Lue keskustelun säännöt.
Mistä iloa keski-ikään?
14.08.2022 |
Olo on luovuttanut. Ryppyjä ei vielä ole, mutta olemus jotenkin vaisu. Mistään en haaveile eikä ole ystäviä.
Kommentit (74)
Kivaa se seksi on vielä viisikymppisenäkin.
Tietää, mitä itse ja kumppani haluaa.
Harvemmin toki seksiä on kuin 3-kymppisenä, mutta mitä sitten...
Tämä siis, jos on hyvä, vakaa suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus on minun vastaukseni!
T. N 52v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on alakuloinen, masentunut. Tämä on se keski-iän kriisi, kun tajuaa,että nuoruus ja "elämä on ikuista" on haihtunut, eikä mitään ole tullut tilalle.
Keski-ikä on (naiselle) henkisen kasvun aikaa. Koville se ottaa, tiedän.Älä yleistä. Itse olen jo nuorena elänyt kuin keski-ikäinen (vastuullinen, hoidin muita, mieluummin kotona kuin bilettämässä, vakituinen parisuhde, en tehnyt mitään hurjaa, lyhyt menovaihe avioeron jälkeen 35-vuotiaana) ja henkisen kasvun tiellä olen ollut kolmenkympin kriisistä lähtien. Se vaan ei silti tuonut elämääni tarkoitusta ja silti on nelikymppisenä ontto olo. En haikaile nuoruutta kun ei mulla sitä koskaan ollutkaan eikä ollut koskaan sitä hyvää ulkonäköä minkä moni menettää.
Heh, henkinen kasvu. Jeah right ja mulle on oikeastaan ihan sama millä ihmiset selittää sitä itselleen. Muutos keski-ikäisestä vanhaksi katkeruuden kautta.
Niin ja lopeta palstailu. Tämä tuskin on hyväksi kenenkään mielenterveydelle.
Synnytä lapsi tai ala neulomaan lasten vaatteita, neulepuseroita, villahousuja, villahaalareita ja kypärämyssyjä. Näille on kysyntää erityisesti isommissa koissa 80 eteenpäin. Hyvin vaikea löytää tällaisia kirppiksiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se ilmeisin ja hanki nuori rakastaja(tar).
Miksi ihmeessä aina nuori? Vanhoistakin voi löytyä tulisia rakastajia.
Aivan. Ja omanikäisen kanssa suhde voi helpommin olla myös enemmän kuin pelkkää seksiä.
Aika kylmää, jos joku käy vain lakanoissa ja häipyy.
Vierailija kirjoitti:
Synnytä lapsi tai ala neulomaan lasten vaatteita, neulepuseroita, villahousuja, villahaalareita ja kypärämyssyjä. Näille on kysyntää erityisesti isommissa koissa 80 eteenpäin. Hyvin vaikea löytää tällaisia kirppiksiltä.
Toi lapsen synnyttäminen ei ole mikään helppo temppu keski ikäisenä naisena, kun tuskin raskautuu enään. Keski ikä kun alkaa virallisesti noin 45 vuotiaasta ja jatkuu aina 65 ikävuoteen saakka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloa elämään kirjoitti:
Uhkapeleistä, seksistä ja päihteistä.
Näistä seksi on paras.
N44 avoimessa suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni iloa tuo syöminen. N37 162cm 100kg
Mulle myös, mutta pelkään, että kun verisuonet tukkeentuvat tai tulppa menee aivoihin, en kuolekaan heti, vaan joudun kitumaan terveyskeskuksen vuodeosastolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on alakuloinen, masentunut. Tämä on se keski-iän kriisi, kun tajuaa,että nuoruus ja "elämä on ikuista" on haihtunut, eikä mitään ole tullut tilalle.
Keski-ikä on (naiselle) henkisen kasvun aikaa. Koville se ottaa, tiedän.Mistä tietää onko "vain" keski-iän kriiseilyä vai ihan masennusta? Vai kumpaakin?
Minä en näe elämässä oikeastaan mitään iloa enkä tarkoitusta, olen elossa, mutta en kummemmin elä. Raahustan päivästä toiseen eteenpäin, raadan töissä ja pidän siellä jotain kulissia yllä, vapaa-ajalla en jaksa mitään eikä kiinnosta oikein mikään. Nytkin olen päiväunille menossa, vailla heräämisestä vain n.4h, mutta kun väsyttää. Väsyttää ja paleltaa. Aina väsyttää.
Tältä tuntunut jo monia vuosia.
Keksitkö mitään, mikä olisi sinusta kivaa, mistä saisit iloa? Siis edes teoriassa. Jos et, kyseessä on aito masennus. Se voi johtua liian tasaharmaasta, paksusta arjesta 24/7, alkavista vaihdevuosista, kilpirauhastoiminnan häiriöstä, raudanpuutteesta jne.
Oletko käynyt lääkärissä puhumassa huonosta olostasi?
Todennäköisesti sieltä tarjotaan jotain pilleriä, mutta kannattaa yrittää kumminkin.
Tuo jatkuva kulissin ylläpito on raskasta, jos missään ei pääse purkamaan todellisia tuntojaan.
Ei minullakaan ole vastausta tuohon ongelmaan. Itse en lopulta jaksanut edes käydä töissä. Nyt olen eläkkeellä, mutta usein koen samoja asioita. Toki helpottaa paljon, ettei tarvi väkisin yrittää jaksaa saati esittää muille. Olen yksin 99% ajasta. Ystäviä ei ole löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ryyppään itseni sammuksiin 3-5 kertaa viikossa. Muuta en ole keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Itse ryyppään itseni sammuksiin 3-5 kertaa viikossa. Muuta en ole keksinyt.
Ikävä kuulla, koska sellainen " ilo" muuttuu kohta suruksi.
Toivon että löydät muita keinoja. Itse saan tarkoituksen elämään uskon ansiosta. Olin kriisitilanteessa ja käännyin Jumalan puoleen. Sain ottaa Jeesuksen vastaan. Tämä tapahtui puolitoista vuotta sitten.Hänen ansiostaan pystyin nousemaan kriisistäni, ja sain rauhan ja iloa elämääni.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää!
T.N 52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ryyppään itseni sammuksiin 3-5 kertaa viikossa. Muuta en ole keksinyt.
Ikävä kuulla, koska sellainen " ilo" muuttuu kohta suruksi.
Toivon että löydät muita keinoja. Itse saan tarkoituksen elämään uskon ansiosta. Olin kriisitilanteessa ja käännyin Jumalan puoleen. Sain ottaa Jeesuksen vastaan. Tämä tapahtui puolitoista vuotta sitten.Hänen ansiostaan pystyin nousemaan kriisistäni, ja sain rauhan ja iloa elämääni.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää!
T.N 52v.
Ei sillä ole väliä. Elämässäni ei ole ollut kymmeniin vuosiin mitään hyvää eikä hyvää ole tulossa. Olen vain niin pelkuri, että en osaa täältä itse lähteä niin lähden sitten välikäden kautta. Kiitos silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ryyppään itseni sammuksiin 3-5 kertaa viikossa. Muuta en ole keksinyt.
Ikävä kuulla, koska sellainen " ilo" muuttuu kohta suruksi.
Toivon että löydät muita keinoja. Itse saan tarkoituksen elämään uskon ansiosta. Olin kriisitilanteessa ja käännyin Jumalan puoleen. Sain ottaa Jeesuksen vastaan. Tämä tapahtui puolitoista vuotta sitten.Hänen ansiostaan pystyin nousemaan kriisistäni, ja sain rauhan ja iloa elämääni.
Toivon Sinulle kaikkea hyvää!
T.N 52v.Ei sillä ole väliä. Elämässäni ei ole ollut kymmeniin vuosiin mitään hyvää eikä hyvää ole tulossa. Olen vain niin pelkuri, että en osaa täältä itse lähteä niin lähden sitten välikäden kautta. Kiitos silti.
Älä luovuta, olet tärkeä ja rakastettu! Olet yhtä tärkeä ja hyvä kun kukaan tahansa. Minulle olet tärkeä, vaikka en Sinua tunnekkaan. Rukoilen puolestasi, että elämäsi järjestyisi! 💟
Vierailija kirjoitti:
Luovuta vaan. Hanki kissa (tai useampikin) ja ala lipittämään hanaviinejä.
Tää olis niin ihanaa. N49 ja innostuksen menettänyt.
Mene lääkäriin tai masennushoitajalle.
Sitä odotellessa:
- nuku riittävästi öisin
- syö terveellisesti ja riittävästi
- jätä alkoholi pois kokonaan tai edes vähennä
- ulkoile joka päivä edes vähän
- harrasta liikuntaa ainakin viikoittain
- monivitamiinistakaan ei ole haittaa
- kokeile oivamieli.fi tai mielenterveystalo.fi harjoitteita
Näillä korjaantuu pienet masikset, isompaan saat apua ammattilaiselta