Onko kukaan jättänyt " lisälapsen" tekemättä tukiverkoston puuttumisen takia?

Me ollaan siinä tilanteessa, että mies haluaisi kovasti toista lasta, mä alan olla entistä varmempi siitä, että en tässä elämäntilanteessa se ei ehkä olisi kovin viisas veto. Asumme tällä hetkellä ulkomailla miehen kotimaassa (Euroopassa), muutimme tänne miehen työn perässä vähän ennen esikoisen syntymää ja musta tuntuu, että meiltä puuttuu luotettava tukiverkosto aivan täysin. Miehen vanhemmista tai sisaruksista ei ole mitään apua, he ovat sitä tyyppiä isovanhempia, jotka keskittyvät omiin harrastuksiinsa ja sisarukset eivät taas ole kovin läheisiä keskenään. Molempien läheisimmät ystävät (sellaiset, jotka voisi laskea ns. tukiverkostoksi) ovat Suomessa, joten käytännössä meillä ei ole ikinä eikä missään tilanteessa lapsenhoitoapua, ei hätätapauksisakaan (joskus on ollut jopa pakko lennättää oma äitini Suomesta paikalle " kriisiitilanteessa" ) ja sosiaalinen elämäkin tuntuu olevan aivan nollissa ja pinnallisten ystävyyssuhteiden varassa. Mun mielestä olisi hulluutta tehdä lapsi tähän tilanteeseen, koska nytkin joskus käytännön asioiden kanssa on hankalaa. Mies tuskailee aivan samaa, mutta ei jotenkin tajua että kahden kanssa tilanne tuskin muuttuu yhtään helpommaksi. Onko kenelläkään muulla elämäntilanne vaikuttanut lapsilukuun?