Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei ole vanhempiensa kanssa tekemisissä?
Kommentit (31)
Mitäs sitä ajattelis itsestään, joka katkaisi välit juoppoon? Hyvä minä?
Vanhemmat syypäitä.
Ei kukaan normaalia, lämmintä lapsuutta ja nuorta aikuisuutta MOLEMPIEN vanhempiensa hyvässä huomassa ja ohjauksessa pidä heihin etäisiä välejä aikuisena.
Luulen että ne vanhemmat on varmaan aika kamalia ihmisiä, ei kukaan katkaise välejä ilman hyvää syytä.
Siihen voi olla joku pätevä syy. Ellei ole väärinkäsitys tapahtunut. Mietin mistä se ihminen saa ystäviä, jos tulee joku tilanne että tarvitsee. Joillakin voi olla kuollut vanhemmat.
Että on varmaan ollut rankka lapsuus. Ei kukaan huvikseen pidä perhettä etäällä, vaan useimmiten siellä on jotain hyvin surullista taustalla.
Mun äiti hurahti persuiluun ihan kuin joku uskoontuleminen!
En ensin tajunnut edes kuinka vakavaa mutta kun joka ikinen puhelu sivuaa jotain heidän teesejään kuten maahanm tai vastaava niin ei tuollaisen kanssa jaksa soitella tai olla yhtään tekemisissä enempää kuin pakko.
Eipä soittele hänkään. Että valitsi sitten aatteensa ennemmin.
En yhtään mitään.
En itse ole isäni kanssa missään tekemisissä ja sille on ihan syynsä isän omassa toiminnassa ja käytöksessä.
Aivan sama, mitä muut sitä ajattelee.
Mun lasteni isä tulee viettämään vanhuutensa yksin. Lapset eivät tule häntä kaipaamaan. En ole vieraannuttaja, päinvastoin. Lapset syyttävät minua että pidin isän elämässämme niin kauan.
Isä ei ole juoppo, vaan luonnehäiriöinen joka ei ole osannut luoda kiintymyssuhdetta lapsiinsa. Tämä periytyy hänen omilta vanhemmiltaan.
Lapser ovat jo ilmoittaneet että eivät aio aikanaan mennä hänen hautajaisiinsa. Heihin eivät ole uponneet minun selitykseni, että isä on välittänyt heistä mutta ei ole osannut ilmaista sitä.
Isä olisi voinut mennä terapiaan, mitä olen hänelle suositellut, mutta koska hänessä ei ole omasta mielestään vikaa, niin jääköön yksin.
Esim. narkkari tai muuten mokannut jotenkin elämässä.
Minua oma vanhempi käytti mm. seksuaalisesti hyväksi, ja oli muutenkin väkivaltainen ja vaaraksi läheisilleen. Silti moni (vanhempi) sukulainen moittii minua, koska en halua olla vanhempieni kanssa tekemisissä.
Onneksi moni myös ymmärtää, että joskus on oman terveyden takia laitettava rajat jopa omille vanhemmille. Antaisin aika paljon, jos minulla olisi turvalliset vanhemmat, joihin pitää yhteyttä, mutta valitettavasti näin ei ole. Tulen ikävöimään varmaan loppuikäni jotain sellaista, mitä minulla ei ole koskaan ollut.
En mitään.
Siihen on syynsä.
En pidä yhteyttä vanhempiin.
Vaikea olla kun ovat olleet mullan alla jo kauaaaan.
Toisinaan voi syystä tai toisesta mennä sukset ristiin elämän aikana mutta siinä voi vielä asiat korjaantua ajan myötä. Lopullinen välien katkaisu juontaa varmaankin lapsuudessa koettujen traumojen takia.
En mitään. Niillä keiden tiedän olevan etäinen suhde vanhempiin on ollut haastava lapsuus ja nuoruus juurikin vanhemmista johtuen (esim. alkoholismia). Kukaan ei ole suhdetta jäädyttänyt omaa tunnekylmyyttään, vaan oman hyvinvoinnin takia.
Joko syy on vanhemmissa tai lapsessa. Esimerkkejä mollemmista löytyy varmasti.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään.
En itse ole isäni kanssa missään tekemisissä ja sille on ihan syynsä isän omassa toiminnassa ja käytöksessä.
Aivan sama, mitä muut sitä ajattelee.
Vähän sama homma. Eikä häntä edes kiinnosta näköjään tutustua lapsenlapsiinsa, ei ole kertaakaan ottanut itse yhteyttä 16 vuoden aikana. Itse ole yrittänyt muutaman kerran ja lyhyesti tavattu mutta ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään mitään.
En itse ole isäni kanssa missään tekemisissä ja sille on ihan syynsä isän omassa toiminnassa ja käytöksessä.
Aivan sama, mitä muut sitä ajattelee.
Vähän sama homma. Eikä häntä edes kiinnosta näköjään tutustua lapsenlapsiinsa, ei ole kertaakaan ottanut itse yhteyttä 16 vuoden aikana. Itse ole yrittänyt muutaman kerran ja lyhyesti tavattu mutta ei niin ei.
Siis meillä se tunnekylmä ihminen on isä, en minä.
En mitään. On varmaan osunut hankalat vanhemmat?