Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen / voisitko sinä, OIKEASTI elää hyvän elämän jos ei/et koskaan seurustelisi?
16.08.2022 |
Ja nyt tarkoitan todella ettei koskaan ole seurustellut, ei siksi että valintaa on liikaa/ kukaan ei kelpaa, vaan että oikeasti kukaan ei halua olla sinun kanssasi?
Ja neitsyenä menee hautaan.
Voiko ihminen elää hyvän ja miellyttävän elämän jos kukaan ei valinnut häntä, aina saa olla yksin, katsoa vierestä kuin kaikki muut löytää rakkauden (moni useampaankin kertaan).
Ja pliis ei nyt mitään lässytystä että yksin parempi kuin huonossa suhteessa tai muita kliseitä, millä ei ole mitään pohjaa.
Kommentit (68)
Uskon, että voi, mutta se on aika harvinaista. Itse tiedän, että olisin onneton noin. Jo lapsena aloin tuntea syvää tarvetta rakastaa romanttisesti. Se on oikeastaan ollut isoin haave elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi, mutta se on aika harvinaista. Itse tiedän, että olisin onneton noin. Jo lapsena aloin tuntea syvää tarvetta rakastaa romanttisesti. Se on oikeastaan ollut isoin haave elämässäni.
Ymmärrän.
Ap tässä ja minäkin jo pienestä asti halusin sen yhden kumppanin jonka kanssa jakaa elämää.
Siksi kysyinkin asiaa, koska en ole ollenkaan tyytyväinen, enkä onnellinen, mietin että olenko vain niin heikko.
Yleensä sanotaan että pitää olla onnellinen sinkkuna ennen kuin voi löytää kumppanin.
Kyllä voi mutta vaatii itsenäistä luonnetta joka ei hae toisesta jotain kliseistä "puuttuvaa osaa" ja jolla on riittävän hyvä itsetunto ollakseen vertailematta itseään muihin. Itse näin +50 - vuotiaana olen ajatellut viettää tyytyväistä kissanaisen elämää ilman miestä loppuikäni ellei joku todella ihana sukulaissielu tule jossain vastaan, ei kiinnosta enää mitkään säätämiset ja toisten ehdoilla elämiset. Paras ystäväni on mies, mitään miesvihaa ei tähän ajatukseen liity, vain halu olla täysin vapaa elämään juuri niin kuin itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi, mutta se on aika harvinaista. Itse tiedän, että olisin onneton noin. Jo lapsena aloin tuntea syvää tarvetta rakastaa romanttisesti. Se on oikeastaan ollut isoin haave elämässäni.
Ymmärrän.
Ap tässä ja minäkin jo pienestä asti halusin sen yhden kumppanin jonka kanssa jakaa elämää.Siksi kysyinkin asiaa, koska en ole ollenkaan tyytyväinen, enkä onnellinen, mietin että olenko vain niin heikko.
Yleensä sanotaan että pitää olla onnellinen sinkkuna ennen kuin voi löytää kumppanin.
Yksin eläminen ei ole sinulle oikea ratkaisu mutta mistä löytää kumppani siihen ei mulla ole vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivon että jokainen saa itselleen parisuhteen niin tietää sitten miten ei halua elää. Se vain pitää kokea ja toistaa pari kertaa että uskoo.
Täytyy sanoa, että vaikeaa on. En ole onnellinen, kaipaan toista ihmistä vierelle, haluan, että olen jollekin se kaikista tärkein. En tiedä mikä minussa on vikana, mutta jokin selvästi on. Pitäisi keksiä elämälle jokin muu tarkoitus, mutta entä kun mikään ei tunnu miltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Riippuu ihmisestä. Jos ei kaipuuta toiseen ihmiseen, niin sitten harvinaisessa tapauksessa ei.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja omaa tietyt lajityypilliset käyttäyttmistavat. Pariutuminen on yksi. Luulisi aiheuttavan masennusta, jos ei onnistu siinä.
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kaipaa kun ei tiedä mitä se todellisuudessa on. Ja vetäähän se luonto tikanpojan puuhunkin. Parasta miehelle on vaihe elämässä silloin kun oppii elämään yksin.
Luulisin että voisin jos en olisi koskaan päässyt tätä kokemaan, tuntuisi niin kaukaiselta että kenenkään miehen kanssa voisi niin läheistä suhdetta syntyä.
Tapasin kuitenkin mieheni (nyt jo erottu) aika nuorena ja koin sellaisen ihanan symbioosi-rakkauden niin sen jälkeen olisi ollut vaikea olla loppuelämä yksin. Pari hyvää lyhyempää kevyttä suhdetta ollut tässä mutta tällä hetkellä sinkkuna ja on ihan mahdollista että ei sellaista oikeaa suhdetta enää tule.
Kieltämättä se tuntuu siltä että en ihan täysin onnelliseksi voi tulla jos en enää ikinä seurustele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. 48-vuotiaaksi asti tässä näin jo eletty. Seksiä olen kyllä harrastanut nuorempana, nyt en enää 15 vuoteen sitäkään. Mutta olen ihan liian erakko luonne, että haluaisin kenenkään kanssa seurustella.
Minä olisin voinut. En yleensäkään pidä ihmisistä, ja on oikeastaan aika ihme, että olen törmännyt johonkuhun, jota voin kestää, ja jopa rakastaa. Olisin aivan hyvin voinut elää elämäni ilman parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi, mutta se on aika harvinaista. Itse tiedän, että olisin onneton noin. Jo lapsena aloin tuntea syvää tarvetta rakastaa romanttisesti. Se on oikeastaan ollut isoin haave elämässäni.
Ymmärrän.
Ap tässä ja minäkin jo pienestä asti halusin sen yhden kumppanin jonka kanssa jakaa elämää.Siksi kysyinkin asiaa, koska en ole ollenkaan tyytyväinen, enkä onnellinen, mietin että olenko vain niin heikko.
Yleensä sanotaan että pitää olla onnellinen sinkkuna ennen kuin voi löytää kumppanin.
Et mielestäni ole heikko. Pidän heikkoutena enemmänkin sitä, jos kieltää itseltään tarpeen elää parisuhteessa (enkä nyt tarkoita niitä, jotka oikeasti eivät suhdetta kaipaa).
Tuo sanonta on myös mielestäni turhan yksinkertaistava. En ole missään ihmissuhteissa oppinut niin paljon kuin parisuhteissa (niissä päättyneissäkin). En myöskään ole kokenut samanlaista rauhaa ja täyttymystä, mitä koen nykyisessä liitossani.
Olinko onnellinen sinkkuna? Välillä olin, välillä en. Elämäni oli kuitenkin ankeampaa.
Pidä kiinni unelmastasi ja sydän auki. Tosirakkaus tulee aina puun takaa, mutta on kaiken odottamisen arvoista. Tsemppiä odotukseen!
Eivätkös Isaac Newton ja Nikola Tesla olleet juuri tällaisia? Ja muistaakseni myös T. E. Lawrence ellen sitten muista ihan väärin. Eivätköhän he ihan hyvän elämän eläneet, joskin tuo Lawrence menehtyi aika nuorena. Joten miksei nyt taviksissakin voisi olla vastaavia. Jos on introvertti erakkoluonne niin sitten varmasti, ekstroverteille tuo on kyllä luultavasti mahdottomuus.
Helposti. Huonommin voi elää surkeassa parisuhteessa. Mä olen sen surkean parisuhteen kokenut enkä enää aio antaa uutta mahdollisuutta kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi asua yksin.
Kyllä ihminen toista kaipaa jakamaan arkea.
Yhdessä vuodesta 1986
Sitä kutsutaan läheisriippuvuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa. Riippuu ihmisestä. Jos ei kaipuuta toiseen ihmiseen, niin sitten harvinaisessa tapauksessa ei.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja omaa tietyt lajityypilliset käyttäyttmistavat. Pariutuminen on yksi. Luulisi aiheuttavan masennusta, jos ei onnistu siinä.
Höpö höpö. Aika moni masentuu niissä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Huonommin voi elää surkeassa parisuhteessa. Mä olen sen surkean parisuhteen kokenut enkä enää aio antaa uutta mahdollisuutta kenellekään.
Tässä on vain se ero, että olet kokenut seurustelun (vaikkakin huonon). Entä, jos ei ole kokenut minkäänlaista? Niin vaikea sanoa, kun ei ole kokemusta siitä seurustelusta.. Mielikuvat ovat aina parhautta kaikessa mitä ei ole päässyt kokemaan, joten voiko koskaan olla täysin onnellinen, jos tuota asiaa ei ole päässyt edes kokeilemaan, oli se kokemus millainen tahansa.
Tähän asti ihan jees. En tosin ole yrittänytkään kuin yhtä miestä, ja hyvin varovasti sitäkin 🤭