellut, etten ikinä aloittaisi etäsuhdetta, mutta toisin siis kävi! En voisi kuvitellakaan eroavani välimatkan takia. Mieluummin tapaan miestä viikonloppuisin ja lomilla kuin menetän hänet kokonaan, niin rakastunut olen vielä näin 7 vuoden jälkeen! Olin aina kuvitellut, että etäsuhde olisi mahdotonta ja vaikeaa ylläpitää, mutta väärässä olin.
Mieti mikä on sinulle tärkeintä: perheen perustaminen sen uhalla että muutat miehen kotikaupunkiin, etäsuhde tämän miehen kanssa ilman perheen perustamista vai eroaminen. Jos olet varma siitä, että haluat perustaa perheen etkä halua etäsuhdetta, tämä meidän ratkaisumme ei sovi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko viettää miehen paikkakunnalla nyt viikonloppuja ja vaikka loma-aikoina pidempiä pätkiä. Voisit tavallaan kokeilla miltä siellä olo tuntuu. Ja kokeilla löydätkö sieltä ystäviä ym.
Onko mies puolestaan oikeasti esim kysynyt töissä olisiko mahdollista tehdä etätöitä sinun paikkakunnaltasi jos muuten kuitenkin paljon reissaa töiden perässä? Tai onnistuisiko tämä jos hänen työnkuvaansa pystyttäisiin hieman muuttamaan? Tiedän että ainakin joillakin insinööreillä on tämän kaltainen järjestely toiminut.
Kyllähän tuo tuntuu aika rankalta jos muuttaisit miehen luo ja perustaisitte perheen. Siis olisit kuitenkin paljon siellä ilman miestä ja tukiverkkoja. Vai asuuko miehen vanhempia ym siellä?
Tilanne kuulostaa kyllä tosi haastavalta.
Meillä oli alusta asti tilanne se että mies oli matkatöissä. Perhe perustettiin, viikolla olin usein lasten kanssa yksin mutta hommattiin siivooja, luotettava lapsenvahti, viikonloppuisin mies oli aina kotona. Tämä toimi oikein hyvin ja lapset ovat nyt jo aikuisia. Ap:lle sanoisin että jos molemmat on yhtä rakastuneita ja molemmat haluaa perustaa perheen, niin minusta kannattaisi muuttaa. Uuden työpaikan ja myöhemmin ehkä lasten kautta saa uusia kavereita suht helposti yleensä. Tosi monet muuttaa kolmekymppisenä ja asettuu oikein hyvin uuteen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu miehen kavereiden puolisoihin, hanki harrastus ja tutustu työkavereihin. Kyllä sitä tutustuu ihmisiin. Jos saatte lapsia, lapsien kautta taas tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Mieti elämääsi vaikka 5 vuotta taaksepäin. Ne keiden kanssa vietät nyt aikaa, oletko tuntenut heidät kaikki 5 vuotta sitten? Ystäväni muutti ennen koronaa Unkariin miehen perässä, eikä puhunut juuri sanaakaan kieltä. Hyvin hänellä siellä silti nykyään pyyhkii. Tsemppiä, kaikki menee hyvin varmasti. Ja jos ei mene, muuta takaisin. Kuolinvuoteella jossittelu kaduttaa enemmän.
Itse sinun tilanteessa muuttaisin. Voit kuitenkin välimatkasta huolimatta pitää edelleen yhteyttä läheisiisi jotka jäävät paikkakunnallesi. Hyvin todennäköisesti sairaanhoitajana saat helposti töitä ja työn kautta tutustut nopeasti uusiin ihmisiin myös uudella paikkakunnalla. Voit uudella paikkakunnalla myös aloittaa uusia harrastuksia ja sitä kautta tutustua ihmisiin ja elämään uudessa kaupungissa. Jos mahdollista voisit pitää nykyisen asunnon alustavasti "vapaa-ajan asuntona" ja mennä sinne aina välillä lataamaan akkuja niin suhteet nykyiseen kotikaupunkiisi säilyvät ja muutos ei tunnu liian rajulta. Ja ainahan voit muuttaa takaisin jos et sopeudu uuteen paikkakuntaan tai suhde ei toimikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ettei mies halua ratkaista tuota ongelmaa (vaimo on jo?) tai osaa, koska työpaikka on siellä, vaikka ole paikanpäällä kuitenkaan. Ja mitäs sinä naisena siihen voisit sanoa edes. Koko tilanne vaatisi palkatun konsultin asian selvittämiseksi tai pariterapeutin. Mitä mies ehdottaa? Jos ainoa hänen ehdotus on että muuta sinne (yksin istuksimaan), niin ollaan päädytty katajan latvaan. Oliko etäjuttu jo aluksi suksikauppaa. Mikä on kolmas vaihtoehto tai neljäs, viides jne. Vai jatkatte samaa rataa, mies menee välillä omille teilleen vai töilleen? Tunnetko miehen kuinka hyvin ja taustat.
Täällä sama tilanne, tosin meillä yhteisiä lapsia ei ole suunnitelmissa.
En ehkä pystyisi asumaan miehen kotipaikkakunnalla.
(Pieni paikkakunta, ja töitäkin sieltä hankala saada.)
Ja mies usein reissuhommissa, niin siellä nököttäisin itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä oikeasti on aitoa rakkautta, älkää antako etäilyn sitä estää. Alkakaa yhdessä tehdä tulevaisuuden suunnitelmaa. Pohtikaa asiaa molempien kannalta. Joustokykyä tarvitaan molemmilta.
Itse olen ollut nyt liki 3 vuotta etäsuhteessa ja mä olen se, joka on nämä vuodet matkustanut miehen luo 450 km. Tapaamme viikon kuukaudessa. Olemme tehneet suunnitelmaa vuoroasumisesta. Mä aattelen, että jos on tahtoa, keinot löytyy. Mutta teidän täytyy löytää ne yhdessä.
Kaikkea hyvää rakkaudessa ja muutoinkin!
Tuo ois ideaali juttu että saisi olla viikot yksin. Sitten se kipinäkin pysyisi pidempään. Ehkä parempikin noin kuin että se ukkeli kököttäisi joka ilta vieressä. Viikonloputkin tuntuvat kivemmilta kun näkee harvemmin ja oppii arvostamaan hyvää aikaa. Itse lähtisin kyllä kokeilemaan. Myös jos ei kerta lapsia oo esteenä niin anna palaa vaan.
En muuttaisi, mutta tee sinä oma valintasi.
Olisit yksin paikkakunnalla, josta et tunne ketään. Muuttaisit sinne miehen perässä, joka olisi enimmäkseen reissussa. En muuttaisi.
Mitä se reissuhomma tarkalleen ottaen on? Onko hän kuukausia ulkomaankomennuksella? Silloin on ihan sama, missä se kotimaan koti on.
Ajaako hän ristiin rastiin s Suomea koko viikon myymässä jotain? Silloinkaan hän ei ole kiinni siinä toimistossa. Jos hän käy toimistolla kerran viikossa, hän voi ajaa sinne.
Monet miehet vain ei viitsi oikeasti miettiä ja nähdä vaivaa. Jos sinä helposti suostut muuttamaan sinne, hänen puolesta asia on ratkaistu, eikä hän mieti, oliko se sinulle hyvästä. Hänelle se oli kätevää. Tämä on mun kokemus pitkästä avioliitosta. Pitää pitää omia puoliaan ja itsestään huolta.
Itse en ole etäsuhdeihminen. Kevytsuhdetta haluava hankkiutuu aina tällaisiin etäsuhdekuvioihin. Antaa kyllä ymmärtää, että haluaa kyllä sitoutua enemmän sitten tulevaisuudessa, kunhan ensin sitä ja tätä. Se voi kyllä jäädä turhiksi lupauksiksi.
Itse näin +50 ja "useita" parisuhteita läpikäyneenä ja ikuisena romantikkona voin sanoa, että rakkaus ei valitettavasti aina vaan todella riitä. Jos miehellä ei mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa siten, että olisi enemmän läsnä siellä sinulle vieraassa kaupungissa, on tilanne melko haastava tosiaan. Toki varmasti saisit rakennettua tukiverkostoa uudelle paikkakunnalle esimerkiksi töiden kautta, mutta pohdi tarkasti asioita vaaleanpunaisten lasien läpi.