Muita, joilla on lapsuudesta vastenmielisyys marjanpoimintaa ja säilömistä kohtaan?

Meillä ei tuollaista pakkoa ollut. Itse olen aktivoinut omia lapsia marjojen poimintaan, mutta vain sellaisella periaatteella, että poimitaan muutama litra yhdessä puuron päälle ja piirakkaan. Loput ostetaan. Marjat on ihania. Pakastin on niitä täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on inho lakanoiden vetämiseen. Kiitos lapsuuden.

Ohis

Ai, minusta se on kivaa! Siitä tehtiin leikki. ap

Mulla on selkävika, ei skolioosi, mut sellanen "kyykkiminen" käy selkään, ja muutaman kerran lähtenyt jalat alta (eikä iskias).

Meillä, maalla oli viinimarjapehkoja, penskana niitä kerättiin. Myöhemmin, tuon selkävaivan takia ei yhtään kiinnostanut mennä pehkoon. Pappavainaa keräili marjoja yksinään. Katoin, et vanha mies, kahden sodan käynyt, kyykkii siellä yksinään. Pakko oli mennä kaveriksi, koskekoot selkään vaikka kuinka paljon.

Sit keiteltiin kahdestaan niistä 'kyökin' hellassa mehua, ja tuli papalta juttua! :) 

Niin, punaista viiniä oli, pari pensasta valkosta, karviaista oli vain yksi.

Me menimme marjaan koko perheen voimin. Eikä minnekään lähelle vaan Parkanoon syvälle metsään. Olimme siellä koko päivän, mukana oli eväät. Koskaan emme eksyneet vaikka mukana ei ollut karttaa tai kompassia koska isälläni oli erinomainen suuntavaisto ja hän osasi kulkea metsässä. Tästä ei ole jäänyt mitään traumoja - olen vaan liian laiska lähteäkseni aikuisena marjametsään. Suunnistaa kyllä osaan eli se on periytynyt isältäni.