Onko muilla vauvoja, jotka eivät viihdy hetkeäkään yksin?
Meidän 9-kuukautinen vauva ei ole koskaan viihtynyt yhtään yksin. Ei viihdy edes niin, että istuisi lattialla leikkimässä ja minä olisin vieressä sohvalla. Sekään ei kauan riitä, että istun lattialla vieressä, vaan pitäisi koko ajan leikkiä, kävelyttää, ottaa syliin, leikkiä, kävelyttää, ottaa syliin...
Nyt on sentään hieman helpompaa, kun osaa itse istua. Silloin kun ei osannut sitäkään, oli kannettava sylissä ihan koko ajan. Toisaalta nyt vaivaa jonkinlainen eroahdistus, joka saa lapsen levottomasti jo 10 sekunnissa, jos häviän näköpiiristä esimerkiksi vessaan. Niinpä otankin vauvan usein mukaan istumaan vessan lattialle, kun pitää omilla tarpeillaan käydä...
Oletteko saaneet " koulutettua" muksujanne viihtymään edes hetken itsekseen? Luonnekysymyskö tämä on? Millaisia lapsista tulee isompina, jos ne pienempinä ovat ihan lahkeessa kiinni.
Lapsi ei toisaalta ole mitenkään arka, tykkää uusista paikoista ja hetken tutustuttuaan myös uusista ihmisistä (tosin tällä hetkellä vähän vierastaa), mutta vaatii tosiaan ihan jatkuvaa seuraa.
Kommentit (5)
Rasittavaa kertakaikkiaan, poika kans kohta 9kk ja nyt siis uusin villitys tää kävelytys ja etenki kun ilta ja väsyneempi ni kokoajan sais olla hänen kans touhuamassa.. Meillä kans sai kantaa paikasta toiseen ennenkuin hokas miten liikkeelle lähdetään, nyt siis ryömii vauhdikkaasti lähinnä pahantekoon, eli piuhoja kiskomaan ja pistorasioihin.. Ja äiti perään ja sitte voiki taas " vaatia" kävelytystä..
Ja kyllä v.tututtaa kun jotkut kaverit sanoo/ajattelee et tää on opetettu tälläseksi.. Voisinhan siis huudattaa lasta varmaan vaik tuntikaupalla, mut eise sen paremmin viihdy, äiteestä nyt puhumattakaan!! kokeiltu joskus sitäkin ja lähinnä hermo meinaa mennä siihen kiljumiseen.. toivoisin et oppis pian käveleen, saapi nähä minkä sitte keksii mitä vois haluta.. Puuh, tulipa vuodatus!
Nyt vauva on jo 2v taapero ja on edelleen samaa maata. On äidin apuna koko ajan. Olen lohduttanut itseäni että eipä mene kauaa kun tyttö on murkku joka välttelee äitiään..
Pikkukakkonen meillä leikkii tyytyväistä itsekseen lattialla.
Lila75
Meidän pian 4v tyttö oli tuollainen. Sekuntiakaan ei viihtynyt itsekseen, koko ajan piti järjestää 100% intensiteetillä neidille ohjelmaa. jos vahingossakin huomio vähän herpaantui esim. vilkaisi telkaa tai vastasi puhelimeen, jo poru pääsi. Tyttö on myös muutenkin ollut erittäin haastava tapaus. Kaikki on pitänyt tapahtua aina heti, yhtään ei ole pystynyt odottamaan. Esim. kun heräsi, rupesi huutamaan täysillä jo ennenkuin sai silmiään auki.
Ehdottomasti kyse on luonteesta, ei tuollaiseksi kukaan vanhempi halua eikä osaakaan kasvattaa. Meillä kuopus aivan erilainen, vaikka hänkin allergioiden takia itkenyt paljon. Itkun sävy on ollut aivan pienestä erilainen. Hän saattaa herättyään jokellella sängyssä pitkiä aikoja hyväntuulisena, mitä en muista esikoisen koskaan tehneen.
Esikoinen on aika arka luonteeltaan ja tutustuminen uusiin ihmisiin vie paljon aikaa. parivuotiaaksi oli lahkeessa kiinni koko ajan. olen pärjännyt hänen kanssaan ottamalla hänet mukaan kaikkiin kotitöihin. Siivotaan ja tiskataan yhdessä - ja jälki on sen mukaista. Joskus parin vuoden jälkeen hän rupesi ekoja kertoja leikkimään itsekseen. Vielä nykyäänkin uusissa tilanteissa hakeutuu herkästi syliin, mutta ei se mua kauheasti haittaa. Helpommin tuollaisen kanssa pärjää kuin uhkarohkean.
se et miten erillaisia lapset tosiaan ovat.. Miulla kans esikoinen on erittäin omatoiminen ollut kokoikänsä, nyt välillä liiankin itsenäinen 8v. muutttaa kuulemma kotoa 18vuotiaana! Tästä kakkosesta oon saanu neuvolasta /ystävältä vinkkiksi et annat vaan olla lattialla, kyllä se siihen sitte tottuu (siis itekseen), ja aina ollu sellanen olo et on jotenki minun aiheuttamaa tää " riippuvuus" .
Olenki heittäny vitsinä perään, et tästä tuleekin meiän peräkammarinpoika, joka hoitaa äiteensä sitte kotona vanhaksi asti ..Hheh. Mutta et kaikenlaisia kommenttia saa kyl kuulla.
just tuommonen syli kissa. Esikoinen oli aivan toista maata. meillä pikkuneiti ei ole syntymästään lähtien viihtynyt yksin missään. Joskus ei edes nuku, jos ei ole ihan kyljessä kiinni! Kaippa tämä tästä joskus oppii olemaan vähän muuallakin, kuin vaan äitin sylissä! Eli eipä tässä ap:lle tullut neuvoja, mutta vertaistukea kumminkin;)