Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäät vanhempani eivät ole enää yhtään kiinnostuneita minusta
16.08.2022 |
Onko kelleen muulle käynyt näin? Iäkkäät 80 v vanhemmat eivät enää koskaan soita, ei tule viestejä, jos itse käyn, niin ei juuri kiinnosta ja vihjaillaan, että voisi jo lähteä. Kun itse soittaa, on aina huono aika. Nuorten juhlia kun on, niin on huono aika.
En ole mielestäni mitenkään loukannut eikä ole sanoneet sellaista.
Kommentit (75)
Ihmisen täytyy luottaa toisiinsa.
Eikä olla koko ajan huolissaan.
Eikä varsinkaan puhua siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhemmat alkoivat olla n. 75, kun menin käymään he juttelivat vain keskenään. Saattoivat puhua puhelimessa enemmän.
Kun tulee ikää, ympyrät pienenee ja ihminen usein käpertyy sisäänpäin.
Tai sitten sinä olit niin tohvelo vieras, että et edes yrittänyt jutella heidän kanssaan, kuunnella ja myötäelää.
Mistäs noin hermostuit?
Olin ihan sama ihminen kuin ennenkin, he muuttuivat. Niin melkein kaikki vanhetessaan.Ahaa, oletkin tuollainen kiero syyttelijä. :) Sinä olet ollut siis aina tuollainen ihana rakastettava ja huolehtiva ihminen, mutta vanhempasi muuttuivat yhtäkkiä yllättäin pahoiksi. Selvä. Kaikki uskovat juuri näin tapahtuneen.
Mikähän ongelma sinulla on?
Jos lapset eivät käy luonasi, kuten vaikuttaa, niin ikävä juttu, mutta ei millään lailla minun syytäni.Kävin vanhempieni luona hoitamassa heidän asioitaan vuosikausia, joten huomasin kyllä eron käytöksessä. Muistisairaudetkin tekevät tuota.
Tässä taitaa sinulla olla se ongelma.
Minun lapseni asuvat vielä kotona ja vanhempani asuvat tuossa puolen kilometrin päässä. Juttelin heidän kanssaan viimeksi päivällä.
Luepas Hanna Jensenin 940 päivää isän muistina -kirja ja viisastu.
En todellakaan tajua ongelmaasi.
Lakkasin käymästä vanhempieni luona vasta kun he kuolivat, eikä käytöksen muuttuminen vaikuttanut käynteihini mitenkään. On täällä ihme porukkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut ennenkään? Joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka ei niin haluttu.
Kyllä he ennen soittelivat, laittoivat kirjettä ja korttia ja osoittivat käydessäni, että ilahtuivat.
Tietysti oli vuodet, että joskus minulla ei ollut aina aikaa esim kun soittivat. Olen varmaan joskus ollut stressaantunutkin. Nyt minulla olisi aikaa ja halua olla heidän kanssa.
Mutta tuntuu, että he ovat ihan hylänneet.
Niin moni kääntää sen selkänsä ja sitten kuvittelee että voi itsekkäänä vaan palata ikään kuin kuvitellen, että omistaa ne vanhemmat.
Näin. Ap ja kumppanit alkoivat varmaan miettimään perintöään ja nyt tuli kiire "pitää huolta" vanhemmistaan. Toivottavasti vanhemmat tajuavat käyttää omaisuutensa ihan itse.
Jos perintöä kyttää, eihän silloin halua pitää huolta vaan toivoo, että kuolisivat pois jo.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat haluavat keskittyä toisiinsa kun heillä on vielä aikaa jäljellä. Anna heille mahdollisuus siihen ja elä omaa elämääsi.
Joo toki :D käyn siellä ehkä keran kuukaudessa tai kahdessa :) ei sen nyt pitäisi heidän parisuhde-elämää haitata.
olet ilmeisesti ainoa kirjoitti:
olisitko pyytänyt tissiä vai taas uutta poika kaveria esitellyt. oletko kysynyt vanhemmiltasi kuinka paljon se rikki mennyt kortsu sinun tekohaiheessasi heitä harmittaa kirjoituksesta päätellen kustakin lorahti sekaan.
Tässä ketjussa on täysiä sekopäitä vastailemassa. Näköjään kannattaa unohtaa koko juttu.
Ei tule järkevää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olet ilmeisesti ainoa kirjoitti:
olisitko pyytänyt tissiä vai taas uutta poika kaveria esitellyt. oletko kysynyt vanhemmiltasi kuinka paljon se rikki mennyt kortsu sinun tekohaiheessasi heitä harmittaa kirjoituksesta päätellen kustakin lorahti sekaan.
Tässä ketjussa on täysiä sekopäitä vastailemassa. Näköjään kannattaa unohtaa koko juttu.
Ei tule järkevää asiaa.
Oli tuossa muutamia ihan lohtuakin tuovia vastauksia, että näin on käynyt muillekin, kun vanhemmista tuli iäkkäitä (ei kaikille), ja ilman aikuisen lapsen omaa syytä. Vaan että vanhuus muutti vanhempia.
Oli myös kiva kuulla, että voin sitten huoletta antaa heidän olla omissa oloissaan.
Perintöä en ole kyttäämässä.
Huomasin saman kun vanhempani vielä elivät. Juhliin kyllä tulivat ja aina lapsiini ja minuun panostivat, mutta kun menin käymään niin kauniitjarohkeat oli hiukan tärkeempi kuin minä.
Ei minua haitannut, ymmärsin, että elämänpiiri on kaventunut ja enää ei oikein jaksa eikä pysy ajatus koossa.
Jälkeenpäin tajusin, että isä taisi odottaa, että saa viinin avata ja äitiä väsytti koko homma. Isän kunniaksi sanon, että osallistui koko ajan äidin hoitoon kun hän sairasti sairaalassa kaksi vuotta ennen kuolemaansa, joka päivä oli monta tuntia äidin kaverina. Nyt ovat vierekkäin mullan alla molemmat eikä mitään katkeruutta jäänyt. Elämä on, enkä minkään ole aina ollut niin ihana.
Päästin irti kun kuolivat, toivotin hyvää iäisyyttä ja kiitos tästä elämästä jonka sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman kun vanhempani vielä elivät. Juhliin kyllä tulivat ja aina lapsiini ja minuun panostivat, mutta kun menin käymään niin kauniitjarohkeat oli hiukan tärkeempi kuin minä.
Ei minua haitannut, ymmärsin, että elämänpiiri on kaventunut ja enää ei oikein jaksa eikä pysy ajatus koossa.
Jälkeenpäin tajusin, että isä taisi odottaa, että saa viinin avata ja äitiä väsytti koko homma. Isän kunniaksi sanon, että osallistui koko ajan äidin hoitoon kun hän sairasti sairaalassa kaksi vuotta ennen kuolemaansa, joka päivä oli monta tuntia äidin kaverina. Nyt ovat vierekkäin mullan alla molemmat eikä mitään katkeruutta jäänyt. Elämä on, enkä minkään ole aina ollut niin ihana.
Päästin irti kun kuolivat, toivotin hyvää iäisyyttä ja kiitos tästä elämästä jonka sain.
Ihana olet!
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman kun vanhempani vielä elivät. Juhliin kyllä tulivat ja aina lapsiini ja minuun panostivat, mutta kun menin käymään niin kauniitjarohkeat oli hiukan tärkeempi kuin minä.
Ei minua haitannut, ymmärsin, että elämänpiiri on kaventunut ja enää ei oikein jaksa eikä pysy ajatus koossa.
Jälkeenpäin tajusin, että isä taisi odottaa, että saa viinin avata ja äitiä väsytti koko homma. Isän kunniaksi sanon, että osallistui koko ajan äidin hoitoon kun hän sairasti sairaalassa kaksi vuotta ennen kuolemaansa, joka päivä oli monta tuntia äidin kaverina. Nyt ovat vierekkäin mullan alla molemmat eikä mitään katkeruutta jäänyt. Elämä on, enkä minkään ole aina ollut niin ihana.
Päästin irti kun kuolivat, toivotin hyvää iäisyyttä ja kiitos tästä elämästä jonka sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin saman kun vanhempani vielä elivät. Juhliin kyllä tulivat ja aina lapsiini ja minuun panostivat, mutta kun menin käymään niin kauniitjarohkeat oli hiukan tärkeempi kuin minä.
Ei minua haitannut, ymmärsin, että elämänpiiri on kaventunut ja enää ei oikein jaksa eikä pysy ajatus koossa.
Jälkeenpäin tajusin, että isä taisi odottaa, että saa viinin avata ja äitiä väsytti koko homma. Isän kunniaksi sanon, että osallistui koko ajan äidin hoitoon kun hän sairasti sairaalassa kaksi vuotta ennen kuolemaansa, joka päivä oli monta tuntia äidin kaverina. Nyt ovat vierekkäin mullan alla molemmat eikä mitään katkeruutta jäänyt. Elämä on, enkä minkään ole aina ollut niin ihana.
Päästin irti kun kuolivat, toivotin hyvää iäisyyttä ja kiitos tästä elämästä jonka sain.
Tähän laitoin sydämen, ne ei näköjään tule näkyviin, siis iso sydän.
Ovat matkalla muisisairauteen haluavat nopeasti päästä sinusta eroon.Jaksavat sinitellä normaalina ihmisenä tasan 45minuttia.Sit alka hadistaa.Puhelin i soita saoista sysä.Jos itse soitat haluavat puhelu loppu mutaman minuiin.Koettu on 3 ihmisen kanssa sama.Kun lopulta muisti testit ja jo 2 vaiheen alzmerin tauti. 3 vaihe ollan jo matkalla pallaatiivinen hoito ja kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö SINUN pitäisi olla kiinnostunut heidän voinnistaan eikä odottaa ikuisesti itselle huomiota kuin lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Eikö SINUN pitäisi olla kiinnostunut heidän voinnistaan eikä odottaa ikuisesti itselle huomiota kuin lapsi?
Ehkä sinun pitäisi keskittyä omaan mielenterveyteesi?
Vastailet eri ihmisille, myrkkyä täynnä, ihan ilman mitään syytä. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen käytös liittyy ikään ja ehkä myös sukupolveen.
Kun ovat eläkkeellä ja elelevät siinä omassa taloudessaan, se elämänpiiri pian kaventuu siihen. Jos isälläsi on joku sairaus, päivärytmi menee varmasti hänen jaksamisensa mukaan. Ja vaikka äitisi olisi hyväkuntoinen fyysisesti, voi olla raskasta ikääntyneenä hoitaa toista sairasta ikääntynyttä. Useinhan tuossa tilanteessa se hoitava osapuoli saattaa uupua.
Enää ei vanhana jaksa olla niin sosiaalinen, ajantaju ei ole sama kuin ennen, eletään hetkessä ja siinä saattaa tärkeintä olla se päivälepo. Tätä se ikääntyminen on, etenkin jos on sairautta ja kremppoja ja elämä tiivistyy siinne tuttujen ja turvallisten neljän seinän sisään.
Luultavasti eivät ole enää niin aktiivisia kodin ulkopuolisten asioiden suhteen, etteivät oikein tiedä miten puhua kanssasi, mistä ja miten sovittaa sinut heidän aikatauluunsa. Väärään aikaan tai liian pitkä vierailu voi sekoittaa päivärytmiä, eivät vaan jaksaa enää olla sosiaalisia samassa mitassa kuin ennen. Kotoa lähteminen tai jonkun rutiinista poikkeavan asian suunnittelu ja aikatauluttaminen voi olla joillekin iäkkäille vaikeaa. Sinun pitää tässä tilanteessa olla se aktiivinen ja ymmärtäväinen osapuoli, kunnioittaa heidän elämänrytmiään. He eivät enää oikein pysty muuttumaan.
Sukupolveen viittasin siinä, että heidän ikäisillään voi olla sellainen mentaliteetti, ettei haluta olla kenenkään taakkaana, eikä kerrota kaikista vaivoista. Eivät halua kertoa tarkkaan etteivät jaksa lähteä jonnekin nuorten juhliin yms. Ovat ehkä mökkiytyneet sinne kotiin.
Sinuna selvittäisin huolella onko äidilläsi kaikki okei (muisti, mieli), entäs isäsi sairaus, mitkä ovat heidän toimintakykynsä arjessa ja saavatko kaiken avun mitä tarvitsevat, jne... Koita selvittää mitä apua tarvitsevat arkeensa ja koita järjestää sitä (miten sujuu kaupassakäynti, lääkärikäynnit, apteekki, siivous, mahdolliset pihatyöt, laskujen maksu, yms.). Tarvittaessa voit myös sopia että hoidat heidän osaltaan jotain pankki- tai muita asioita (tehkää valtakirja), jos se helpottaisi heidän elämäänsä. Hahmota minkälainen heidän päivärytminsä on ja miten voisit sopia siihen olematta rasite vaan lisäarvo.
Jos vaikka soittaisit aina tiettynä päivänä samaan aikaan? Ja entä jos kävisit useammin ja olisit vain vähemmän aikaa, vaikka kävisit vain päiväkahvilla, se voisi olla hyvä ratkaisu. Koita kuuluostella mitä heille kuuluu ja missä voisivat suostua ottamaan vastaan apua. Tee itsesi tarpeelliseksi. Kerro jotain omasta elämästäsi, mutta jos eivät jaksa reagoida siihen, älä ota itseesi. Uusien asioiden omaksuminen ja muistaminen iäkkäänä alkaa olla vaikeaa. Jutustele heidän kanssaan jostain vanhasta ja tutusta aiheesta, muistelkaa vaikka sun lapsuutta, katselkaa vanhoja valokuva-albumeja tai kysele heidän nuoruudestaan jos ovat sen tyyppisiä että tykkäävät kertoa. Ja jos haluavat kertoa vain isän vaivoista, sitten puhutte niistä. Jos alkaavat vihjata että sun pitäisi lähteä, älä loukkaannu vaan ymmärrä että heillä voimat voivat olla rajalliset. Pidä vierailut ja puhelut lyhyinä, mutta käy/soita useammin että olet enemmän osa heidän arkirutiiniaan.
Tämä on se viimeinen teini-ikä kun aikuisuuden lähentymisen jälkeen laitetaan lapsi todelliseen aikuisuuteen. He ottaa etäisyyttä, että sinun on helpompi päästää irti. Ei ehkä sitä itse tiedosta, mutta heillä matka jatkuu sinne minne kaikki lopulta mennään. Ehkä hekin haluaa muistaa itsensä nuorena ja sinutkin. Kaikki tällä hetkellä muistuttaa vain lopusta.
Kiitos ihanista kommenteistanne! Nuo ovat hyviä ajatuksia ja jään miettimään niitä. Onhan minulla ollut vanhoja sukulaisia ennekin, mutta ei näin läheisiä.
Tekee vaan pahaa ajatella, että tämä taitaa olla jo osa sitä luopumista, mikä on edessä. Haluaisin, että he olisivat kuin ennenkin!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se viimeinen teini-ikä kun aikuisuuden lähentymisen jälkeen laitetaan lapsi todelliseen aikuisuuteen. He ottaa etäisyyttä, että sinun on helpompi päästää irti. Ei ehkä sitä itse tiedosta, mutta heillä matka jatkuu sinne minne kaikki lopulta mennään. Ehkä hekin haluaa muistaa itsensä nuorena ja sinutkin. Kaikki tällä hetkellä muistuttaa vain lopusta.
Tämä. Se on kaikille osapuolille vain hyväksi että näin yleensä käy. Heidän on helpompi luopua elämästä kun ovat ottaneet etäisyyttä jo ja lapset pärjää omillaa, ja lasten on helpompi pärjätä heidän lähdettyä kun siteet ei ole enää olleet niin tiiviit tunnetasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on se viimeinen teini-ikä kun aikuisuuden lähentymisen jälkeen laitetaan lapsi todelliseen aikuisuuteen. He ottaa etäisyyttä, että sinun on helpompi päästää irti. Ei ehkä sitä itse tiedosta, mutta heillä matka jatkuu sinne minne kaikki lopulta mennään. Ehkä hekin haluaa muistaa itsensä nuorena ja sinutkin. Kaikki tällä hetkellä muistuttaa vain lopusta.
Tämä. Se on kaikille osapuolille vain hyväksi että näin yleensä käy. Heidän on helpompi luopua elämästä kun ovat ottaneet etäisyyttä jo ja lapset pärjää omillaa, ja lasten on helpompi pärjätä heidän lähdettyä kun siteet ei ole enää olleet niin tiiviit tunnetasolla.
Se vain tuntuu pahalta. Vaikka olisikin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut ennenkään? Joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka ei niin haluttu.
Kyllä he ennen soittelivat, laittoivat kirjettä ja korttia ja osoittivat käydessäni, että ilahtuivat.
Tietysti oli vuodet, että joskus minulla ei ollut aina aikaa esim kun soittivat. Olen varmaan joskus ollut stressaantunutkin. Nyt minulla olisi aikaa ja halua olla heidän kanssa.
Mutta tuntuu, että he ovat ihan hylänneet.
Olen pahoillani. Taitavat vain olla väsyneitä. Jotkut väsähtäneet ihmiset jaksavat pitää peruskulisseja yllä vain pari tuntia ja sitten mielummin nukkuvat.
Pitäisin yksipuolisesti yhteyttä kuitenkin, vaikka tekstarein, vastaavat kun jaksavat.
Eli lopetit soittelun heille. Niin sitä parannetaan perhesuhteita.