Lue keskustelun säännöt.
Huonoin kirja minkä olet lukenut?
Kommentit (123)
Jos huomaan kirjan huonoksi en lue sitä loppuun. Hyviä kirjoja on maailma täynnä, joten miksi pitäisi tuhlata aikaa lukiessa niitä huonoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista nimeä, mutta se oli V3näjään sijoittuva v3näläisen kirjoitettu, suomeksi käännetty kirja. Ehkä v3näjän mafiasta kertova, en muista varmasti. En halunnut lukea enempää kuin yksi kolmasosa koska, siihen menneessä oli jo 3 raiskausta, jotka olivat "oikeitetut ja "ansaitut"". Ensimmäinen nainen raiskattiin, koska haluttiin kostaa naisen miehelle. Toinen nainen oli tunnettu siitä, että muutenkin nukkui monien miesten kanssa, niin "hällä väliä". Kolmas nainen pisti paljon vastaan, mutta lopulta kuitenkin "halusi sitä".
Humisevan Harjun luin loppuun vain, koska on klassikko. En pitänyt siitä ollenkaan vaikka romantiikasta pidänkin.
Nyt on luettavana Kamarineitsyt. Huh mitä Harlekiini-hömppää, mutta sehän toki ei ole ollenkaan huono juttu, jos sellaisesta pitää.
Seitsemää veljestä en olisi jaksanut lukea silloin, kun oli pakko. ei jäänyt hyvät muistot kirjasta. Siinä mielessä varmasti huonoin. Muut huonot tosiaan jätän kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofien valinta. Että olikin puuduttava mutta kesken en jättänyt.
Schindlerin lista puolestaan lumoava!
Vierailija kirjoitti:
Sofien valinta. Että olikin puuduttava mutta kesken en jättänyt.
Schindlerin lista puolestaan lumoava!
Sofien valinta oli elokuvana hyvä, kiitos Meryl Streepin, mutta kirjaa en jaksanut lukea sataa sivua pidemmälle.
Schindlerin lista puolestaan oli loistava niin kirjana kuin elokuvana. Häpeä ettei Niison ja Fiennes voittaneet Oscareita rooleistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorovetten prinssi. Olen yrittänyt lukea sitä vaikka kuinka monta kertaa mutten pääse kuin parikymmentä sivua kun jo tökkää. Älä kysy miksi kun en tiedä itsekään mikä siinä mättää niin pahasti.
DaVinci-koodi. Kaikki toisilta varastattua ja huonosti muotouilluin lausein omittu. Pääsin alle puoleen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Uskomattoman kliseinen, ennalta arvattava, täynnä stereotyyppisiä hahmoja, erityisesti naishahmot huonoja, ällöttävä romanssikuvio ja höysteenä vielä jonkin verran tekotaiteellisuutta. Huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalle Päätalon kirjoja yritin lukea nuorempana. Viidenkymmenen sivun jälkeen lopetin koska mielenkiinto ei vaan herännyt.
Katsoin kerran huvin vuoksi oman kirjaston lainatumpia ja varatumpia kirjoja. Huomasin yhden, jolla oli yli 100 varausta, mutta jonka ruotsinkielinen alkuperäisversio oli vapaa, niin lainasin sen.
Kirjan juoni, suunnilleen miten minä muistan sen (voin siis muistaa väärin): tyttö ihastuu luokan poikaan, aloittaa seurustelun ja on innoissaan suhteesta, koska poika tulee hyvin varakkaasta ja yläluokkaisesta perheestä. Pojalla on ongelmia ja heidän suhde kehittyy huonoon suuntaan, mutta ei väliä, hän on rikas ja totta kai tyttö kuitenkin haluaa jatkaa suhdetta koska ei halua menettää potentiaalista rikkautta ja oman statuksen nostoa. Poika jossain vaiheessa päätyy kouluampujaksi ja tytöllä ei ole muuta sanottavaa kuin, että hän ymmärtää miksi poika teki mitä teki.
Kirjasta tuli mieleen "usipää isoveljeni, joka ehdotti kerran, että menisin deitille hänen uuden ystävän kanssa, koska se uusi ystävä on rikas. Ei minkään muun syyn takia kuin, että se tyyppi on rikas. Ja veljeni tietää, että olen jo suhteessa. Eli hän ehdotti pettämistä, koska "hän on rikas. Ajattele nyt.". Haistatin "askat veljelleni enkä mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!
Sinä et näytä olevan sanankäytön tai kirjoittamisen ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!
Miksi kustannustoimittaja lukee jo omakustannettua kirjaa/käsikirjoitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli kustannustoimittaja, koko ajan luki käsikirjoituksia.
Me lapset myös luettiin noita kåsikirjoituksia, osa oli ihan roskaa, osa mahtavia.
Rakkaimpia kirjoja i oli eräs omakustanne kauhukirja jossa Päijänteellä manattiin Chultua, lahti tuli syväläisten valloittamaks ja Tampereella oli niiden pääpaikka!
Kulttia johti tamperelainen lakimies, "Syksyisin hän tunsi vetoa luontoon mutta ei muistanut kaikkia retkiään jälkeenpäin!"
Tuo kirjoitus oli niin hyvä ja huvittava että vieläkin ajattelen sen olleen paljon aikaansa edellä zombi- ja Chulthugenressä.
Silloin aina äidin pomot soitteli että oletko jo ehtinyt lukea sen ja sen, usein vierailijat kysyi muka vaivihkaa meiltä lapsilta mitä oltiin tykätty jostain, siis ei ollut mitenkään salaista tai vaitiolovelvollisuus lukea käsikirjoituksia vaan pikemminkin kustantaja halusi mielipiteitä.
Meillä oli asuntovaunu syötteellä ja sinne aina mentiin lukemaan, itse luin ekan potterinkin sillain että kiipesin syötteen mäen ylös nokka kiinni kirjassa ja nautin illallista ja muuta nuotiolla kirjaa lukien!
Aina noita kirjoja kertyi ja äidin piti päästä rauhassa lukemaan ja siskoni kanssa matkustimme mukana käsikirjoituksia ahmien.
Meidän perheessä tosiaan luettiin 😅,
Siskoni on nykyään sanankäytön ammattilainen ja toimittaja ja itse olen kirjastossa töissä- osaan aina suositella kirjoja mutta yksi kysyjäryhmä on säälittävä: he hakevat suomalaista Chulthu- mytologiaa ja voi suositella Nenosa, Verrosta tai Hurttaa mutta paras tarina jäi julkaisematta, mikä sääli!Sinä et näytä olevan sanankäytön tai kirjoittamisen ammattilainen.
Väittikö hän olevansa?
Agatha Christien Kuolema lähettää viestin.
Ratkaisu perustuu siihen että murhaaja on hiihtänyt lumisateessa kuuden mailin (n. 10km) matkan suksilla kymmenessä minuutissa. Vaikka matka on alamäkeä, 60 kilometrin tuntivauhti umpihangessa on naurettava ajatus. Käsittämätön floppi Christieltä, joka ei kyllä varmaan ollut hiihtänyt elämässään metriäkään.
Kingin "Kuvun alla". Sain sen joululahjaksi vuosia sitten, enkä vaan saa luettua loppuun.
Ja olen kova Kingin fani! En tajua mikä tuossa kirjassa niin tökkii.
Pikku Prinssi. Ystäväni hehkutti kuinka hyvä ja ihana kirja se on. Itse en pitänyt siitä. Ainoat kohdat joista pidin oli ne jossa se kettu oli.