Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen / voisitko sinä, OIKEASTI elää hyvän elämän jos ei/et koskaan seurustelisi?
16.08.2022 |
Ja nyt tarkoitan todella ettei koskaan ole seurustellut, ei siksi että valintaa on liikaa/ kukaan ei kelpaa, vaan että oikeasti kukaan ei halua olla sinun kanssasi?
Ja neitsyenä menee hautaan.
Voiko ihminen elää hyvän ja miellyttävän elämän jos kukaan ei valinnut häntä, aina saa olla yksin, katsoa vierestä kuin kaikki muut löytää rakkauden (moni useampaankin kertaan).
Ja pliis ei nyt mitään lässytystä että yksin parempi kuin huonossa suhteessa tai muita kliseitä, millä ei ole mitään pohjaa.
Kommentit (68)
En ole koskaan seurustellut, en edes lyhyesti, en ole koskaan suudellut, saati harrastanut seksiä.
Olen 52v nainen ja olen mielestäni elänyt ihan hyvää ja mielenkiintoista elämää. Nuorenpana koin asiasta ahdistusta mutta nykyisin olen ihan tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemattomana varmasti haikailisin ja kuvittelisin jääneeni paitsi jostain ihanasta elämästä.
Olen tätä usein miettinyt että kumpi olisi parempi, ja tosiaan päätynyt siihen että parempi että nämä huonot kokemukset on koettu, ja tietää ettei juuri minulle kuitenkaan ole luvassa hyvää suhdetta ainakaan.
Luulen, ettei tällä ole väliä. Se on melkein se ja sama kuka nykyään lisääntyy ja muut niitä hommia ahkerammin tekee, niin tehköön. Koska rakkaus on niin ihmeellistä, ettei sitä osata selittää, niin enpä usko että sillekään itse mitään voi. Luulen, että joitain ihmisiä on vain naitettu yhteen tai palkittu sosiaalisuudella esim naimisiin pääsyllä suvunjatkamiseksi. Osa ihmisistä on luokiteltu kelpaamattomiksi ja näiltä on evätty lisääntymis mahdollisuudet yhteiskunnan taholta myös. Mm työssä käynti on tänäpäivänä niin tärkeää ihmisille, ettei työttömällä ole paljon mahdollisuuksia ja tätä voidaan käyttää myös osana eugeniikkaa, jossa vain työssä käyvät saavat lisääntyä.
Tunnen kaksikin tällaista naista, joilla ei ole niin suurta tarvetta olla parisuhteessa. Molemmat ovat kyllä kokeilleet opiskellessa deittailuakin mutta taitaa toinen olla edelleenkin neitsyt 35-vuotiaana. Ja siihen ihan tyytyväinen. Hän mietti tinderiin liittymistä pitkään mutta jätti liittymättä. Kai vain unohti asian.
Olisi varmasti kamalaa, jos en olisi koskaan kokenut fyysistä läheisyyttä ihanan ihmisen kanssa eikä kukaan olisi koskaan halunnut olla kanssani. Olen kuitenkin kokenut nuo ja ottajia olisi tälläkin hetkellä, joten en usko, että loppuelämän sinkkuus olisi tässä tilanteessa mikään maailmanloppu. Toki vähä harmittaa kun just sitä mulle oikeaa ei ole osunut kohdalle, mutta tämänhetkisessä tilanteessani viihdyn hyvin, enkä edes etsi ketään. En usko että oikeaa löytyy ainakaan pakottamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Riippuu ihmisestä. Jos ei kaipuuta toiseen ihmiseen, niin sitten harvinaisessa tapauksessa ei.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja omaa tietyt lajityypilliset käyttäyttmistavat. Pariutuminen on yksi. Luulisi aiheuttavan masennusta, jos ei onnistu siinä.
Höpö höpö. Aika moni masentuu niissä parisuhteissa.
Apinat elävät laumoissa ja pariutuvat. Ihminen polveutuu apinasta.
Yksin eläminen on epätyypillistä lajikäyttäytymistä. Tuo on koodattu meihin.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986
Minä olisin mielelläni parisuhteessa niin, että asuisin kuitenkin yksin.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että valtaosalla tekisi kipeää, erityisesti niillä, jotka ovat parisuhde ihmisiä.
Itse en ole, parisuhteet eivät kiinnosta. Seksikään ei kiinnosta, joten asia tuskin olisi minulle niin paha kuin useimmille. Niin kauan kun tuntisin tekeväni jotakin merkityksellistä ja kuuluvani ainakin henkisellä tasolla muiden ihmisten (kavereideni) joukkoon, niin olisin ok. Toki sitten tositilanteesta olisi paha sanoa.
Mahdoton tietää, millaista olisi, jos ei olisi koskaan kokenut molemminpuolista rakastamista. Voi olla, että asian olisi jo aikoja sitten hyväksynyt ja löytänyt jotain muuta sen tilalle. Mutta ennen nykyisen puolisoni tapaamista olin seitsemän vuotta sinkkuna ja muistan kyllä, miten kaipasin välillä sitä, että saisin jälleen kokea itseni rakastetuksi. Onhan se ihan ymmärrettävä tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Ei kutsuta. Läheisriippuvuus on aivan eri asia.
Olisiko sitä kuitenkin muuten sosiaalinen että olisi ystäviä? Vai puuttuuko kaikki ihmiskontaktit lähisukua lukuunottamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi, mutta se on aika harvinaista. Itse tiedän, että olisin onneton noin. Jo lapsena aloin tuntea syvää tarvetta rakastaa romanttisesti. Se on oikeastaan ollut isoin haave elämässäni.
Ymmärrän.
Ap tässä ja minäkin jo pienestä asti halusin sen yhden kumppanin jonka kanssa jakaa elämää.Siksi kysyinkin asiaa, koska en ole ollenkaan tyytyväinen, enkä onnellinen, mietin että olenko vain niin heikko.
Yleensä sanotaan että pitää olla onnellinen sinkkuna ennen kuin voi löytää kumppanin.
Asioista vaan tuppaa tulemaan pakkomielle kun tuntee jäävänsä vaille jotain mitä moni saa. Sitten se pyörii koko ajan mielessä ja vie ilon kaikesta. Se on vähän sama kaiken kanssa. Raha, työpaikka, lapset, rakkaus, ystävät, seksi
Pitäisi olla jotain muuta todella sellaista jota harrastelee kiihkeästi, ettei ehdi mitään parisuhteiden menetyksiä murehtimaan. Itsellä elämä tuntuu ainakin niin tylsältä ja tasapaksulta ja jollain tasolla ajattelen, että parisuhde toisi jotain sisältöä. Vaikka sitä huonoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta. Minä vierasta sellaista, että vaaditaan kaikille ja kaikkiin tilanteisiin sopiva YKSI VASTAUS. Mutta ap varmaan etsii sellaista, koska hän ei edes hyväksy ajatusta, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Jos kaipaa suhdetta, niin silloin ei todennäköisesti ole onnellinen yksin. Voi olla, ettei tuollainen ihminen ole onnellinen suhteessakaan, mutta hänen pitää päästä kokemaan se itse.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986
No yksin asumisessa on puolensa. Tuntematon tietenkin pelottaa. Itselläni meni noin vuosi eron jälkeen (ja kaksi laastaria) hoksata miten kivaa yksin oikeastaan onkaan. Vapauttavaa suorastaan. Pelkäsin tätä ennen eroa niin paljon ja aivan turhaan.
Minä en ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä, en ole edes suudellut ja koen että elämäni on onnellista.
Ikää 39v.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että valtaosalla tekisi kipeää, erityisesti niillä, jotka ovat parisuhde ihmisiä.
Itse en ole, parisuhteet eivät kiinnosta. Seksikään ei kiinnosta, joten asia tuskin olisi minulle niin paha kuin useimmille. Niin kauan kun tuntisin tekeväni jotakin merkityksellistä ja kuuluvani ainakin henkisellä tasolla muiden ihmisten (kavereideni) joukkoon, niin olisin ok. Toki sitten tositilanteesta olisi paha sanoa.
Oletko siis suhteessa, vaikkei se kiinnosta sinua? Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta. Minä vierasta sellaista, että vaaditaan kaikille ja kaikkiin tilanteisiin sopiva YKSI VASTAUS. Mutta ap varmaan etsii sellaista, koska hän ei edes hyväksy ajatusta, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa.
Jos kaipaa suhdetta, niin silloin ei todennäköisesti ole onnellinen yksin. Voi olla, ettei tuollainen ihminen ole onnellinen suhteessakaan, mutta hänen pitää päästä kokemaan se itse.
Niinpä, kannustan kaikkia kokeilemaan vaikka niitä huonoja suhteita. Jos niistä ei muuta opi niin ainakin sen että yksin oleminen on ihan kivaa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986
Olen aivan samaa mieltä.
Yhdessä vuodesta 1991
Väittäisin, että hyvin hankalaa. Siis nimenomaan silloin, kun ei kelpaa kenellekään. Eri asia, jos se olisi oma valinta.
Tosin en tiedä ketään, joka ei oikeasti kelpaisi kenellekään. Useimmilla syy löytyy huonosta itsetunnosta ja uskotellaan itsellensä ettei kelvata kenellekään.