Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias pilaa narinallaan kaikki illat. Grr!
24.10.2006 |
Meidän ihanainen 5-vuotias sai taas äidin pahalle päälle ja illan pilalle narinallaan. Tällä kertaa taas ruuasta. Olin vääntänyt töistä tullessani keittoa, jota 5-vuotias sitten kovaäänisesti ja moneen otteeseen kritisoimaan. Pinna paloi. ilmoitin, että nyt riitti, pois pöydästä ja meillä ei tänään katsota lasten ohjelmia. Siihen lapsi, että no minä sitten syön. Otin lautasen pois ja ilmoitin, että on liian myöhäistä! Eli söi sitten tänään pienen palan leipää ja saa odottaa iltapuuroa maha tyhjänä.
Mitä mä teen? Tännä ei sitten tosiaankaan katsottu ruuan jälkeen lastenohjelmia, vaan 5-vuotias mökötti huoneessaan, ja oli vihainen. Ja niin olin minäkin. En jaksais aina sen kanssa tapella. mut jotain on alettava tekee, kun kakara narisee aina. Enpä tiedä viitsiskö huomenna kutsua ruokapöytään ollenkaan...?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna olisin reagoimatta narinaan. Jos on liian vaikeaa ilman apuvälineitä, kokeile korvatulppia. Ilmoita lapselle, etää narinoita ei tästä lähtien enää osteta vastaan. Kuuntelet ainoastaan normaalilla ja kauniilla äänellä kerrottuja jutttuja, ja sitten lyöt korvatulpat korviin :)
Kieltämättä on rasittavaa kuunnella narinaa ihan mitättömästä asiasta, eikä touhuilu lapsen kanssa huvita enää yhtään, kun pikkuriiviö vain narisee kaikesta eikä mihinkään ole tyytyväinen. Meilläkin on videot laitettu pois, ja telkkarin lastenohjelmat jää monesti rangaistuksena katsomatta. Ruokapöytäkäytös on myös johtanut pöydästä poistamiseen monesti. Eilen kinattiin nukkumaanmenosta, ja toissailtana siitä, osaako itse laittaa kypärämyssynsä päähän. Pikkuasioista tulee parhaillaan tunnin tappelu, mutta katson paremmaksi olla antamatta uhmikselle periksi. Ylipäätään usein tuntuu olevan kiinni siitä, ettei äiti palvelekaan joka asiaa valmiiksi eteen.
Toivottavasti tämä uhmaikä pitää edes jonkun vuoden taukoa ennen murrosikää ...
tänäänkin nariseminen (=huutaminen) alkoi aamulla kun piti päiväkotiin lähteä, ja piti lopettaa lasten ohjelmien katselu. siitä oli seurauksena nyt kahden päivän amu tv:n kielto kokonaan.... pakko on antaa " rangaistuksia" eihän sille kohta mene mikään perille...
koita ap pitää ittes tiukkana. sinä olet perheessä pomo
(vaikka miehet luulee et ne on, ei ne oikeesti ole :))!
viisi suotias on kyllä jo niin fiksu että osaa keskustella tästä asiasta. puhukaa asia halki ilman ruokailu tilannetta. sanot pojalle että sitä ruokaa tehdään mitä sinä laitat tai ollaan syömättä, piste. jospa kuitenkin tekisit sopimuksen lapsen kanssa, anna hänen välillä saada jotain " herkkua" esim kaupassa valita kurkun, leivän jne. jospa se innostaisi lasta syömään kun on saanut itse osallistua ruoan tekoon.
" Rakasta minua silloin eniten kun kaikkein vähiten sen ansaitsen " . Viisas sanonta, mutta oikein tuntitolkulla vinkumista kuunnelleena tekee tosiaan vaikeaa ottaa edes tenavaa syliin, sen verran korkealla on jo oma ärtyneisyys asiasta. VOIMIA MEILLE VANHEMMILLE näiden mussukoiden kanssa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kans 5-vuotias on jo niin iso, että pitäis osata " käyttäytyä" . Ja kyllä yleisillä paikoilla osaakin, mut tuntuu et nää koti-illat on yhtä taistelua. Ja tää 5-v ei ole ainoa lapsi, mut aina ollut vaativampi kuin veljensä. Esim. koko ajan pitäis pelata, leikkiä, järjestää touhua. Toki meillä lasten kanssa touhutaan, silloin kun eivät narise. Toisaalta taas lapsen kuuluu mielestäni osata aktivoida itseäänkin, en siis halua passata kaikkea valmiina..
ja tän mukulan kans on yritetty tulla toimeen huonolla menestyksellä 1vuotiaasta(" ryhty" sillon vaikeeks). on meidän viidestä muksusta keskimmäinen. en usko että ollaan " pilattu" mitenkään lellimällä. mutta arki tällasen lapsen kanssa on oikeesti tosi rankkaa. aamulla ei kelpaa mikään vaate päälle. ei suostu suosiolla aamupissalle. eskarista pitäs päästä heti kavereille. ruoka ei kelpaa (herkkuja pitäs olla aina). kaupassa rääkyy lelua/karkkia/uutta vaatetta. oikeesti, mulle tulee huono olo kun vaan aattelee näitä " hetkiä" (saattaa huutaa lattialla ja mun kimpussa hyvin 2tuntia jonnekin kaverille pääsyä) :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja tän mukulan kans on yritetty tulla toimeen huonolla menestyksellä 1vuotiaasta(" ryhty" sillon vaikeeks). on meidän viidestä muksusta keskimmäinen. en usko että ollaan " pilattu" mitenkään lellimällä. mutta arki tällasen lapsen kanssa on oikeesti tosi rankkaa. aamulla ei kelpaa mikään vaate päälle. ei suostu suosiolla aamupissalle. eskarista pitäs päästä heti kavereille. ruoka ei kelpaa (herkkuja pitäs olla aina). kaupassa rääkyy lelua/karkkia/uutta vaatetta. oikeesti, mulle tulee huono olo kun vaan aattelee näitä " hetkiä" (saattaa huutaa lattialla ja mun kimpussa hyvin 2tuntia jonnekin kaverille pääsyä) :/
nyt laitat ojennukseen tommosesta sulle tulee vaikeuksia, kun on murrosikäinen. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä narisijan kanssa auttaa, että oikeasti antaa vähän sitä pelivaraa. Mitä tiukempi ja peräänantamattomampi olen itse, sitä tiukemmin jääräpää vastustaa.
Koita pelata tilanteet niin fiksusti, että arki sujuu, mutta lapsi samalla oppii, ettei kaikki putoa käsiin ilmaiseksi.
Tsemppiä!
kuten kirjoittaja ilmoitti, tyttö on 5:stä keskimmäinen, joten jos kuria on pidetty kaikille muille, niin miten tämä yksi olisi livahtanut välistä?
Kyllä meilläkin kuria pidetään, joskus tuntuu että liiaksikin, mutta tiettyinä päivinä tämän hankalamman lapsen kanssa (siis aloituksen 5-vuotias) mikään vaan ei toimi. Eli meillä ainakin luulen, että kyse on enemmän luonteen piirteestä tai meidän luonteiden yhteensopimattomuudesta (kauhea ajatus!) kuin kurin puutteesta.
Huonolla omallatunnolla vaan joskus mietin, että haluaisin lapsiltani joskus saada muutakin, kuin p*skaa niskaan... Eipä tuo äitiyden autuus oikein läsnä ole, kun illat jatkuvasti tapellaan.
toteaa masentuneena ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
ja tän mukulan kans on yritetty tulla toimeen huonolla menestyksellä 1vuotiaasta(" ryhty" sillon vaikeeks). on meidän viidestä muksusta keskimmäinen. en usko että ollaan " pilattu" mitenkään lellimällä. mutta arki tällasen lapsen kanssa on oikeesti tosi rankkaa. aamulla ei kelpaa mikään vaate päälle. ei suostu suosiolla aamupissalle. eskarista pitäs päästä heti kavereille. ruoka ei kelpaa (herkkuja pitäs olla aina). kaupassa rääkyy lelua/karkkia/uutta vaatetta. oikeesti, mulle tulee huono olo kun vaan aattelee näitä " hetkiä" (saattaa huutaa lattialla ja mun kimpussa hyvin 2tuntia jonnekin kaverille pääsyä) :/nyt laitat ojennukseen tommosesta sulle tulee vaikeuksia, kun on murrosikäinen. 7
Sorry, mut tällä hetkellä ei tule mitään mieleen... Ja olen siis ap. Itselleni tekee hyvää kuulla, etten ole ainoa tässä taistelutunnelmassa elävistä. Tosin se ei tilannetta helpota. Tsemppiä sulle!
Ja mietin tota meidän ruokailua tänään, ehkä olis kannattanu antaa lapsen syödä, kun sitten viimenään kelpasi, mutta oli jo pinna venytetty niin tiukalle, että en tosiaan enää jaksanut katsella mutrusuuta pöydän ääressä. Ehkä opin tästä jotain huomiselle päivälle..? Tai sitten en. Taitaa tän äitiyden kanssa vielä pää hajota. Kauhean positiivista, kun nyt jo odottaa aikaa, että lapset muuttaa pois kotoa.. (masennus ja huono omatunto ainaiset vieraat...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ainakin on ihan turhaa puhua ja sopia tän lapsen kanssa yhtään mitään, lapsi " unohtaa" ne sopimukset kun olis niitten pitopaikka
11 ja 17
aapeelle voimia, mua kans välillä pelottaa miten nää meidän kemiat tulevaisuudessa toimii
neuvoo.... Että pistä lapsesi kuriin....
Vierailija:
neuvoo.... Että pistä lapsesi kuriin....
11ja17
Kyllä sulla varmasti niitä tyveniäkin sen lapsosesi kanssa on, niitä on nyt vaan vaikea muistaa jo odotella, kun tilanne on täydessä roihussa.
Koita jaksaa!
T: Erään kiukkupussin äiti
ne lapsukaiset ovat missäkin vaiheessa, ja kuinka vaikeaa niillä on itsensä kanssa, varsinkin 5 vuotiailla jotka ovat aivan pihalla omasta itsestään, ja epäilevät ihme asioita. Lapset on erilaisia, ja niitä pitää tukea ja ymmärtää, kun niillä on vaikeaa, se ei tarkoita sitä että ne haluaisi käyttää sinua hyväkseen. Nää vaiheet tulee ja menee, mutta ei ole mitään järkeä ahdistaa lasta lisää, ja totuuksia on niin monta kuin katsojaa. Mene ja hali sitä pientä ja syökää jotakin yhdessä.
ja käänsi toisen kanavan koko ajan. haluaa juuri silloin porkkanaa, kun olen tupakalla tai katson tv:tä.
5- vuotias minullakin. Kaikki sanovat laita se kuriin yms. Olen yrittänyt mikään ei tehoa. Eilen oksensi ruuan, kun pakotin syömään :( en enää pakota...
Kuolee kai nälkään
Sano, että kuuntelet vain kaunista puhetta. Ja sitten myös toteutat tämän.