10-vuotias leirillä ilman puhelintaan

Lapsenlapsi, 10-vuotias tyttö, oli viikon seurakunnan leirillä 150 km päässä kotoa ensi kertaa, mukana 4 ystävää/tuttua, kaikki mahtuen nukkumaan samaan huoneeseen.
Puolivälissä leiriä yksi tyttö haettiin koti-ikävän takia kotiin, toista ei haettu (vanhemmat eivät halunneet) mutta hän antoi puhelimensa leirin toimistoon.
Nämä kaksi, se haettu ja se joka olisi halunnut kotiin, olivat siis pitäneet puhelimensa itsellään, ja lapsenlapseni mukaan illalla sängyssä viestitelleet kotiin ja sen jälkeen itkeskelleet ikäväänsä. Kolme muuta olivat suositusten mukaan jättäneet puhlimensa toimistoon jo heti alussa.
Tämän kokemuksen jälkeen poikani (lapsen isä) kyseli leirin järjestäjiltä miten nämä tilanteen näkivät, ja järjestäjien mukaan juttu oli aivan selvä: ne lapset jotka nimeen omaan iltaisin olivat yhteydessä kotiin, kärsivät ikävästä. Piste.
En ole mikään vanhanaikainen, uudempia asioita mustamaalaava mummu! Itsekin pidän yhteyttä perheeseen, ystäviin ja tuttaviin whats-appilla ja tuntuu että olisi nyt aika vaikea luopua puhelimesta, tabletista ja laptopista. Mutta tämä leirijuttu kyllä mietityttää.
Kenelläkään kokemuksia? Mielipiteitä?