Lukio alkoi, nuoremme kiusaaminen jatkuu

Kiusaajilla on harvemmin mitään "ongelmia". Pikemminkin päinvastoin, he nostattavat statustaan pilkkaamalla toista. Kiusaajat ovat myöskin sosiaalisesti taitavia huomaamaan mikä piikki tepsii, sinnikkäitä jatkamaan toisten pilkkaamista sekä myös taitavia todistelemaan opettajille että kyseessä oli selvä väärinkäsitys. Jos kiusaamista on jatkunut noin pitkän aikaa, vaihdattaisin tytölle koulua, koska niin väärin kuin se onkin että kiusattu pakenee, se voi olla ainoa ratkaisu pidemmän päälle. Jossain toisessa koulussa tytöllesi voi muodostua normaali ystäväpiiri ja hän voi nauttia koulun käynnistä. Vaikka ne kolme poikaa poistettaisiin koulusta, voi ympäristö silti luoda tytölle paineen että hän on se kiusattu ja joku voi sitä noidankehää jatkaa.

Maailma on v***n paska paikka ja ihmiset osaa olla k**ipäitä toisilleen.

Iltalukio olisi yksi hyvä ratkaisu, jos sellainen on mahdollista. Uusi ympäristö, uudet opiskelutoverit, joista voisi löytyä myös kavereita. Iltalukion opiskelijat ovat useimmiten vanhempia ja heillä on yleensä korkea opiskelumotivaatio.

Menisin aikuislukioon. Yleensä ei siellä kiusata.

Meillä asia hoidettiin, niin että lapsen (nyt jo aikuinen) isä kävi keskustelemassa jokaisen kiusaajan kanssa "henkilökohtaisesti". Sen jälkeen yläasteen kiusaaminen loppui. Poika piristyi selvästi ja koulukin alkoi taas maistumaan. 

Aikuislukio ja kaikkien nuoruuden kokemusten väliin jättäminen? Sen sijaan että vanhemmat olisivat aikuisia ja menisivät lopettamaan kiusaamisen paikan päälle? Miksi teette edes lapsia, jos ette heitä uskalla tosipaikan tullessa puolustaa?

Vierailija kirjoitti:

Menisin aikuislukioon. Yleensä ei siellä kiusata.

Harkitsisin kaksi kertaa tätä. Voi olla tosi hyvä, tai sitten ei. Jää nimittäin ne samanikäisten kanssa syntyvät kaverisuhteet väliin. Ja kaikki oheisjutut, jotka on tuon ikäisille tärkeitä. Siis vanhojen tanssit ym.

Jos muita lukiovaihtoehtoja on lähellä, harkitsisin sitä.

Vika on toki kiusaajissa, mutta tyttösi status kiusatusta ei sillä välttämättä riittävästi muutu, että se kiusaaminen näkyvänä loppuu.

Itsetunnon kehitykselle koulunvaihto saattaa olla parempi.

Tuli surullinen olo, kun luin aloituksen. Itsekin olin kiusattu myös lukiossa. Oma kiusaaminen meni aika monimutkaisesti joten vaikeaa selittää sen vaiheita. Yläkoulussa kiusattiin eräiden toimesta, vaikka kävinkin kauempana. Sitten nämä tyypit tulivat vielä samaan lukioonkin ja heidän kamujaan siellä jo paljon muutenkin. En itse päässyt parempiin lukioihin sen vuoksi, että kaupungissa oli niin korkeat keskiarvorajat. Olisin muuten voinut jatkaa niihin. Näin oli pakko mennä kodin lähelle lukioon. Tuo lukio aika ikävää. Olin hyvin yksinäinen ja kiusattiin. Liikuntatunneilla kukaan ei syöttänyt minulle. Parityöt tein yksin. Kaikki tanssit, penkkarit yms jäi välistä. Minua naureskeltiin paljon. Pilkattiin lähes kaikesta. Tiesin sen jo heti syksyllä miten kaikki menee. Moni ryhmäläinen ei puhunut minulla kertaakaan lukion aikana. Oikeastaan voin laskea yhden käden sormilla ne ryhmäläiset jotka puhuivat jotakin. Olinkin sitten se outo ja hiljainen mistä naureskeltiin vielä enemmän. Itsetunto oli täysin mennyt. Minulla oli pari kaveria alemmilta "luokilta", jotka myös yksinäisiä. Heistä välillä seuraa, mutta näimme harvoin ja jokainen heistä joko lopetti lukion tai siirtyi muualle.

Jouduin käymään neljä vuotta, kun pari ainetta vaikeita. Näin jouduin kärsimään tuolla pidempään. Niitä kiusaajia oli myös alemmilla "luokilla" joten jouduin olemaan heidän kanssaan tunneilla. Jopa koulun lakkiaistilaisuus pilattiin. Asuni haukuttiin sekä ulkonäköni monien toimesta. Oli kauheaa yrittää pärjätä siellä niiden ihmisten joukossa ja hakea todistuksen vaan normaalista, vaikka tuntui niin pahalta se pilkka. Kauheita vuosia. Aikuislukioon en voinut siirtyä, koska opetus siellä niin nopeaa ja minulle olisi tullut vaikeuksia joissakin aineissa. Kävin kyllä sielläkin parilla kurssilla. Ikäviä vuosia jolloin omakin ahdistus kasvoi. Voin lukion alussa huonommin kuin koskaan. Taistelin lukion loppuun, mutta voimia ei riittänyt vaikeisiin aineisiin tarpeeksi. Tämän myötä melko huono todistus. Monet päivät menivät niin etten puhunut kenellekään eikä kukaan minulle. Opettajatkin näkivät sitä pilkkaamista kun esim tunneilla vastasin väärin ja minulle naurettiin. Kukaan ei silti puuttunut siihen.

Jatkuu

Jatkoa

Nyt lähes 10 vuoden jälkeen en ole vieläkään täysin kunnossa. Minulle jäi tuosta kaikesta todella huono luotto ihmisiin ja jännitän kaikkea. Koen huonommuuden ja sellaisen arvottomuuden tunnetta. Olisin tarvinnut paremman lukioajan. Nyt ne vuodet olivat taistelua. Lukiossa oli ihan kivojakin tyyppejä, mutta olivat vyosia nuorempia joten sain viettää heidän kanssaan niin vähän aikaa. Esim toinen liikuntakurssi pelastui kun olin heidän kanssaan. Kävin sen pakolla todella myöhään lukion lopussa ja näin vältin pahemmin ryhmän. Tosin paljon ilonaiheita ei ollut. Minulla lukio oli melkein pahempi kuin yläkoulu, mutta myös yläkoulu ikävä. Olin yksinäinen koko nuoruuteni. Ja edelleen yksinäinen myös. En paljon halua muistella tuota aikaa. Lukio oli hyvin rankka kaikin tavoin. Yksinäisyys surullista, kiusattiin sekä vaikeuksia opiskelussa. Rankkaa aikaa. En toivo kenellekään vastaavaa. Minä en voinut vaihtaa muualle, koska keskiarvorajat korkeat sekä en olisi päässyt kulkemaan kauemmas. Lisäksi perheellä oli rahavaikeuksia jonkin verran joten minulle olisi ollut vaikeaa saada asuntoa. Tuskin olisin edes halunnut asua yksin missään siinä iässä ja minulla oli koira joka hyvin tärkeä joten halusin olla sen lähellä. Auttoi minua paljon, että jaksoin käydä lukion loppuun. Näin olin vähän kuin pakotettu käymään tuolla loppuun asti. Se minua liikuttaa, että aloituksen tehnyt välittää tyttärestään ja moni täällä kirjoittanut myös. Itse sain pärjätä itse ja kiusaamisen kanssa eivät vanhemmat auttaneet. Jäin omilleni ja oli vähän turhaa enää puhua aiheesta. Kyllä se tiedettiin mikä tilanne oli ja kuinka yksin olin. Silti vanhemmat eivät itseään asialla rasittaneet. Tietysti keinot rajalliset, mutta ymmärrystä ja tukea olisin kaivannut ja että asiosta olisi voinut puhua. Tuskin koskaan annan täysin anteeksi sitä, että eivät koskaan auttaneet tai tukeneet kunnolla tässäkään asiassa. Lukio aika opetti siihen, että ihminen on ihan omillaan monesti. Ilman mitään apua.

Vieläkään en ymmärrä miten sain lukion käytyä. Ehkä haluni lukea ja mielenkiinto asioihin auttoi. En halunnut antaa periksi. Silti oli todella lähellä etten edes olisi ylioppilas. Vain kompensaatio pelasti yhdessä aineessa. Näin todistus on arvoton ja vain pääsykoe voi minut yliopistoon auttaa. Tosin en ole sinnekään vielä päässyt. Turhaa kirjoittaa elämästäni, mutta tuli nämä asiat mieleen. Toivon, että ap:n tytär pääsisi toiseen lukioon. Hän ei voi tuolla hyvin ja ne ovat sitten ikäviä vuosia. Kannattaisi vaihtaa muualle jos se vaan on mahdollista. Voin kertoa, että on rankkaa mennä joka päivä paikkaan mihin ei enää koskaan tahtoisi mennä. Se oli taistelua itsellenikin. Samalla arvosanat kärsivät ainakin jonkin verran. Itsekin en edes halunnut muistaa koko lukiota ja näin esim lomilla en avannut kirjoja kertaakaan, koska se olisi muistuttanut lukiosta. Ei tällä tavalla arvosanat aina kovin hyviä ole. Toisaalta olin itse niin itse tunnoton ja lannistettu, että tuskin olisin edes muualla ystäviä saanut. Olisin varmaan jäänyt melko yksinäiseksi muuallakin. Silti vaihto olisi ollut varmasti paikallaan minullekin jos se olisi onnistunut. Nämä vuodet vaikuttavat elämääni ja ovat jättäneet jälkensä. Vanhemmille miinus kaikesta, koska eivät vieläkään ymmärrä kokemaani. Onneksi tyttäresi on saanut apua. Terapia on tärkeää. Omat vanhempani vaan sitä mieltä ettei saa olla heikko. Näin en voi puhua asioista heille. Sori pitkä viesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajilla on harvemmin mitään "ongelmia". Pikemminkin päinvastoin, he nostattavat statustaan pilkkaamalla toista. Kiusaajat ovat myöskin sosiaalisesti taitavia huomaamaan mikä piikki tepsii, sinnikkäitä jatkamaan toisten pilkkaamista sekä myös taitavia todistelemaan opettajille että kyseessä oli selvä väärinkäsitys. Jos kiusaamista on jatkunut noin pitkän aikaa, vaihdattaisin tytölle koulua, koska niin väärin kuin se onkin että kiusattu pakenee, se voi olla ainoa ratkaisu pidemmän päälle. Jossain toisessa koulussa tytöllesi voi muodostua normaali ystäväpiiri ja hän voi nauttia koulun käynnistä. Vaikka ne kolme poikaa poistettaisiin koulusta, voi ympäristö silti luoda tytölle paineen että hän on se kiusattu ja joku voi sitä noidankehää jatkaa.

Maailma on v***n paska paikka ja ihmiset osaa olla k**ipäitä toisilleen.

Moni kiusaaja on sosiaalisesti ja akateemisesti taitava. Koulu menee vasemmalla kädellä niin haetaan provosoimalla ja kuittailemalla viihdykettä koulupäiviin.

Kiusattua kiusataan koska hän on kiusattavissa. Kanat nokkivat heikoimman hengiltä. Jos kiusattu tuottaa kiusaajalle verisen nenän, kiusaaminen loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Olet antanut jatkua 4. Luokalta asti? Kamalaa. Mun tyttöä kiusattiin 4. Luokan keväällä kun mutton takia koulu vaihtui. Kesän jälkeen ei enää mennyt sille luokalle, rehtori vaihtoi toiseen. Silti siitä yhden kevään kestäneestä kiusaamisesta jäi traumat. Nyt tyttö sloitti lukion ja kiusaajakolmikko-tytöt tuli samaan lukioon, joten tyttöni meni linjalle johon piti hakea, toi linja tekee koko ekan vuoden kurssit yhdessä. Jos joskus joutuu jollekin kurssille kiusaajien kanssa niin ehkä menettelee kunhan ei koko ajan. Yläadteellekin ilmoitimme etukäteen, että ei saa laittaa ton kolmikon kanss samalle luokalle.

Mikään muu ei auta nyt kuin lukion vaihto. Turha jeesustella, ettei kiusatun kuulu lähteä - kiusatun on pakko lähteä, että mielenterveys säilyy!

Olet antanut kiusata? No en ole. Tyttö kertoi ison osan asioista vasta paljon myöhemmin, kun pelkäsi sen pahenevan jos aikuiset puuttuu. Eri luokille laittamistoiveita olen yläkoulussa esittänyt ja ne toteutettiinkin. Lukioon ei saanut esittää mitään kaveritoiveita tai muita ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Opettajat ovat joutuneet puuttumaan alakouluaikaan tilanteisiin. Tuon ikäiset vaan osaavat katsoa missä kiusaavat. Kun elämä on silkkaa v uilun kuuntelua niin kaikkea ei kukaan ehdi raportoida.

Ap

Mietin vielä itsekin tuota asiaa. Moni sanoo, että kiusaaminen pitää lopettaa. Toisaalta miten se onnistuu? Omat kiusaajat eivät olisi koskaan edes myöntäneet asiaa ja moni opettaja piti heitä mukavani. Samoin he olivat ns hyvässä asemassa paikkakunnalla. Heidän perheensä pienen paikkakunnan "valtasukuja". Näin olisimme jääneet alakynteen. Lisäksi vaikka kiusaaminen olisi vähentynyt niin minusta oltaisiin puhuttu niin paljon pahaa, että yksin olisin jäänyt. Jos kiusatun maine menee niin harva tahtoo hänen kanssaan enää olla. Moni suojelee itseään ja välttää itsekin kiusatuksi tuloa. Tämän sain itsekin kokea. Ihmeellistä minusta on se kun joku luulee, että kiusaaminen loppuu nopeasti ja sitten kaikki on hyvin. Ei se monestikaan mene niin. Itsekin sanoin pari kertaa vastaan kunnolla ja seurauksena peloteltiin enemmän. Hakivat isoveljensä huutelemaan minulle ja autolla esim seurattiin minua. Pelottavaa touhua. Poliisille soitettiin, mutta tulos nolla. Joskus kirjoitin tästä kaikesta tänne, niin moni ei edes uskonut. Ja ei mitkään huumenuoret yms kyseessä vaan taustoiltaan ihan tavalliset nuoret. Jotenkin asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia mitä moni luulee. Tämä vielä 87 ja 88 viesteihin.

Missä lasten isät ovat? Vai millaisia vellihousuja he ovat, kun eivät suojele lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Kiusattua kiusataan koska hän on kiusattavissa. Kanat nokkivat heikoimman hengiltä. Jos kiusattu tuottaa kiusaajalle verisen nenän, kiusaaminen loppuu.

No ei se noin mene. Niin kuin jo kirjoitin niin sitten haetaan isoveljet yms taustajoukot apuun jos kiusaajat eivät muuten pärjää. Itsekin olin omillani ja vastassa kiusaajaporukka. Miten olisin voinut heitä vastaan pärjätä. Typerä ajatuskin.

Kiusaajat ja heidän vanhempansa, sinä, lapsesi, luokanvalvoja, rehtori ja kuraattori koolle. Sitten sinulta kova ukaasi että jos käytös ei muutu lähtee lastensuojeluun ja poliisille ilmoitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattua kiusataan koska hän on kiusattavissa. Kanat nokkivat heikoimman hengiltä. Jos kiusattu tuottaa kiusaajalle verisen nenän, kiusaaminen loppuu.

No ei se noin mene. Niin kuin jo kirjoitin niin sitten haetaan isoveljet yms taustajoukot apuun jos kiusaajat eivät muuten pärjää. Itsekin olin omillani ja vastassa kiusaajaporukka. Miten olisin voinut heitä vastaan pärjätä. Typerä ajatuskin.

Eikö isääsi kiinnostanut? Kummisetää? Ukkia? Veljiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattua kiusataan koska hän on kiusattavissa. Kanat nokkivat heikoimman hengiltä. Jos kiusattu tuottaa kiusaajalle verisen nenän, kiusaaminen loppuu.

No ei se noin mene. Niin kuin jo kirjoitin niin sitten haetaan isoveljet yms taustajoukot apuun jos kiusaajat eivät muuten pärjää. Itsekin olin omillani ja vastassa kiusaajaporukka. Miten olisin voinut heitä vastaan pärjätä. Typerä ajatuskin.

Eikö isääsi kiinnostanut? Kummisetää? Ukkia? Veljiä?

Harvemmin näitä kummisedät ja äidin työkaverit hoitelee. Kyllä ne yleensä perhepiirissä hoidetaan tämmöiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät ovat? Vai millaisia vellihousuja he ovat, kun eivät suojele lapsiaan?

Hanki nyt ensin niitä lapsia ja tule sitten vasta pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin aikuislukioon. Yleensä ei siellä kiusata.

Harkitsisin kaksi kertaa tätä. Voi olla tosi hyvä, tai sitten ei. Jää nimittäin ne samanikäisten kanssa syntyvät kaverisuhteet väliin. Ja kaikki oheisjutut, jotka on tuon ikäisille tärkeitä. Siis vanhojen tanssit ym.

Jos muita lukiovaihtoehtoja on lähellä, harkitsisin sitä.

Vika on toki kiusaajissa, mutta tyttösi status kiusatusta ei sillä välttämättä riittävästi muutu, että se kiusaaminen näkyvänä loppuu.

Itsetunnon kehitykselle koulunvaihto saattaa olla parempi.

Luulenpa että tärkeintä tuossa olisi saada koulurauha. Ei mitkään vanhojentanssit niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaa lukiota

Miksi hänen täytyy paeta?

Koska koulu ei tule tekemään mitään, kiusaajat eivät lopeta ja ainoa keino saada se kiusaaminen loppumaan on tuo pakeneminen. Ei se reilua ole, mutta ei ole elämä muutenkaan.