Mitä kannattaa tehdä, kun parisuhteemme tila on riippuvainen aviopuolisoni henk koht stressin määrästä?

Vierailija kirjoitti:

Meill myös tätä. Olen alkanut vain sanomaan sulla on nyt työstressiä. Yhteys on niin selvä. Onneksi puoliso on kehittynyt iän myötä henkisesti ja tajuaa nykyään kun sanon sille noin. Mut siis en ole alkanut reagoida mitenkään sen rettelöintiin ja valituksiin kaikesta, sanon vaan sulla on työstressiä koska oikeasti vaikka mitä teen niin ei se siihen työstressiin vaikuta ja ratkaiskoot sen jotenkin muuten kuin kotona ärhentelemällä.

Auttaako tuo, kun sanot että sinulla on nyt työstressiä? Eli paraneeko tilanne kotona siitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa itse käsitellä ikäviä tunteita, vaan kohdistaa ne muihin

Eli kokee puolison huonot puolet olevan huonon olonsa syy, vaikka oikea syy on muu.

Niin tekee myös minun mieheni.

Miten sinä jaksat ja kestät? Mietitkö sinä eroa kuten minä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meill myös tätä. Olen alkanut vain sanomaan sulla on nyt työstressiä. Yhteys on niin selvä. Onneksi puoliso on kehittynyt iän myötä henkisesti ja tajuaa nykyään kun sanon sille noin. Mut siis en ole alkanut reagoida mitenkään sen rettelöintiin ja valituksiin kaikesta, sanon vaan sulla on työstressiä koska oikeasti vaikka mitä teen niin ei se siihen työstressiin vaikuta ja ratkaiskoot sen jotenkin muuten kuin kotona ärhentelemällä.

Auttaako tuo, kun sanot että sinulla on nyt työstressiä? Eli paraneeko tilanne kotona siitä?

Ap

Miksi esiinnyt minuna?

Älä jaksa, mene kiusaamaan jotain muuta.

Pitää käskeä tuo puoliso terapiaan. Siis yksilöterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ongelmat on hänen itse ratkaistava ja selviteltävä. Ei hänen kuulu pahaa oloaan sinuun purkaa. Ihminen on vastuussa vain itsestään. Siis aikuinen, terve ihminen.

Ihminen on vastuussa tilanteesta riippuen kyllä muistakin. Esim lapsistaan.

Niin kirjoitinkin. Terve, aikuinen

Terve aikuinen kyllä ymmärtää pitää huolta lapsistaan

siinä on se haaste, että kun puoliso jatkaa kerrasta toiseen tälläistä, niin kuinka pitkään toisen pitää kestää ja ymmärtää että se on vain stressiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meill myös tätä. Olen alkanut vain sanomaan sulla on nyt työstressiä. Yhteys on niin selvä. Onneksi puoliso on kehittynyt iän myötä henkisesti ja tajuaa nykyään kun sanon sille noin. Mut siis en ole alkanut reagoida mitenkään sen rettelöintiin ja valituksiin kaikesta, sanon vaan sulla on työstressiä koska oikeasti vaikka mitä teen niin ei se siihen työstressiin vaikuta ja ratkaiskoot sen jotenkin muuten kuin kotona ärhentelemällä.

Auttaako tuo, kun sanot että sinulla on nyt työstressiä? Eli paraneeko tilanne kotona siitä?

Ap

Kyllä nykyään paranee mutta vuosikaudet siinä on mennyt. Ei se hyvälle tuulelle tulee mutta hillitsee käytöstään. Ihan alussa minäkin aloin riidellä kun en tajunnut miksi se tulee silmille, mutta itseäni jo helpotti kun ymmärsin mistä kenkä puristaa ja sain tuolla mantroilla itseni pysymään tyynenä ja ymmärtäväisenä. Puolisolla mennyt kyllä vuosia että on työstänyt asiaa mutta kyllä siitä jonkinverrn on ollut apua.

Vierailija kirjoitti:

siinä on se haaste, että kun puoliso jatkaa kerrasta toiseen tälläistä, niin kuinka pitkään toisen pitää kestää ja ymmärtää että se on vain stressiä..

Tätä olen miettinyt, ja ekat kerrat yritinkin ymmärtää ja tukea. Mutta en enää jaksa. Toisaalta en haluaisi erota, koska hyvinä aikoina menee hyvin ja saako toista edes hylätä siksi, että hänellä on stressiä ja menee henk koht huonosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Ongelmat on hänen itse ratkaistava ja selviteltävä. Ei hänen kuulu pahaa oloaan sinuun purkaa. Ihminen on vastuussa vain itsestään. Siis aikuinen, terve ihminen.

Ihminen on vastuussa tilanteesta riippuen kyllä muistakin. Esim lapsistaan.

Niin kirjoitinkin. Terve, aikuinen

Terve aikuinen kyllä ymmärtää pitää huolta lapsistaan

No ethän kirjoittanut.

En kyllä kovin kauaa jaksaisi tuollaista. Jos kuvio olisi toistuva, niin puoliso saisi opetella käsittelemään ongelmiaan jotenkin terveemmällä tavalla, tai lusikat menisivät jakoon. Toki tekisin tämän ennalta selväksi niin, että toisella olisi aito mahdollisuus korjata asia ennen eropäätöstä.

M41

Mun ex-miehellä oli vuosien myötä paheneva työstressi, jota hän ei ehkä edes myöntänyt eikä tunnustanut. Olisipa vaihtanut työpaikkaa, mutta ei ehkä halunnut ajatella mahdollisuutta, että esimiestyö ei oikein sopinut hänen persoonallisuustyypille. Hän oli pätevä asiantuntija, ihan guru, mutta huono esimies, ehkä hänen oli vaikea delegoida ja organisoida muita.

Jos tapauksessa hän oli yhä äreämpi, yhä vetäytyvämpi, rentoutui yhä enemmän alkoholilla ja muiden kuin minun seurassa. Varmaan koska olin kotona lasten kanssa, enkä myös juuri käytä alkoholia. Minua kiristi, kun koko kotitalous ja lastenhoito kaatui minun niskaan. Parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, olin lähinnä ehkä taloudenhoitaja ja lastenhoitaja.

Joten mikään puhuminen työasioista ei ainakaan meillä auttanut.

Jopa muutettiin helpompaan asuntoon ja lähemmäs työpaikkaa, ja se helpotti jotain asioita. Mutta ei sitten tarpeeksi.

Varmaan jos kävisitte parisuhdeterapeutilla, ja hän kävisi vielä omalla terapeutilla. Hän saisi varmaan töistä käyntejä itselleen, jos on noin rankkaa siellä.

Kalliitkin terapiakäynnit tulee halvemmaksi kuin avioero.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on vähän samanlainen. Tiedostaa kyllä ongelmansa ja myöntää sen johtuvan hänestä, jos käyttäytyy huonosti niin pyytää kyllä myöhemmin (vilpittömästi) anteeksi ja yrittää hyvittää.

Siitäkin huolimatta kiukuttelu kyllä vähenee, kun stressaavina aikoina suostun vähän todennäköisemmin anaaliseksiin.

Kiitos, pitääkin kokeilla! Parisuhde on kuitenkin kompromisseja ja jos tuolla on positiivinen vaikutus suhteeseemme niin ehkä opin siitä jopa tykkäämään.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa itse käsitellä ikäviä tunteita, vaan kohdistaa ne muihin

Eli kokee puolison huonot puolet olevan huonon olonsa syy, vaikka oikea syy on muu.

Niin tekee myös minun mieheni.

Miten sinä jaksat ja kestät? Mietitkö sinä eroa kuten minä?

Ap

En mieti tämän takia eroa. Ole vissiin niin helposti syyllistyvä, että meni vuosia, ennen kuin tajusin kuvion.

Kamalinta on, kun hän tekee tätä myös iäkkäille vanhemmilleni, jotka ovat nykyään apumme varassa.

Oliskohan puolisolla epävakaa persoonallisuushäiriö? Jos ei tuttu häiriö, kannattaa tutustua, voi auttaa ainakin paremmin ymmärtämään, jos ei muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-miehellä oli vuosien myötä paheneva työstressi, jota hän ei ehkä edes myöntänyt eikä tunnustanut. Olisipa vaihtanut työpaikkaa, mutta ei ehkä halunnut ajatella mahdollisuutta, että esimiestyö ei oikein sopinut hänen persoonallisuustyypille. Hän oli pätevä asiantuntija, ihan guru, mutta huono esimies, ehkä hänen oli vaikea delegoida ja organisoida muita.

Jos tapauksessa hän oli yhä äreämpi, yhä vetäytyvämpi, rentoutui yhä enemmän alkoholilla ja muiden kuin minun seurassa. Varmaan koska olin kotona lasten kanssa, enkä myös juuri käytä alkoholia. Minua kiristi, kun koko kotitalous ja lastenhoito kaatui minun niskaan. Parisuhdetta ei käytännössä enää ollut, olin lähinnä ehkä taloudenhoitaja ja lastenhoitaja.

Joten mikään puhuminen työasioista ei ainakaan meillä auttanut.

Jopa muutettiin helpompaan asuntoon ja lähemmäs työpaikkaa, ja se helpotti jotain asioita. Mutta ei sitten tarpeeksi.

Varmaan jos kävisitte parisuhdeterapeutilla, ja hän kävisi vielä omalla terapeutilla. Hän saisi varmaan töistä käyntejä itselleen, jos on noin rankkaa siellä.

Kalliitkin terapiakäynnit tulee halvemmaksi kuin avioero.

En usko, että syy on hänen nykyisessä työpaikassa vaan tätä samaa oli myös edellisessä työpaikassa. Hän vain ottaa stressiä helposti työstä oli se työpaikka mikä vain. Ja ottaa helposti stressiä vanhemmistaan jne, ja ystävistään. Ja kaikesta. Olisi hyvä jos hän kävisi jossain puhumassa tästä, mutta en usko, että menee. Ap

Erotkaa. Puolisosi varmaan arvostaa, kun kutsut häntä ää li öksi vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan puolisolla epävakaa persoonallisuushäiriö? Jos ei tuttu häiriö, kannattaa tutustua, voi auttaa ainakin paremmin ymmärtämään, jos ei muuta. 

Lisään vielä, että myös narsisti voi käyttäytyä niin, ettää purkaa pahan olonsa toiseen. Epävakaa saa raivareita, mutta pelkää toisaalta hylkäämistä. Epävakaa pyytelee myös toisessa hetkessä kovasti anteeksi käytöstään. Myös narsisti voi myöhemmin hyvitellä tekojaan. Jos narsisti kyseessä, niin jalat alle. Epävakaan kanssa voi olla jotain toivoa, vaikka raskasta sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa. Puolisosi varmaan arvostaa, kun kutsut häntä ää li öksi vauvapalstalla.

Hän ei ole tunnistettavissa tästä aloituksesta. Ja olen sanonut hänelle itselleen ihan suoraan, että näinä hänen stressikausina hän on ihan ääliö minulle kotona. En haukkuen, vaan rauhallisesti tilanteen ja omat tunteeni selittäen ja perustellen. En ole tänne kirjoittanut mitään mitä hän ei tietäisi jo, tietää myös ajatuksistani tulostaa eeopaperit. Ap

Vierailija kirjoitti:

No noinhan se menee enemmän tai vähemmän kaikilla. Silloin kun ihmisen elämä on vaikeaa, se heijastuu myös parisuhteeseen. Yllättyneet käsi ylös.

Eikä mene. Järkevä ihminen ymmärtää kyllä että vaikka itsellä olisi ongelmia on kohtuutonta kuormittaa puolisoa niiden vuoksi liikaa tai purkaa kaikkea pahaa oloa ja stressiä toiseen. Toki toiselle saa purkaa huoliaan mutta kohtuus kaikessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No noinhan se menee enemmän tai vähemmän kaikilla. Silloin kun ihmisen elämä on vaikeaa, se heijastuu myös parisuhteeseen. Yllättyneet käsi ylös.

Eikä mene. Järkevä ihminen ymmärtää kyllä että vaikka itsellä olisi ongelmia on kohtuutonta kuormittaa puolisoa niiden vuoksi liikaa tai purkaa kaikkea pahaa oloa ja stressiä toiseen. Toki toiselle saa purkaa huoliaan mutta kohtuus kaikessa. 

Tätä mieltä minäkin olen. Ilmeisesti aviopuolisoni ei. Ap