Mitä olisit halunnut, että olisit tiennyt ennen kuin hankit TOISEN LAPSEN?

että lasten kanssa on näin kivaa. Olisin tajunnut hankkia niitä enemmän ja aiemmin!

Aina ei tahdo riittää syliä kahdelle alle 2.5vuotiaalle. Henkinen väsymys siihen että jatkuvasti täytyy antaa itsestään kaiken mahdollisen pienille taaperoille on välillä todella raskasta.



Silti onnellinen siitä, että kaksi lasta meillä:)

eli meillä toinen lapsi allerginen ruoka-aineille. Ehkä allergialta olisi voinut välttyä tai ne olisivat olleet lievempiä jos olisi huolehtinut omista vitamiineista ym. paremmin ennen uuden raskauden alkua. Ja lapset pienellä ikäerolla.

En tosiaan tiennyt, että kahden lapsen kanssa voi olla näin onnellinen. Lapset ovat alle 2 vuoden ikäerolla ja elämä on kaikin puolin mallillaan, en ole väsynyt, parisuhde ei ole joutunut kriisiin, esikoinen ei ollut mustasukkainen kuopuksen synnyttyä ja nyt lapset ovat aivan loistava parivaljakko (ikää 1 ja 3).



Täälät kun saa lukea vähemmän mairittelevaa lapsiperheen arkitodellisuutta niin tosiaan pelkäsin, että kaikki kaatuu, kun lapset on melko pienellä ikäerolla.

Mulla 4-vuotias, 2,5-vuotias ja vauva, neljäs saa tulla heti kun on tullakseen, sitten riittää.

Onko teillä kuinka lähellä nk. " tukiverkosto" ? Asuuko " auttavia" käsiä lähellä? Meillä isovanhemmat yli 300 km päässä (molempien vanhemmat) ja väliaikaista apua ei paljon ole mistään saatu kun tarvetta ollut. Joskus MLL:n hoitaja ollut akuutissa tarpeessa.

Kuinka paljon olette nk. " omat" harrastukset ja menot jättäneet pois?

Kertokaa vinkkejä miten arjesta tehdä noin valoisan ja aurinkoisen!!!



3 utelee:)

että -toinen lapsi tulee helpommin sanonta ei TODELLAKAAN pidä paikkaansa.. toinen synnytys ihan kamala verrattuna ekaan!!!! tyttö nyt 10 päivää vanha ja olo on ku olis ollu katujyrän alla... esikoisesta ei mitään tällästä ja synnytyskin oli lyhyempi kun tämä kakkonen...

kun sitä ei oikeasti jaksa jos vauva ei nuku koskaan yli 2 h pätkää...

ja myös sen, että sitä työtä tulee paljon enemmän kuin mitä yhdestä lapsesta oli. Pyykkiä, ruuanlaittoa, tavaroiden siivoamista...



Mutta on kyllä ihana huomata, miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen jo ihan pieninä.

Meillä nämä lapsukaiset saatu vuosien yrittämisen jälkeen (hoitojakin takana) joten helppoa tämä perhe-elämään astuminen ei ole ollut. Nautin kotiäitiydestä suunnattomasti, mutta en suostu siihen, että minä olen " vain äiti" . Tärkeää on ollut säilyttää myös se, että olen myös arvoikkaimman roolin lisäksi (siis äitiroolin), vaimo, nainen ja yksilö enkä vaan sellainen joka elää vain perheelleen ja unohtaa itsensä kaikin puolin.



Hih, menee vähä jo asian sivusta, mutta toivoisin kovasti tuollaista hehkutusta ja intoa siihen että aina on arki ihanaa-tunnetta:) Mun mielestä se ei ole, tosin 97% se on sitä, mutta raakaa työtä myöskin pienten lasten kanssa.

paljon helpompaa on kahden kuin yhden lapsen kanssa.



Lapseni nyt 3½ ja 5 ja leikkivät päivät pääskytysten toistensa kanssa. Ja todellakin tulevat todella hyvin keskenään toimeen.





Et ihan turhaan mua pelottelitte, et miten kauheeta saada lapset pienellä ikäerolle!!!

Kyl meillä ainakin on sellaista vääntöä vielä kun lapsilla ei vielä löydy yhteistä säveltä...Ja poikia kun ovat niin se ei mitään pikkusilittelyä ole. Toki se siinä jonkun vuoden päästä helpottaa, mutta nyt täs vaihees se ei kyl lohduta yhtään:/

Isovanhemmat asuvat lähellä, mutta hoitoapua emme juuri ole saaneet. Muutama tunti joskus harvoin, kun on ollut todellinen tarve. Kahdenkeskistä aikaa emme ole oikeastaan päässeet viettämään, joten otamme yhteistä aikaa iltaisin kun lapset nukkuvat.

Olemme aina viihtyneet miehen kanssa keskenämme, eikä kumpikaan ole mikään baarikärpänen eikä kummallakaan ole harrastuksia joka päivälle.

Omia menoja kummallakin on kuitenkin silloin tällöin ja silloin toinen hoitaa lapsia. Mieheni osaa myös ottaa vastuun lapsista ja voin hyvillä mielin lähteä omiin menoihini, kun tiedän, että mies pärjää kotona.

Meillä on laaja yhteinen ystäväpiiri ja tapaamme ystäviä useimmiten perheenä. Itselleni ystävät ovat henkireikä, ilman niitä en jaksaisi arjen pyöritystä.

Mitään vinkkejä en osaa kertoa, mutta jos parisuhteenne on hyvä ja kummatkin osaavat ja haluavat ottaa vastuuta, niin kaikki menee varmasti hyvin. Ja huumoria peliin, ei kannata tehdä arjesta liian vaikeaa :)

Vierailija:

Onko teillä kuinka lähellä nk. " tukiverkosto" ? Asuuko " auttavia" käsiä lähellä? Meillä isovanhemmat yli 300 km päässä (molempien vanhemmat) ja väliaikaista apua ei paljon ole mistään saatu kun tarvetta ollut. Joskus MLL:n hoitaja ollut akuutissa tarpeessa.

Kuinka paljon olette nk. " omat" harrastukset ja menot jättäneet pois?

Kertokaa vinkkejä miten arjesta tehdä noin valoisan ja aurinkoisen!!!

3 utelee:)

Aika lailla samaa linjaa meillä tääl ukon kanssa, molemmilla omia menoja ja harrastuksia, eikä tarvi kiiistellä lastenhoidosta ja kotitöistä jne. Välil vaan tuntuu, että kun on useamman vuoden ollut lasten kanssa kotona, että se oma luovuus (jonka on äitiyden myötä joutunut jättäää taka-alalle) alkaa nyt puskea päälle ja on alkanut itse turhautua kotielämään. Ehkä siitä syystä se arjen rankkuus välillä painaa päälle.



3

Esikoinen valvotti, kärsi koliikista, imetys meni mönkään, äiti väsyi eikä mikään (muka) sujunut. No, toisen lapsen synnyttyä tajusin että loppujen lopuksi yhden kanssa oli vielä helppoa! Enkä osannut silloin siitä nauttia...

Olisin lykännyt toisen lapsen hankkimista hiukan pidemmälle, koska kolmen pienen kanssa on tosi rankkaa.