Pihla asuu 18 neliön yksiössä- näillä ratkaisuilla hän saa kaiken mahtumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika valtava. 18m2 yhdelle.

Me asuttiin hki keskustassa vaimon ja vauvan kanssa kolmistaan 27 neliössä. Elämäni parasta aikaa.

Kai se riippuu ihmisestä sitten mitä pitää pienenä. Kiva jos todella viihdyit. Minusta tuo on todella pieni asunto ja mietin mikähän sen vuokra on, kun sitä ei kerrottu.

Tässä on alueelta saman kokoinen https://asunnot.oikotie.fi/vuokra-asunnot/helsinki/16938565

785 euroa/kk

Tuossa on sentään pyykkikone ja kunnollinen hella.

Pihlan kämppä on kuin joku kaikkein surkein leirintäalueen yöpymismökki varustelutasoltaan. Ihme, ettei ole vessakin käytävällä. Niitäkin oli vielä 60-luvulla, useampi perhe käytti kerrostalon käytävällä olevaa kylpyhuonetta.

Miksi joka ainoassa kämpässä pitäisi olla pesukone jos on hyvä pesutupa? Haloo. Kävele alakertaan ja pese pyykkisi. Kaksi keittolevyä ja mikro, voi hankkia myös airfryerin. Moni yksinasuva ei käytä uunia kovin usein, ja muuttakoot Keravalle tilavampaan kämppään jos vaivaa. Antakaa ihmisten asua, tapoja on monia.

Vaikka olisi kuinka hyvä pesutupa, niin yksikin perseilijä pilaa sen kaikilta. Moni yksinasvakin laittaa paljon ruokaa ja käyttää usein uunia.

Tulevaisuuden asunnot:

Mahtuu puolikas sänky ja kassillinen vaatteita.

Ei mahdu:

Vessa

Suihku

Pesukone

Astiat

Tietokone

Keittiö

Mikro

Tuoli

Kirjahylly

Pöytä

Televisio

Inhimillinen elämä

Mutta sijoittaja saa fyffee ja sehän on tärkeintä!

Ihan ok, itse asun 28,5 neliön asunnossa :)

Eihän tuohon kämppään mahtuis edes mun kaikki kirjat, muista harrastuskamoista puhumattakaan. Mutta hyvä, jos Pihla tykkää.

Asun vuokrakaksiossa ja pelkästään jo harrastustavarat ja viihde-elektroniikka vie varmaan sen 18 neliöö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ikävä juttu, että ihmiskunta on tullut tähän.

Silloin, kun tuo talo on rakennettu, oli ihan tavallista, että koko työläisperhe asui samanlaisessa 18 neliön yksiössä, joka nyt ei mielestämme riitä edes yhden hengen opiskelijakämpäksi.

Ihan lienee yksi ja se helvetin sama, missä sata vuotta sitten asuttiin tai oltiin asumatta. Työläispariskunta tietysti myös lisääntyi kuin apinat, niin ihan oma valintansa kuinka pienessä kopissa asui.

Sivuhuomiona että ehkäisy ei ole aina ollut keksitty eikä ollut kaikkien saatavilla. Niitä lapsia tuli, halusi tai ei ellei sitten selibaatissa elänyt.

Jännästi silloinkin yläluokka kykeni säätelemään lastensa määrää.

Heikko impulssikontrolli tietysti selittää, miksi alaluokka pysyikin köyhänä ja kärsivänä. Jos ei ole lapsille tarjota yhtään mitään, kai se selibaatti on helvetisti parempi vaihtoehto kun taas yksi suu lisää ruokittavaa? Suu, johon ei ole edes panna mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika valtava. 18m2 yhdelle.

Me asuttiin hki keskustassa vaimon ja vauvan kanssa kolmistaan 27 neliössä. Elämäni parasta aikaa.

Minäkin olen asunut näin ja se oli kivaa kolme kuukautta ja sen jälkeen ei enää ollut. 

Vähän sama kuin telttailu. Kivaa vähän aikaa ja hienosti pärjää. Mutta ai että on nautinto kun voi taas pitää tavaroitaan jossain muualla kuin rinkassa.

Lin Jutang kirjoitti jo 1930-luvulla kirjassaan "maallinen onni" tyhjän tilan ja luppoajan tärkeydesä. Kuvaili, miten konttorityttö on ihan tyytyväinen pikku asuntoonsa, mutta heti, kun saa hieman paremman palkan, hankkii isomman jossa on enemmän tyhjää lattiatilaa. Koska tyhjä tila luo viihtyisyyttä, ja sama pätee aikaan. (Jutang tietysti sanoi tämän paljon kauniimmin kuin minä.)

En tarkoita, että kämpän pitäisi olla minimalistinen, mutta täytyisihän siellä nyt olla edes sen verran tilaa, että mahtuu jumppailemaan tms. Tuossa ei myöskään ollut mitään missä vaan olla ja lukea, ruokapöydän ääressäkö se lukee, vai sängyllä? Sänky kärsii hirveästi siitä, että siinä vietetään muutakin aikaa kuin nukutaan, sen pitää saada levätä ja hengittää päivä.

No, elettiin sitä ennenkin. Luin juuri Anni Polvan kirjaa "tule ja puserra", ja siinä kolme tyttöä asui käytännössä yksiössä. Yksi nukkui makuualkovissa, yksi olohuoneen seslongilla ja kolmas -keittokomeron työtasolla... Kylpyamme on romuvarastona, ja tytöt pesevät työpaikan pesuhuoneessa. Näitä ahtaita oloja Polvan kirjoissa kuvaillaan muutenkin, kimppa- ja alivuokralaisasumista.

Jotenkin luulisi, että ihmiset eivät olisi halukkaita tinkimään saavutetuista eduista.

Miksi se tyhjä tila pitää olla nimenomaan sisällä?

Koska eletään 60. leveyspiirin pohjoispuolella.

Eikä tuolla Ullanlinnassa ole tyhjää tilaa ulkonakaan...

Itse voisin asua tiny housessa metsässä, mutta en ikinä persesilmän kokoisessa kämpässä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika valtava. 18m2 yhdelle.

Me asuttiin hki keskustassa vaimon ja vauvan kanssa kolmistaan 27 neliössä. Elämäni parasta aikaa.

Kai se riippuu ihmisestä sitten mitä pitää pienenä. Kiva jos todella viihdyit. Minusta tuo on todella pieni asunto ja mietin mikähän sen vuokra on, kun sitä ei kerrottu.

Tässä on alueelta saman kokoinen https://asunnot.oikotie.fi/vuokra-asunnot/helsinki/16938565

785 euroa/kk

Tuossa on sentään pyykkikone ja kunnollinen hella.

Pihlan kämppä on kuin joku kaikkein surkein leirintäalueen yöpymismökki varustelutasoltaan. Ihme, ettei ole vessakin käytävällä. Niitäkin oli vielä 60-luvulla, useampi perhe käytti kerrostalon käytävällä olevaa kylpyhuonetta.

Miksi joka ainoassa kämpässä pitäisi olla pesukone jos on hyvä pesutupa? Haloo. Kävele alakertaan ja pese pyykkisi. Kaksi keittolevyä ja mikro, voi hankkia myös airfryerin. Moni yksinasuva ei käytä uunia kovin usein, ja muuttakoot Keravalle tilavampaan kämppään jos vaivaa. Antakaa ihmisten asua, tapoja on monia.

Se, että noin pieneen kämppään on ängetty mikro, kertoo tosiaan että ei aiota terveelliseen kokkailuun, saati leipomiseen, panostaa.

Ja missä sinä sitä airfryeriä pitäisit, kun tuolla ei mahdu edes kattilat kaappeihin?

Itse ainakin opiskeluaikoina käytin uunia koko ajan. Sillä kun on helppo tehdä iso annos jotain ruokaa, jonka sitten voi pakastaa annoksissa ja syödä. Ei tarvitse kokata joka päivä, mutta saa silti kunnollista kotiruokaa. Leivoin myös usein.

Mikrosta toisaalta olen luopunut vuosia sitten, vie turhaa tilaa eikä sille ole juuri mitään käyttöä. Se, että mikro on keskeisin keittiöväline, kertoo kyllä ihmisen luonteesta kaiken tarvittavan -mistä toki kertovat Pihlan mitatkin.

Asukoot vaikka koirankopissa. Kaikki eivät viihdy pienessä, on ahdasta.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden asunnot:

Mahtuu puolikas sänky ja kassillinen vaatteita.

Ei mahdu:

Vessa

Suihku

Pesukone

Astiat

Tietokone

Keittiö

Mikro

Tuoli

Kirjahylly

Pöytä

Televisio

Inhimillinen elämä

Mutta sijoittaja saa fyffee ja sehän on tärkeintä!

Ei taida Ullanlinnan talokaan olla ihan tuoreeltaan tehty. Ei pienet asunnot mikään uusi juttu ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ikävä juttu, että ihmiskunta on tullut tähän.

Silloin, kun tuo talo on rakennettu, oli ihan tavallista, että koko työläisperhe asui samanlaisessa 18 neliön yksiössä, joka nyt ei mielestämme riitä edes yhden hengen opiskelijakämpäksi.

Ihan lienee yksi ja se helvetin sama, missä sata vuotta sitten asuttiin tai oltiin asumatta. Työläispariskunta tietysti myös lisääntyi kuin apinat, niin ihan oma valintansa kuinka pienessä kopissa asui.

Sivuhuomiona että ehkäisy ei ole aina ollut keksitty eikä ollut kaikkien saatavilla. Niitä lapsia tuli, halusi tai ei ellei sitten selibaatissa elänyt.

Jännästi silloinkin yläluokka kykeni säätelemään lastensa määrää.

Heikko impulssikontrolli tietysti selittää, miksi alaluokka pysyikin köyhänä ja kärsivänä. Jos ei ole lapsille tarjota yhtään mitään, kai se selibaatti on helvetisti parempi vaihtoehto kun taas yksi suu lisää ruokittavaa? Suu, johon ei ole edes panna mitään?

Eiköhän yläluokan herrat hoitaneet tuolloin tarpeensa jossain alemmassa luokassa. Se siitä itsehillinnästä...

Vierailija kirjoitti:

Asukoot vaikka koirankopissa. Kaikki eivät viihdy pienessä, on ahdasta.

Suomessa ei taida olla Valtion Virallista Asuntokomiteaa, joka määräisi kunkin asuinpaikat. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, joten jokainen valitkoon omansa resurssiensa, tarpeidensa ja kiinnostuksiensa mukaan.

Näissä pikkuasunnoissa on sama vika kuin minimalismissa.

Homma toimii vain, jos elämä on lähinnä kahviloissa käymistä. Ehkä yksi urheiluvaatekerta, että voi käydä ottamassa treenikuvia instaan.

Mutta esim. ulkotöitä tekevälle tuollainen asunto olisi täysin mahdoton. Itse olen maatalouslomittaja,  ja kuvitelkaa sitä paskan hajua, jos tulisin työvaatteissa tuonne. Pesutuvan muut käyttäjät varmaan arvostaisivat myös. (toki vaihdan aina työmaalla puhtaat vaatteet enkä mene likaisessa haalarissa autoon, mutta kotiin se on pestäväksi tuotava, kuten myös saappaat. Saappaat voi tietysti pestä navetalla kutakuinkin, mutta on ne otettava sisään, että kuivuvat myös sisältä seuraavaa aamua varten.)

Eikä tarvitse olla paskaista työtä tekevä duunari, ulkohommia tekevät mm. kenttätutkimusta tekevät biologit. Yksi tuttuni on biologian tohtori, ja sen työtä on viime aikoina ollut lähinnä minkkien pyydystäminen saarista. Asuu Helsingissä.

Ihan kiva kämppä minusta? Ihmeellistä vauhkoamista täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ikävä juttu, että ihmiskunta on tullut tähän.

Silloin, kun tuo talo on rakennettu, oli ihan tavallista, että koko työläisperhe asui samanlaisessa 18 neliön yksiössä, joka nyt ei mielestämme riitä edes yhden hengen opiskelijakämpäksi.

Ihan lienee yksi ja se helvetin sama, missä sata vuotta sitten asuttiin tai oltiin asumatta. Työläispariskunta tietysti myös lisääntyi kuin apinat, niin ihan oma valintansa kuinka pienessä kopissa asui.

Sivuhuomiona että ehkäisy ei ole aina ollut keksitty eikä ollut kaikkien saatavilla. Niitä lapsia tuli, halusi tai ei ellei sitten selibaatissa elänyt.

Jännästi silloinkin yläluokka kykeni säätelemään lastensa määrää.

Heikko impulssikontrolli tietysti selittää, miksi alaluokka pysyikin köyhänä ja kärsivänä. Jos ei ole lapsille tarjota yhtään mitään, kai se selibaatti on helvetisti parempi vaihtoehto kun taas yksi suu lisää ruokittavaa? Suu, johon ei ole edes panna mitään?

Eiköhän yläluokan herrat hoitaneet tuolloin tarpeensa jossain alemmassa luokassa. Se siitä itsehillinnästä...

Naiset kumminkin kykeni pitämään jalkansa ristissä, mikä piti sen perheen lapsiluvun pienenä, ja sehän tässä oli oleellista. Oli perheitä, joissa lapsilukua hallittiin ja niitä, missä ei hallittu.

Tuskin ne yläluokan miehet sentään alaluokan VAIMOJA kävi paksuksi panemassa, vaan tarpeet hoidettiin sitten bordellissa, tai pikku ystävättären luona -jotka nekin(pikku ystävättäret siis) aivan hämmästyttävästi onnistuivat muuten olemaan tehtailematta tusinakaupalla penikoita. Katsos kun ehkäisykeinoja on ollut aina. Ei ehkä maailman tehokkaimpia, mutta parempia, kuin ei mikään.

Poikkeuksena tietysti jotkut Madame de Montespanit, mutta kuninkaan äpärien synnyttäminen oli tietysti jonkinlainen meriitti niihin aikoihin.