Väkipäinen perhe, en halua juhlia.
Täytän marraskuussa 40. En halua juhlia, en vieraita, en laittaa kakkutarjoilua enkä halua muistamisia. Miten saa lähiperheen tajuamaan tämä, kun ei sanominen riitä.
"Sanot nyt, mitä haluat lahjaksi, koru, mikä koru, tottakai kaikki haluaa lahjan, älä ole aina niin hankala, Minä ainakin tulen silloin kahville, totta sinä nyt omalle perheelle kahvit laitat " ei helkatti!
Kommentit (7)
Minua muisti vain puoliso ja hänen vanhemmat. Ei kukaan muu.
Lähde matkoille syntymäpäivänäsi. Vaikka naapurikaupunkiin. Ilmoita, että haluat lahjaksi pelkästään rahalahjoituksia Kirkon ulkomaanavulle tai paikkakuntasi ukrainalaispakolaisten hyväksi.
Minä vanha akka täytin viimeksi 65 eikä yhtään minkäänlaisia juhlia järjestetty koska olen jo kauan sitten tehnyt selväksi että en juhli. Ja sitä on kunnioitettu.
Tytär onnittelee ja jonkun pienen muistamisen yleensä saan, samoin poika. Kaikkein läheisimmät jotka syntymäpäiväni tietävät onnittelevat myös, siinä se. Itse muistan heidän merkkipäiviään jotka sitä tärkeänä pitävät, ja jos jotain lahjaa ostetaan kimpassa -mikä kyllä on harvinaista- osallistun omalta osaltani.
Omalla kohdallani tahtoani on kunnioitettu ja hyväksytty.
Vierailija kirjoitti:
Lähde matkoille syntymäpäivänäsi. Vaikka naapurikaupunkiin. Ilmoita, että haluat lahjaksi pelkästään rahalahjoituksia Kirkon ulkomaanavulle tai paikkakuntasi ukrainalaispakolaisten hyväksi.
Tämä. Matkan ei tosiaan tarvi olla ulkomaille. Jos omassa kunnassa on joku kiva hotelli yöksi ihan vaan sinne. Kohdetta ei tietenkään tarvitse kertoa, tarkemmat utelut antaa mennä korvien ohi. Jos tuota lahjattomuutta ei usko, niin tuo lahjoitus on hyvä tai käteisenä pyytää.
Minä olen täyttänyt jo 60 vuotta juhlimatta.
70 täytän kolmen vuoden kuluttua, en juhli niitäkään.
Kun sain kuopuksen ylioppilasjuhlat pidettyä aikoinaan, totesin lapsille, että loput juhlat saatte järkätä itse, rahoittaa voin ja osallistun, mutta en järjestä, esim. häät.
Jos jotain pientä? 40-vuotta on isohko rajapyykki. Kompromissi.