Mitä ihmettä ennen oikein tehtiin sunnuntaisin???

Katottiin telkkaria ja saatettiin käydä elokuvissa. Odotettiin ruoan valmistumista. Sunnuntaina oli yleensä parempaa ruokaa. Valmidtauduttiin ankeaan arkeen.

Levättiin. 

80-luvulla ja vielä 90-alussa, kun olin pieni, me usein kyläiltiin sunnuntaisin äidinäidillä tai äidin jollain siskoista ja haettiin yleensä mummo sinne mukaan kylään. Ne teki aina jotain lihakeittoa, syötiin siellä ja oltiin käytännössä koko päivä ja illaksi kotiin. Kaikki asui puolen tunnin ajomatkan päässä.

Usein kyllä harmitti joutua lähtemään, kun olisin halunnut jäädä kotiin leikkimään. :D

Kun olin isompi, alkoi kyläilyt jäädä ja äiti alkoi sunnuntaisin juosta naistentansseissa.

Sieltä löytyi lopulta uusi mieskin hänelle...

Harrastettiin seksiä.

mies54v

Lounaaksi syötiin uunibroileria. Tiskien jälkeen käytiin ruokalevolle ja kuunneltiin radiosta sävel-lahja -ohjelmaa, jossa toivottiin monen sukupolven voimalla virsiä iäkkäille sukulaisille.

M 48

Kuulostaapa jotenkin ihanalta.. leppoisalta ja stressittömöltä.. mukavemmalta kuin nykysunnuntait, huoh. Nykyin yhä enemmän ja enemmän haaveilen ajasta ennen nettiä ja kännyköitä, sain kuitenkin sen ajan elää lapsena. N29

Mietipä mitä ennen tehtiin joulupyhinä kun kaikki paikat oli kiinni?

Käytiin mummolassa.

Syötiin paremmin. Kiisseliä oli jälkiruuaksi.

Katsottiin telkkaria. Kymmenen uutisten jälkeen nukkumaan, koska ohjelmat loppui telkkarista.

Vielä 15 vuotta sitten oli sunnuntaisin lähes kaikki paikat kiinni. Kotona vaan möllötettiin.

Lapsena 70 luvulla ja vielä kasarin alussa tosi monet leipoi pullaa sunnuntaisin. Yleisesti tylsä päivä koska maanantai on huominen. 

Muistan kuinka matkattiin kolmen tunnin rekireissu talvella kirkkoon, jossa istuttiin kuuntelemassa korvat punaisina papin tulikivenkatkuisia saarnoja tai pitkäpiimäisiä julistuksia. Viihdykettä oli tarjolla kirkonpihalla, kun sai irvistellä jalkapuussa kököttäville tuhmureille. Kesällä käveltiin, ellei naapurilla ollut tilaa vaunuissaan.

Tämän muistan lapsuudestani 1720-luvulta. Sunnuntait oli silloin kyllä ihan hanurista, niin kuin muutkin päivät.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä mitä ennen tehtiin joulupyhinä kun kaikki paikat oli kiinni?

Pääsiäiset vasta kamalia oli. Pitkäperjantai varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sanalla "ennen"? Kuinka kaukaista aikaa?

Ei internetiä. Kaupat kiinni.

Samaa mitä iso osa väestöstä nytkin. Eivät kaikki käy sunnuntaisin kaupassa tai surffaa netissä.

Olin niitä 70-80 lukujen lapsia. Sunnuntaisin rauhoituttiin töistä ja aikuisilla oli aikaa lapsille. Käytiin ehkä kirkossa, kylässä tai meillä vieraita, leikittiin,ulkoiltiin jne. Telkusta tuli jotain aamuohjelmaa lapsille. Keittiöhommat tehtiin ja pakolliset lumityöt, muuten ei kotitöitä. Usein pelattiin yhdessä.

Duunarivanhemmat kävivät myös sunnuntait 70-luvulla töissä. Me mukulat oltiin keskenämme. Hädin tuskin ekaluokkalaisena vahdin pikkusiskojani, molemmat vaipoissa. Jos hätä tuli piti mennä naapuriin.

Puhelinkin saatiin vasta kun olin kolmannella luokalla.

Ainakin omassa lapsuudessa 70- ja 80-luvulla kyläiltiin todella usein, lisäksi marjastettiin ja tehtiin luontoretkiä, käytiin hiihtämässä, luistelemassa. Joskus tehtiin jotain pihahommia. Oli meillä sellaista perheaikaa. Vanhemmat töissä ma-pe. La usein siivouspäivä ja äiti leipoi. Varsinainen vapaa alkoi la iltapäivällä.

Ruokaa, kun ei ollut eineksiä. Syötiin koko perhe yhdessä. Ehkä leivottiinkin, kun se oli paljon halvempaa kuin ostaa kaupasta jotain.

Voitiin katsoa televisiosta jotain, sekin usein kaikki yhdessä.

Talvella käytiin hiihtämässä tai ehkä pilkillä, lapset luistelemassa. Syksyllä marjassa tai sienessä. Ympäri vuoden kävelyllä.

Luettiin, tehtiin käsitöitä, ehkä askarreltiin. Lapset oltiin kavereiden kanssa, pelattiin pihalla jotain, rakenneltiin majoja, kesällä mentiin uimaan, pyöräiltiin pitkin kaupunkia tai naapurikunnankin puolelle. Lasten elämää vahdittiin paljon vähemmän kuin nykyään.

Vieraitakin saattoi käydä.

Ei minulla ainakaan ollut tylsää. Nämä muistot 70-luvulta.