Lapseni ei osaa nauttia yliopisto-opiskelusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi nuorta, joilla alkoi opiskelu 2v sitten.

Toisella oli Alkuun oli edes jonkun verran lähiopintoja ja löysi kaveripiirinsä nopeastikin. Sitten alkoikin etäopiskelu ja ei ollut muiden kanssa enää pahemmin tekemisissä, ei viettänyt aikaa opiskelupaikkakunnallaan (eikä ne kaveritkaan).

Onneksi aika pian löysi seurustelukumppanin ja on ollut korona-ajan ja vielä nytkin lähinnä hänen luonaan ja muodostanut siellä uusia kaverisuhteita ja välillä lisäksi lapsuuden kodissa, vanhoja kavereita nähden. Vielä olisi opintoja jäljellä, mutta yrittää varmaan tehdä niitä paljon etänä, luultavasti käy sitten aina viikoittain vain lyhyesti opiskelupaikkakunnallaan. Eli hänellä on jo elämä muualla.

Toisella oli alkuun myös jotain lähiopintoja, mutta vähemmän ja korona siirsi aiemmin etäopintoihin. Hän löysi muutaman kaverin, mutta korona-aikaan toinen lopetti ja toinen lähti ulkomaille ja jätti opinnot tauolle. Eli kaverit hävisivät ja hän siirtyi suorittamaan lapsuuden kotiin opintoja. Tosin lapsuuden kaverit olivat hävinneet muualle, mutta sisarukset ja perhe oli seurana.

Kun edes jotain opintoja alkoi olla lähinä, niin osallistui ja pyrki olemaan muutenkin aktiivinen. Osallistua harvoihin olleisiin opiskelutapahtumiin ja toimi tutorina. Jotain kavereita sai lisää, vaikka ei se näkeminen ollut aktiivista ja tapahtumissa näki muita. Pikkuhiljaa on tutustunut joihinkin, mutta harvakseltaan niitä näkee, mutta näkee kuitenkin. Moni muu tuntuu olevan kotikaupungissaan opiskelukaupungin sijasta, joka ei auta kaverisuhteiden luomisessa. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tapailemaan mahdollista seurustelukumppania, joten enemmän sosiaalista elämää tullut sitäkin kautta.

Kummallakin lapsistamme siis opiskeluaika ei ollut tämän Koronan vuoksi mitenkään kovin sosiaalista, mutta nuo ovat selvinneet suht siedettävästi.

Toi on hyvä !

Missään nimessä ei 2-kymppisen pidä elää korona-pelossa, käsijarru pohjassa.

Seurustelu, tapaamiset, seksi, liikunta, uusien taitojen opettelu kuuluvat opiskelijaelämään.

Juu kyllä noilla jotain elämää on ollut, vaikka normiopiskelua vähemmän. Mutta opiskelukavereista ei ole oikein ollut seuraa. Se seura on pitänyt etsiä muualta. Ja ei se ihan helppoa tai luontevaa tuossa erityisajassa ole ollut. Meillä noita nuoria on helpottanut se, että kummallakin ollut auto käytössä ja ovat päässeet liikkumaan tarpeen mukaan. Lisäksi yritetty tukea ja keksiä miten rohkaista näkemään muita. Ja kyllä tuossa ajassa myös ne sisarussuhteet ovat olleet pelastus!

Kaffebulla kirjoitti:

Ei sinne nauttimaan mennä vaan opiskelemaan. Yliopisto-opinnot on rankkaa työtä.

Ei ole. Ainakin minä pääsin helpolla ja hyvin pärjäsin ja heti pääsin töihin. Mutta suoritin tutkinnon vanhaan hyvään aikaan 25 vuotta sitten.

miksi opinnoista pitaisi nauttia?

Vierailija kirjoitti:

Olin fuksi kun korona alkoi. Ei ole enää yhtään kaveria alalla koska ne vähätkin vaihtaneet alaa tai lopettaneet yhteydenpidon. Pelottaa uusi kouluvuosi tämän takia. Mitään verkostoja ei alalle kyllä oo muodostunut ja maisterivaihe alkaa. Jippii.

Harmi, jos kaikki kuivunut kasaan. Mutta nyt vaan maisterivaiheessa uutta matoa koukkuun ja uutta ryhmää perustamaan. Alatte valmistuakin jo vähitellen, ja varmasti olisi opiskelijoiden kiva vaihtaa keskenään ajatuksia. Tehän olette sitkeitä etätyöspesialisteja!

t. se tsemppaava verkostointimamma.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole edes missään ryhmissä ollut mukana? Pari lastani aloitti samaan aikaan, verkostoituivat heti, ja nyt vapaalla jalalla ovat tapailleet livenä. Olin kyllä tukena paljon ja sanoin aina, että toivottavasti ehtivät vielä kokemaan oikeata opiskelijaelämää. Se on kyllä onneksi käynyt toteen. Ei opiskelijaelämä muuten mitään erityisen 'nautittavaa' ole. Olihan aina jotain stressiä tenteistä siinä sivussa.

Onko opiskelu ja kotipaikka pääkaupunkiseudulla?

En ymmärrä näitä verkostoistumishorinoita. Ehkä jossain kauppatieteellisessä tms. on näin, mutta ei ole verkostojen puute haitannut työelämässä. (Olen tuplamaisteri FM/HTM, töissä julkisella sektorilla)

Opiskeluaika on kökköä. 3 tunnin unilla on joskus hankalaa.

Sama on käynyt monilla lukiolaisilla jotka aloitti 2 v sitten. Tytär on nyt abi eikä ole saanut lukiosta yhtään kaveria.

Nykyään ei kestetä todellisuutta. Kaiken pitäisi olla hauskaa tai nautittavaa. Se vaan ei mene niin. Elämässä pitää oppia sietämään asioita, jotka ovat kaukana hauskasta. Se on kasvattavaa ja kehittää ongelmanratkaisukykyä sekä henkistä vahvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei kestetä todellisuutta. Kaiken pitäisi olla hauskaa tai nautittavaa. Se vaan ei mene niin. Elämässä pitää oppia sietämään asioita, jotka ovat kaukana hauskasta. Se on kasvattavaa ja kehittää ongelmanratkaisukykyä sekä henkistä vahvuutta.

Opiskelu ja työ ovat erittäin suuri osa elämää, mutta on aivan ok, että ne ovat kärsimystä? Vain vapaa-ajalla ollaan sitten onnellisia?

En kyllä tiedä ketään, joka olisi nauttinut opiskeluista. Jotkut kurssit ovat mielenkiintoisia, mutta suurimmaksi osaksi homma on pakkopullaa. Hommataan tutkinto, että päästään töihin. Sosiaaliset jutut eivät kuitenkaan kuulu itse tutkinnon suorittamiseen ja siinä tarvitaan omaa proaktiivisuutta paljon, jos meinaa saada kavereita.

Ainejärjestötoimintaan ja muuhun opiskelijajärjestötoimintaan mukaan, sieltä löytyy uusia tuttavuuksia ja tapahtumia

Omasta näkökulmasta aika kurjaa ollut. Aloitin 20 syksyllä fuksina, kampus meni kiinni ennen joulua ja opinnot täysin etänä siitä alkaen. Edelleen suuri osa etänä, opettajia ei kiinnosta tulla kampukselle pitämään ja asun kaukana. En ryhmäytynyt kunnolla muutaman ensimmäisen viikon aikana ja nykyään en juo, joten opiskelijatapahtumatkaan ei kiinnosta. Koronasta seurannut sosiaalinen ahdistus ja äärimmäinen vaikeus tutustua ihmisiin. Poikaystävä löytyy ja ilman olisin varmaan muuttanut muualle tai siirtynyt lapsuuden kaupunkiin opiskelemaan.

Olen aikuisopiskelija. Alkuun oli kivaa, ettei tarvinnut ajella luennoille vaan luennot yms. oli netissä. Nyt en ole tavannut ketään uutta juttukaveria pariin talveen. Aloitin gradukurssin, mutta sattui ohjaaja, joka ei edes tiennyt, miten pitkä gradun pitää olla sivumäärältään. Sen kurssin osanottajalle laitoin kaveripyyntöä facessa, muttei kai tuo ole sitä nähnytkään.

Facekavereina on joitain kanssaopiskelijoita ajalta ennen koronaa. Ollaan vaihtelevasti tekemisissä.

Tuo surkea gradutyö ja korona yms. ovat laiskistaneet mut enkä varmaan maisteriksi valmistukaan. Syventävät kurssit ovat niin tylsiä, etten jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Nauttia opiskelusta? Ei sinne mennä nauttimaan vaan opiskelemaan ammatti. Lapsesi on oikeassa, vaikka vanhemmalla väärä ajatusmaailma.

Kyllä aloittajan huoli on aiheellinen. Kyllä opinnoista tulisi tietyllä tavalla nauttia, vaikka opiskelu onkin suurelta osin raakaa työntekoa. Nautinto tulee siitä, että kokee olevansa oikealla alalla opinnot sujuvat, on kavereita jne. Vallankin, jos muuttaa kauas kotoa ja joutuu luomaan uudet kuviot, on tärkeää saada muutamia ystäviä. Muistan, kun itse muutin kaukaa maalta Helsinkiin opiskelemaan. Kaikki muu meni sulavasti, mutta koin itseni alussa aika yksinäiseksi. Muut opiskelijat olivat suureksi osaksi pk-seudulta, eivätkä olleet niin halukkaita tutustumaan, saatikka viettämään yhdessä vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuisopiskelija. Alkuun oli kivaa, ettei tarvinnut ajella luennoille vaan luennot yms. oli netissä. Nyt en ole tavannut ketään uutta juttukaveria pariin talveen. Aloitin gradukurssin, mutta sattui ohjaaja, joka ei edes tiennyt, miten pitkä gradun pitää olla sivumäärältään. Sen kurssin osanottajalle laitoin kaveripyyntöä facessa, muttei kai tuo ole sitä nähnytkään.

Facekavereina on joitain kanssaopiskelijoita ajalta ennen koronaa. Ollaan vaihtelevasti tekemisissä.

Tuo surkea gradutyö ja korona yms. ovat laiskistaneet mut enkä varmaan maisteriksi valmistukaan. Syventävät kurssit ovat niin tylsiä, etten jaksa.

Älä anna periksi gradun kanssa. Jokainen graduntekijä on oikeutettu ohjaukseen. Vaadi sitä. Yliopisto-opettajissa on myös tietämättömiä tyyppejä ja se saattaa näkyä mm. välinpitämättömyytenä. Mene heti lukukauden alussa tapaamiseen ohjaajasi kanssa 👍

Vierailija kirjoitti:

Jos ei pääse luomaan verkostoja opiskeluaikana, niin useimmilla yliopistoaloilla työllistyminen on lähes toivotonta.

Heh, ja siis tätä kuulee ihan livenä.

Yleensä näiltä keiden 6 vuoden opinnot kestää 12 vuotta kun ei muuta osata.

Verkostoituminen ei opintoaika tarkoita yhtään mitään, älkää stressatko.

En ymmärrä, miksi niistä pitäisi nauttia.

En nauttinut. Valmistuin 2004.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole edes missään ryhmissä ollut mukana? Pari lastani aloitti samaan aikaan, verkostoituivat heti, ja nyt vapaalla jalalla ovat tapailleet livenä. Olin kyllä tukena paljon ja sanoin aina, että toivottavasti ehtivät vielä kokemaan oikeata opiskelijaelämää. Se on kyllä onneksi käynyt toteen. Ei opiskelijaelämä muuten mitään erityisen 'nautittavaa' ole. Olihan aina jotain stressiä tenteistä siinä sivussa.

Onko opiskelu ja kotipaikka pääkaupunkiseudulla?

Huomenta! On joo, eli porukan kokoon saaminen on tietysti realistisempaa, kuin jossain pienellä paikkakunnalla. Tosin onnistuuhan se sielläkin, kun vaan joku koordinoi.

Verkostoitumisella tarkoitin ihan jonkun ryhmän perustamista opintojen alkutaipaleella, jotta voisivat nuoret yhdessä kysellä toisiltaan kuulumisia, kun korona-aikoina toisistaan eristäytyneinä joutuivat ottamaan ensiaskeleitaan opiskelussa. Kyllä se hyvin yksinäistä on ollut. Tulevan uransa takia tuskin siinä vaiheessa vielä on haettu kontaktia muihin, vaan seuraa ja vertaistukea kohtalotovereilta siihen opiskelija-arkeen jossain opiskelija-asunnossa tai lapsuudenkodissa.

Älkää suotta stressatko. Mutta jonkinlaisia kontakteja on hyvä olla.

Itse asuin opiskeluaikani toisella paikkakunnalla (olin perheen ainut autoilija, huolehdin sairaasta isästäni) enkä käynyt yksissäkään opiskelijariennoissa. Luennoilla ja harkoissa tutustuin muutamaan ihmiseen ja löysin poikaystäviä, muutoin hengailin vanhojen ystävien kanssa. Ensimmäisen työpaikkani löysin kaverin kautta. Siitä eteenpäin entiset esimiehet ovat suositelleet minua seuraaviin työpaikkoihin. Työpaikoilta ja täydennyskoulutuksesta on sittemmin löytynyt uusia ystäviä.