Lukio alkoi, nuoremme kiusaaminen jatkuu
Ollut koulukiusattu 4:nneltä luokalta asti. Nyt oli isot toiveet että lukiossa alkaisi uudenlainen elämä ja porukka olisi jo fiksumpaa.
Aloitusryhmään tuli kuitenkin tyttöä alakoulusta asti kiusannut kolmen pojan porukka ja sama meno jatkui taas.
Haistattelulappuja jätetty hänelle ja ulkonäköä haukuttu ja naureskeltu. Koulua ollut alle 2 viikkoa ja tilanne jo tämä. Nuori käy terapiassa jo aiempien vuosien kiusaamisten takia. Hän ei jaksa enää ajatusta että seuraavat kolme vuotta kiusataan taas. Opettajalle on asian puhunut ja opettaja oli sitä mieltä että kyllä se siitä varmaan keväämmällä loppuu. Ja että niillä kiusaajilla on varmaan omia ongelmia. No, tämäpä helpotti tosiaan.
Onko näiden kiusaajien tarkoitus ajaa lapseni itsemurhaan vai saada hänet lopettamaan koulu? Nuoren ulkonäössä ei ole mitään erikoista, hyvin tavallisen näköinen ja kavereita on ollut aina pari. Täysin yksin ei ole.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (121)
Keksi keino kostaa kiusaajille. Älä vain anna heidän tietää, että kostaja olet sinä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa
Nyt lähes 10 vuoden jälkeen en ole vieläkään täysin kunnossa. Minulle jäi tuosta kaikesta todella huono luotto ihmisiin ja jännitän kaikkea. Koen huonommuuden ja sellaisen arvottomuuden tunnetta. Olisin tarvinnut paremman lukioajan. Nyt ne vuodet olivat taistelua. Lukiossa oli ihan kivojakin tyyppejä, mutta olivat vyosia nuorempia joten sain viettää heidän kanssaan niin vähän aikaa. Esim toinen liikuntakurssi pelastui kun olin heidän kanssaan. Kävin sen pakolla todella myöhään lukion lopussa ja näin vältin pahemmin ryhmän. Tosin paljon ilonaiheita ei ollut. Minulla lukio oli melkein pahempi kuin yläkoulu, mutta myös yläkoulu ikävä. Olin yksinäinen koko nuoruuteni. Ja edelleen yksinäinen myös. En paljon halua muistella tuota aikaa. Lukio oli hyvin rankka kaikin tavoin. Yksinäisyys surullista, kiusattiin sekä vaikeuksia opiskelussa. Rankkaa aikaa. En toivo kenellekään vastaavaa. Minä en voinut vaihtaa muualle, koska keskiarvorajat korkeat sekä en olisi päässyt kulkemaan kauemmas. Lisäksi perheellä oli rahavaikeuksia jonkin verran joten minulle olisi ollut vaikeaa saada asuntoa. Tuskin olisin edes halunnut asua yksin missään siinä iässä ja minulla oli koira joka hyvin tärkeä joten halusin olla sen lähellä. Auttoi minua paljon, että jaksoin käydä lukion loppuun. Näin olin vähän kuin pakotettu käymään tuolla loppuun asti. Se minua liikuttaa, että aloituksen tehnyt välittää tyttärestään ja moni täällä kirjoittanut myös. Itse sain pärjätä itse ja kiusaamisen kanssa eivät vanhemmat auttaneet. Jäin omilleni ja oli vähän turhaa enää puhua aiheesta. Kyllä se tiedettiin mikä tilanne oli ja kuinka yksin olin. Silti vanhemmat eivät itseään asialla rasittaneet. Tietysti keinot rajalliset, mutta ymmärrystä ja tukea olisin kaivannut ja että asiosta olisi voinut puhua. Tuskin koskaan annan täysin anteeksi sitä, että eivät koskaan auttaneet tai tukeneet kunnolla tässäkään asiassa. Lukio aika opetti siihen, että ihminen on ihan omillaan monesti. Ilman mitään apua.Vieläkään en ymmärrä miten sain lukion käytyä. Ehkä haluni lukea ja mielenkiinto asioihin auttoi. En halunnut antaa periksi. Silti oli todella lähellä etten edes olisi ylioppilas. Vain kompensaatio pelasti yhdessä aineessa. Näin todistus on arvoton ja vain pääsykoe voi minut yliopistoon auttaa. Tosin en ole sinnekään vielä päässyt. Turhaa kirjoittaa elämästäni, mutta tuli nämä asiat mieleen. Toivon, että ap:n tytär pääsisi toiseen lukioon. Hän ei voi tuolla hyvin ja ne ovat sitten ikäviä vuosia. Kannattaisi vaihtaa muualle jos se vaan on mahdollista. Voin kertoa, että on rankkaa mennä joka päivä paikkaan mihin ei enää koskaan tahtoisi mennä. Se oli taistelua itsellenikin. Samalla arvosanat kärsivät ainakin jonkin verran. Itsekin en edes halunnut muistaa koko lukiota ja näin esim lomilla en avannut kirjoja kertaakaan, koska se olisi muistuttanut lukiosta. Ei tällä tavalla arvosanat aina kovin hyviä ole. Toisaalta olin itse niin itse tunnoton ja lannistettu, että tuskin olisin edes muualla ystäviä saanut. Olisin varmaan jäänyt melko yksinäiseksi muuallakin. Silti vaihto olisi ollut varmasti paikallaan minullekin jos se olisi onnistunut. Nämä vuodet vaikuttavat elämääni ja ovat jättäneet jälkensä. Vanhemmille miinus kaikesta, koska eivät vieläkään ymmärrä kokemaani. Onneksi tyttäresi on saanut apua. Terapia on tärkeää. Omat vanhempani vaan sitä mieltä ettei saa olla heikko. Näin en voi puhua asioista heille. Sori pitkä viesti.
Ikävä kuulla että jäit täysin yksin tuossa tilanteessa. Samoin kävi minulle. Olin ulkopuolinen sekä koulussa että omassa perheessäni. Vanhemmat eivät välittäneet, opettajat eivät välittäneet. Kokemus on vaikuttanut koko elämääni, myös parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin.
En luota ihmisiin enkä tule koskaan luottamaankaan. Perustotuus minulle on siis se että ihmisiin ei voi eikä pidäkään luottaa. Niin monta kertaa olen joutunut vielä aikuisenakin pettymään. Nykyään osaan jo elää asian kanssa ja koen sisäistä vapautta.
Mä lähdin aikoinaan ammattikouluun toiselle paikkakunnalle pitkälti sen takia, että arvelin pääseväni eroon yläasteen k-päistä mikä toteutuikin. Edellyttihän se päivittäistä bussilla kulkemista 20+ km, mutta kannatti.
Kenelläkään tietoa onko aikuislukioon ikäraja 18v.? Ja onko nettiperuskoulu maksullinen? Mietin oman lapsen kohdalla kotikoulua mutta itsellä ei taidot riitä opettamiseen.
Tuossa on vaarana se että uudessa koulussa uudet kusipäänarsistit ottaa nuoren kiusattavakseen. Kiusaajat pitää ajaa nurkkaan ja vastuuseen teoistaan. Jos ei muu auta niin poliisiin ja lastensuojeluun yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on vaarana se että uudessa koulussa uudet kusipäänarsistit ottaa nuoren kiusattavakseen. Kiusaajat pitää ajaa nurkkaan ja vastuuseen teoistaan. Jos ei muu auta niin poliisiin ja lastensuojeluun yhteys.
Tämä! Aina kun tavaroita on rikottu tai lapseen kajottu niin rikosilmoitusta kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään tietoa onko aikuislukioon ikäraja 18v.? Ja onko nettiperuskoulu maksullinen? Mietin oman lapsen kohdalla kotikoulua mutta itsellä ei taidot riitä opettamiseen.
Aikuislukion ikäraja on 18 v, mutta siinäkin käytetään tapauskohtaista harkintaa käsittääkseni. Lisäksi tavallisessa lukiossa poissaolokiintiö on 5 tuntia/ kurssi. Jos vaikka kerran sairastuu niin se kurssi on siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on vaarana se että uudessa koulussa uudet kusipäänarsistit ottaa nuoren kiusattavakseen. Kiusaajat pitää ajaa nurkkaan ja vastuuseen teoistaan. Jos ei muu auta niin poliisiin ja lastensuojeluun yhteys.
Tämä! Aina kun tavaroita on rikottu tai lapseen kajottu niin rikosilmoitusta kehiin.
Ei tarvita edes em. asioita, henkinen väkivalta riittää jo itsessään rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen tekoon. Siis jos mikään muu ei auta.
Eikö rikosilmoitusta voisi tehdä? Lukiolainen on jo 15 vuotias. Saisi ainakin sakot.
Tytön mielenterveyden kannalta miettikääpä tätä: Onko se lukion käyminen niin kauheen tärkeää nyt? Oppivelvollisuus on kai jo täytetty. Tyttö voisi hakea töitä tai hakea ammattikouluun seuraavassa yhteishaussa, ja jos sitten myöhemmin kiinnostaa, niin lukee aikuislukiossa lisää. Pääsisi kertaheitolla eroon kiusaajaporukan aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta ja loppuelämän traumasta.
En ymmärrä lukion hehkutusta! Itse kirjoitin aikanaan laudaturin paperit, mutta koska en hakenut jatko-opiskelemaan vaan menin suoraan töihin, niin yo-todistustakaan ei ikinä kysytty missään. Kouluaikaiset tutut valmistuivat aikanaan opinnoistaan, moni jäi työttömäksi tutkinnoista huolimatta. Itsellä siinä vaiheessa jo vuosien työkokemus ja hyvä palkka.
Vierailija kirjoitti:
Tytön mielenterveyden kannalta miettikääpä tätä: Onko se lukion käyminen niin kauheen tärkeää nyt? Oppivelvollisuus on kai jo täytetty. Tyttö voisi hakea töitä tai hakea ammattikouluun seuraavassa yhteishaussa, ja jos sitten myöhemmin kiinnostaa, niin lukee aikuislukiossa lisää. Pääsisi kertaheitolla eroon kiusaajaporukan aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta ja loppuelämän traumasta.
En ymmärrä lukion hehkutusta! Itse kirjoitin aikanaan laudaturin paperit, mutta koska en hakenut jatko-opiskelemaan vaan menin suoraan töihin, niin yo-todistustakaan ei ikinä kysytty missään. Kouluaikaiset tutut valmistuivat aikanaan opinnoistaan, moni jäi työttömäksi tutkinnoista huolimatta. Itsellä siinä vaiheessa jo vuosien työkokemus ja hyvä palkka.
Totta. Mutta nyt oppivelvollisuus on 18 vuoteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytön mielenterveyden kannalta miettikääpä tätä: Onko se lukion käyminen niin kauheen tärkeää nyt? Oppivelvollisuus on kai jo täytetty. Tyttö voisi hakea töitä tai hakea ammattikouluun seuraavassa yhteishaussa, ja jos sitten myöhemmin kiinnostaa, niin lukee aikuislukiossa lisää. Pääsisi kertaheitolla eroon kiusaajaporukan aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta ja loppuelämän traumasta.
En ymmärrä lukion hehkutusta! Itse kirjoitin aikanaan laudaturin paperit, mutta koska en hakenut jatko-opiskelemaan vaan menin suoraan töihin, niin yo-todistustakaan ei ikinä kysytty missään. Kouluaikaiset tutut valmistuivat aikanaan opinnoistaan, moni jäi työttömäksi tutkinnoista huolimatta. Itsellä siinä vaiheessa jo vuosien työkokemus ja hyvä palkka.
Totta. Mutta nyt oppivelvollisuus on 18 vuoteen asti.
Ah todellakin. Eli ammattikoulutukseen nyt nopeasti hakemaan taikka ainahan on vaihtoehtona myös kotikoulu.
Vigilanté hoitaa asian. 3 pojan tuntomerkit? yms.
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään tietoa onko aikuislukioon ikäraja 18v.? Ja onko nettiperuskoulu maksullinen? Mietin oman lapsen kohdalla kotikoulua mutta itsellä ei taidot riitä opettamiseen.
En osaa sanoa, mutta muistaakseni Otavan Opisto Mikkelissä järjestää juuri tuota netti peruskoulua. Luin siitä joskus. Ehkä sen sivuilta löytää jotain tietoa. Heillä on myös netti lukio ollut. Kannattaa katsoa lisätietoa. Aikuislukiosta voin kertoa, että kaverini pääsi sinne ollessaan 17 v. Näin jotkut ottavat alaikäisiä.
Vaasan lyseon lukiossa minua on kiusattu 2000-luvulla. Minua solvattiin nimellä jota käytetään seksuaalivähemmistöistä jatkuvasti. Sekä tytöt että pojat kiusasi näin. Koko luokka oli tätä mieltä joten kukaan ei puolustanut. Ehkä tällä luokanvalvojallakin oli jotain minua vastaan. Lähellä oli toinen lukio, siellä oli joitakin jotka olivat kiusanneet peruskoulussa joten kiusaaminen olisi vain luultavasti jatkunut siellä. Olisi joutunut vaihtamaan paikkakuntaa kokonaan. Ei ollut rohkeutta muuttaa vaikka hesaan silloin. Ei se edes käynyt mielessäni. Selviytymiskeinoni oli kieltää vain koko asia ja mennä eteenpäin koulussa.
Kävi vielä niin että eräs tyttö jota olin tapaillut tai minä kutsuin sitä sillä nimellä siirtyi toisesta lukiosta vielä samaan ryhmään ja hän myös kiusasi. Hän matki eleitäni pilkaten luokassa, matki pilkaten ääntäni ja solvasi myös tällä pilkkanimellä. Se oli jollain tavalla musertavaa. Se koko "suhde" myös päättyi niin että olin aikoinaan menossa tapaamaan häntä talolle missä hän asui mutta hänen veljensä, ilmeisesti, seisoi ulkona ja huusi minulle solvausta jota käytetään seksuaalivähemmistöstä. En enää puhunut hänen kanssaan sen jälkeen enkä tavannut.
En tiennyt että se vaikuttaisi niin paljon elämääni. Olen vieläkin masentunut tästä asiasta. Varmaan jotain traumojakin jäänyt siitä. On ollut tarkoitus käydä terapiassa joskus. Ehkä käyn. Lukiovuoteni pilattiin, ehkä jollain tavalla elämäni on pilattu sillä kiusaamisella.
Aikuislukioon eli iltalukion. Suosittelen
Vierailija kirjoitti:
Aikuislukioon eli iltalukion. Suosittelen
Aikoinaan kun minua kiusattiin lukiossa, ei tullut mieleenkään mennä aikuislukioon. En edes tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta. Eräs kiusaaja, joka oli tyttö taisi sanoa epäsuorasti minulle "mene aikuislukioon". Juuri siinä iässä, noin 16-18 vuotiaina toverisuhteet ovat erittäin tärkeitä. Olisin tuntenut itseni luuseriksi jos olisin joutunut aikuislukioon. Toisaalta olin jo luuseri kun minua kiusattiin. Ehkä ajattelin että parempi olla kiusattuna lukiossa missä on samanikäisiä kuin mennä aikuisten lukioon missä minua ei ehkä kiusattaisi. Halusin varmaan myös näyttää vanhemmilleni että minua ei kiusata koulusssa ja kaikki oli sillä lailla "hyvin". En halunnut varmaan aiheuttaa vanhemmille huolta ja pettymystä.
Koulu ei ihin puutu
Kiusaajille turpaan, muu ei auta
Jos omat kyvyt ei riitä niin rahalla saa tekijöitä
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei ihin puutu
Kiusaajille turpaan, muu ei auta
Jos omat kyvyt ei riitä niin rahalla saa tekijöitä
Tämä voisi olla tehokas tapa lopettaa kiusaaminen. Kiusaajat voi kuitenkin kierosti manipuloida muita uskomaan niin että kiusatun hyökkäys olisi ilman syytä. Kiusaaja ei ehkä itsekään pidä itseään kiusaajana tai sitten pitää ja tarkoituksella yrittää manipuloida. Kiusattu voisi myös saada pahoinpitelysyytteen. Olen ollut kiusattu mutta en osaisi vetää turpaan. Teoriassa tiedän miten lyödään. Siinä laitetaan käsi nyrkkiin, pidetään ranne suorana ja lyödään etusormen ja keskisormen rystysillä. En vain saisi jotenkin mieltä mukaan siihen. Kiusaamista on vaikea pysäyttää. Ne on inhottavia kiusaamistapauksia missä mikään ei saa kiusaamista loppumaan. Itselle kävi näin. Ainoa toimiva vaihtoehto ehkä olisi ollut muuttaa muualle ja käydä lukio siellä.
Tämä ei välttämättä ratkaise ongelmaa ja tietysti kiusaaminen pitäisi saada loppumaan muutenkin, mutta mitä jos pistäisit lapsesi itsepuolustuskurssille? Se tuo monasti itsevarmuutta, vaikka ei fyysisesti tarvitsisikaan puolustautua.