Mitä ajattelet ihmisistä, jotka eivät ole sisarustensa kanssa tekemisissä?

Olen vähän kateellinen sellaisille ihmisille.

Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta, joille olen kuin ilmaa. Kaipaan sisaruksiani ja yhteyttä, joka meillä oli lapsena. Meistä kasvoi kai liian erilaisia yhteydenpitoon. Sisarusten lapset tykkäävät minusta kuitenkin. Ilman noita lapsia tuskin olisin tekemisissä sisarusten kanssa. Jokaisesta tapaamisesta jää paha mieli, kun muut yrittävät osoittaa minulle paikkaani ulkopuolella.

Ymmärrän hyvin. Oma sisareni oli lapsena ja teininä täysi hirviö minua ja äitiäni kohtaan. Jälkeenpäin ajatellen olin kotikiusattu - termi josta pitäisi puhua enemmän.

Aikuisena sisko teki jotain anteeksiantamatonta, jonka jälkeen olin muutaman vuoden puhumatta hänelle. En vastannut anteeksipyyntöviesteihin enkä puheluihin.

Myöhemmin tajusin, että siskoni kärsi hankalasta luonteestaan enemmän kuin minä. Hänellä ei ollut ystäviä ja hän koki kaksi avioeroa. Kun hän ihmeen kaupalla löysi kivan ja rennon miehen, huomasin että hänen luonteensa alkoi pehmentyä. Käytiin ulkomaillakin yhdessä ja vaikka matka ei sujunut täysin ongelmitta, huomasimme että tulemme toimeen kun molemmat joustavat. Nyt meillä on toinen matka suunnitteilla. Olen edelleen epäileväinen, mutta otan tämänkin sovintomatkana. Parhaita ystäviä meistä ei koskaan tule, mutta opettelemme olemaan sisarukset.

Long story short: ymmärrän jos joku ei halua oll sisarustensa kanssa tekemisissä, mutta joskus voi antaa uuden mahdollisuuden.

Kateellinen sukulainen tekee ilkivaltaa ja pelottelee jättämillään tavaroilla. En halua tuollaisen seuraa.