Lue keskustelun säännöt.
En uskalla sanoa psykoterapiassa sitä että mikään ei oikein tunnu miltään. Neuvoja?
16.08.2022 |
Osaan nauraa ja itkeä mutta ne ei tunnu syvemmin missään. Tunteet jää pintapuolisiksi ja lieviksi. Olen elänyt traumaattisen lapsuuden ja erilaisia asioita on tapahtunut myös nuorena aikuisena.
Kommentit (25)
voi olla ettei ne tunteet sen kummosempia olekkaan. ootko huumeita koittanu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pystyt siihen, uskalsit kirjoittaa tuon tännekin. Tarvittaessa kirjoita vaikka lapulle, kuten edellinen ehdotti.
No kannattaa rohkeasti vain sanoa, että mikään ei tunnu miltään. Se helpottaa. Ne terapeutit on koulutettu kuuntelemaan luottamuksellisesti vaikka minkälaisia juttuja.
Pelkään että terapeutti pitää minua tunteettomana psykopaattina, tai skitsofreenikkona. Minulla on kuitenkin perhettä. Ap
mutta miten skitsofrenia tähän liittyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että terapeutti pitää minua tunteettomana psykopaattina, tai skitsofreenikkona. Minulla on kuitenkin perhettä. Ap
Siis minkä logiikan mukaan hän voisi pitää sinua sellaisena?
Siis jos tunnustan etten tunne mitään vahvasti. Isäni oli skitsofreenikko, mietin onko periytynyt jotenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apatia ei ole mielenterveysongelma. Ja kovin voimakkaat tunteet taas ei ole myöskään normaaleja vaan viittaa enemmänkin joko autisminkirjoon tai persoonallisuuden/ trauman/mielenterveyden ongelmiin. Olet ihan ok. Älä tee itsellesi ongelmaa asiasta mikä ei ole ongelma. Ihmisiä on monenlaisia.
Miksi ihmeessä et uskaltaisi? Luuletko tosissaan, että olet ainoa psykoterapiassa käyvä, joka kokee noin?
Miten vanha olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos tunnustan etten tunne mitään vahvasti. Isäni oli skitsofreenikko, mietin onko periytynyt jotenkin. Ap
Estyneessä persoonassa ja skitsoidisessa persoonassa ihminen on myöskin apaattinen. Nämä skitsofreniaa lievempiä oloja, joissa todellisuudentaju ei vääristy kuin hetkellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos tunnustan etten tunne mitään vahvasti. Isäni oli skitsofreenikko, mietin onko periytynyt jotenkin. Ap
No onko sinulla kukaan epäillyt skitsofreniaa? Jos olen terapiassa niin sinulla on kuitenkin psykiatrin tekemä arvio tilanteestasi ja psyykkisistä häiriöistäsi. Havaitsiko tuo psykiatri viitteitä skitsofreniasta sinulla? Hän varmasti asiaa ainakin selvitti sukuanamneesisi ollen tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo nelissäkymmenissä. Ap
Eiköhän se skitsofrenia olisi puhjennut jo, jos olisi puhjetakseen. Yleensä, kun se puhkeaa varhaisaikuisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Skitsofrenia puhkeaa yleensä viimeistään kolmekymppisenä. Naisilla pari vuotta myöhemmin kuin miehillä.
Kannattaa avata se suunsa. Senhän takia siellä käydään että saadaan purettua mieltä painavat asiat. Muuten maksat turhasta.
Lopeta se huuhaaterapiassa käynti je mene PSYKIATRILLE. Ja syö ne määrätyt lääkkeet!
Täh! Tuohan on terapeuteille täysin peruskauraa. Olet siellä sitä varten, että jaat ajatuksiasi ja tunteitasi. Mistä muustakaan siellä puhuisi?
No miset uskalla? Mitä siitä voisi seurata? Sanot että sinua pelotti paljon kertoa tämä jne. Siitä avautuu hyvinkin henkevä keskustelu.
Turhaa käydä terapiassa jos ei uskalla kertoa tuota(kaan?). Ota sitä härkää sarvista ja puhu KAIKKI. tsemppiä
Kirjoita tuo asia paperille ja että et uskalla sanoa sitä ääneen. Anna terapeutille se lappu.