Aion laittaa alkoholiongelmaisen seinää vasten

Laitoin miehen valitsemaan viinan tai seksin väliltä. Valitsi viinan :-(

Otti aika kiva itsetuntoon. Mies vielä jätti mut.

Tuota Kemppisen blogia minäkin aina suosittelen luettavaksi, jos ei tiedä millainen sairaus alkoholismi on. Kuten täällä joku jo loistavasti sanoikin, että jos se olisi läheisistä kiinni, niin maailmassa ei olisi yhtään alkoholistia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinun suhteesi häneen? 

Olen naisystävä. Ap

Ei tuota tulosta, mikäli toimii kuten kaikilla muillakin.

Voithan tietysti esittää, että valitsee joko sinut tai alkoholin. Saat selvän syyn tehdä pesäeron, riippuen kuinka kauan jaksat läheisriippuvaisena. Alkoholisti saattaa pitää pienen tauon, jotta jaksaa paremmin juoda.

Vierailija kirjoitti:

Ei auta. Jos alkoholisti ei itse halua apua niin siinä on konstit vähissä.

Kyllä alkoholisti apua haluaa, vaan ei lopettaa juomista.

Nalkuttava vaimokin on apu, jonka turvin voi juoda lisää.

Läheisriippuvaisten tukiryhmään tai suhteesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinun suhteesi häneen? 

Olen naisystävä. Ap

Et kauaa.

Miksi jäädä kärsimään suhteeseen alkoholistin kanssa? Oma elämä menee pilalle. Jos ei alkoholisti itse ole motivoitunut tekemään ongelmalleen mitään, on ihan turha jäädä odottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sinun suhteesi häneen? 

Olen naisystävä. Ap

Et kauaa.

Ei ap varmaan haluakaan! Alkoholistin kanssa eläminen on mahdotonta. Itse en kestäisi viikkoakaan! Inhottaa ajatuskin örveltävästä juoposta omassa kodissani!

Vierailija kirjoitti:

Miksi jäädä kärsimään suhteeseen alkoholistin kanssa? Oma elämä menee pilalle. Jos ei alkoholisti itse ole motivoitunut tekemään ongelmalleen mitään, on ihan turha jäädä odottelemaan.

On se paljon tsempannut jo, esim sohvan pohjalta töihin. Jos on töitä aamulla, nii sillon ei juo. Haluaa tehdä muutoksen ja tiedostaa ongelmansa. Mutta ne on vaan sanoja. Ap

Ootko ehdottanut, että lähtisi hoitoon? Itse olen raitistunut alkoholisti.

Olen nähnyt eräässä hoitolaitoksessa hyväpalkkaisessa arvostetussa ammatissa olleen ihmisen, joka on juonut itsensä siihen kuntoon, että joutuu käyttämään esim. vaippaa, ruokaliinaa. Älykkyys on laskenut n. 2- vuotiaan tasolle. Osaa syödä, nukkua, puhua jotakin, käydä ohjaten vessassa.  Ei vielä edes eläkeiässä. Kyllä se vähän laittaa miettimään, että kannattiko.

Alkoholismi on tietenkin sairaus. Mutta läheisenä en jäisi odottelemaan muutosta. Itsekin sanoin puolisolle, että lähden ekasta retkahtamsesta lupauksen jälkeen ja näin olen tehnytkin. Paitsi että tämä alkoholisti on alkoholisminsa lisäksi myös läheisriippuvainen. Ei usko että olen jättänyt hänet. Puhuu minulle entiseen malliin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Uskottelee itselleen, että voi esim. maistellla joskus vähän viiniä ja kaljaa esim. pikkujouluissa tms. Ongelma on myöskin se, että tietenkin on juonut aivonsa jo sellaiseen kuntoon, ettei tajua minun eronneen hänestä.

Ja mikä onkaan aikoinaan ollut juomisen aloittamisen syy. Onko se ollut lapsuudessa diagnosoimaton esim. tarkkavaisuuden häiriö, joka on johtanut impulsiiviseen ja tolkuttomaan alkoholinkäyttöön.

Kun vielä kehittyvät aivot altistuvat nuoruudessa alkoholille, niin onko alkoholismi jotenkin ihme,

Minä en suostu enää jännittämään milloin seuraavaksi retkahtaa. Minä en kanna vastuuta toisen ihmisen törttöilyistä. Ja kun se ihminen ei ilman viinaa pysty tekemään mitään normaalia sosiaalista. Ja pakenee milloin mihinkin. Työhön, tupakkaan, ylensyömiseen yms.

Minulla on oikeus elää elämää, jossa minun ei tarvitse jännittää ja pettyä . Silloin voin olla oma ihana itseni, eikä minun tarvitse raivota toiselle hänen tyhmyydestään.

Jos se ei ole oma lapsi, joka käyttää päihteitä niin en menisi läheisriippuvaisten ryhmään.

Ukosta pääsee aina eroon, eikä pidä jäädä odottelemaan sen raitistumista, koska sitä päivää ei koskaan tule.

Ei kannata sairastua itse burnouttiin ja psykofyysisesti sen takia että ukko ryyppää. Siinä menee vuosia, vuosikymmeniä hukkaan. Elämä on siihen liian lyhyt.

Oman lapsen kohdalla tilanne on eri. Silloin selvitymiskeinoja ja tukea kannattaakin läheisen jo hakea.

Saman ajan minkä käyttäisi ukon takia läheisriippuvaisterapiassa voi käyttää vaikka rakastellen uuden raittiin herkkupala- rakastajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ootko ehdottanut, että lähtisi hoitoon? Itse olen raitistunut alkoholisti.

Minun läheinen on raitistunut. Hoidon avulla.

Kihti auttaa kummasti ainakin oluen vieroitukseen. Kokemusta on.

Minä myös kärsin 10 vuotta, yritin selviytyä, annoin mahdollisuuksia, ehdotin hoitoon menoa, josta vain suuttui eikä halunnut ottaa kuuleviin korviinsa. Mies oli väkivaltainen humalassa ja teki kaikennäköistä typerää, nautti kun sai kiusata koiraa jne.

Sitten kun lapsi alkoi jo oirehtia ja pelätä isäänsä, otin eron. Sitä ennen vielä yritin keskustella ja saada miestä ymmärtämään, että nyt tulee ero, ellet tee mitään juomisellesi.

Ero tuli.

Siitä kolmen kk kuluttua mies teki itsemurhan. Minulle hän jätti kirjeen, jossa luki:. Oletko nyt tyytyväinen?

Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa teki mieli jo sanoa, että whatever.

Olen sitä mieltä, että hän ei ikinä olisi juomistaan lopettanut, eikä ikinä olisi ottanut siitä itse vastuuta. Joko kuoli noin, tai olisi juonut itsensä hautaan, mutta raitistunut ei olisi ikinä. Koska hänestä ei ollut ottamaan siitä vastuuta. Aina kaikki oli toisten syy. Ja kun minullakaan ei sitä taikasauvaa ollut, jolla hän olisi himostaan päässyt, niin sittenhän oli helppo syyttää minua.

Ja sitten vielä anoppi syyttämässä minua, tietenkin. Sitä ennen motkotti pojalleen minkä ehti tämän juomisesta, mutta sitten tulikin minusta syyllinen. Kun kysyin miten ihmeessä, niin sitä minun olisi pitänyt kuulemma miettiä

Ja olin kymmenen vuotta miettinyt, tehnyt kaikkeni. Kun kerran olin miehen suuri rakkaus, yritin sillä rakkaudellani saada häntä muuttumaan, pidin huolta kodista, tein hyvää ruokaa, pidin huolta ulkonäöstäni, kannustin ja kehuin, ja sain niskaani pelkkää paskaa.

Yleensä alkoholisti valitsee viinan. Huomasin eksän alkoholismin aikaisessa vaiheessa. Asuntolaina oli vastikään otettu. Hän valitsi tissuttelun, minä valitsin lähteä.

Myöhemmin elämässä ollut nollatoleranssi alkoholisteille. Myöhemmässä seurustelussa kerroin tästä. Alkoholisti kumppani esitti olevansa raitis. Lemppasi mut, kun seuraava putki koitti, että saa juoda rauhassa.

Jos alkoholistin saa kuukauden kestävään vieroitushoitoon, ei tarvita motivaatiota, se saateyasn saada syntymään siellä. Todennäköisyys erolle on kuitenkin suurempi kuin tuon.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös kärsin 10 vuotta, yritin selviytyä, annoin mahdollisuuksia, ehdotin hoitoon menoa, josta vain suuttui eikä halunnut ottaa kuuleviin korviinsa. Mies oli väkivaltainen humalassa ja teki kaikennäköistä typerää, nautti kun sai kiusata koiraa jne.

Sitten kun lapsi alkoi jo oirehtia ja pelätä isäänsä, otin eron. Sitä ennen vielä yritin keskustella ja saada miestä ymmärtämään, että nyt tulee ero, ellet tee mitään juomisellesi.

Ero tuli.

Siitä kolmen kk kuluttua mies teki itsemurhan. Minulle hän jätti kirjeen, jossa luki:. Oletko nyt tyytyväinen?

Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa teki mieli jo sanoa, että whatever.

Olen sitä mieltä, että hän ei ikinä olisi juomistaan lopettanut, eikä ikinä olisi ottanut siitä itse vastuuta. Joko kuoli noin, tai olisi juonut itsensä hautaan, mutta raitistunut ei olisi ikinä. Koska hänestä ei ollut ottamaan siitä vastuuta. Aina kaikki oli toisten syy. Ja kun minullakaan ei sitä taikasauvaa ollut, jolla hän olisi himostaan päässyt, niin sittenhän oli helppo syyttää minua.

Ja sitten vielä anoppi syyttämässä minua, tietenkin. Sitä ennen motkotti pojalleen minkä ehti tämän juomisesta, mutta sitten tulikin minusta syyllinen. Kun kysyin miten ihmeessä, niin sitä minun olisi pitänyt kuulemma miettiä

Ja olin kymmenen vuotta miettinyt, tehnyt kaikkeni. Kun kerran olin miehen suuri rakkaus, yritin sillä rakkaudellani saada häntä muuttumaan, pidin huolta kodista, tein hyvää ruokaa, pidin huolta ulkonäöstäni, kannustin ja kehuin, ja sain niskaani pelkkää paskaa.

Narsistinen tapa tuo, että syyllistetään ja toisen pitäisi miettiä mitä pahaa teki.

Alkoholistilla on sitten vasta toivoa raitistua, kun hän myöntää olevansa alkoholisti. Jos alkoholisti ei myönnä ongelmaa, silloin hän ei myöskään lopeta juomista.

Voithan laittaa ja "herkällä hetkellä" esi. maatakaatavassa krapulassa saat varmasti kaikki lupaukset maan ja taivaan välillä, kuinka hän nyt ryhdistäytyy ja lopettaa, hakee apua. Voi jopa kaksi viikkoa tai kuukauden ollakin ja sama ralli jatkuu taas. Lopullinen päätös on kuitenkin riippuvuusongelmaisella. Pitäisi tulla sen päivän, että hän oma-aloitteisesti haluaa lähteä hakemaan apua ongelmaansa ja myös tekee sen. 

Siihen asti jos haluat roikkua tuossa kuviossa mukana niin ainut mitä sinun pitää ja kannattaa tehdä on se, ettet omalla toiminnallasi millään tavalla edesauta juomista. Et kuskaa, et hae alkoholia, et hyysää krapulaista, et anna rahaa juomiseen, et hyssyttele tai peittele juomista, etkä keksi peitetarinoita juovan puolesta.