Nyt äidillä paha mieli
ja lapsella varmaan vielä pahempi.
Päiväunille meno on yhtä taistelua ja äsken hiillyin kaksivuotiaaseen tyttäreeni totaalisesti.
Sain kuopuksen nukkumaan (hän nuhainen joten nukkuminen on vaikeaa ja viime yö menikin valvoessa) ja laitoin hänet pinnasänkyyn ja esikoisen peittelin omaan sänkyyn.
Ekana esikoinen meni ja heitti nukkuvaa siskoaan kirjalla päähän: mieletön itku kun kesken unien tullaan kiusaamaan.
Esikoinen omaan sänkyyn huudon säestyksellä ja kuopus syliin hyssyteltäväksi.
Esikoinen itkee,kirkuu ja huutaa sängyssään silmät kiinni niitä hieroen mutta ei suostu nukahtamaan.
Molemmat tytöt kainaloon ja vanhempien sänkyyn siliteltäväksi uneen.
Esikoinen innostuu pomppimaan sängyllä, ottaa yölampun ja heittää sillä sitten pienempää. Silloin nappasin tyttö tukasta ja kiikutin omaan sänkyynsä huutamaan.
Tyttö itki itsensä uneen ja itkevä äiti hyssytteli itkien kuopuksen uneen seinän toisella puolella.
Nyt tuntuu niin pahalta että satutin lastani, enkä hillinnyt itseäni.
Kommentit (4)
Jos ehdoin tahdoin heittää toista [b]kirjalla[/b] ja [b]lampulla[/b] päähän, niin saa kyllä luvan itekin kokea vähän kuritusta.
Mutta noita tilanteita tulee välillä. Juttele esikoisen kanssa sitten kun se herää. Pyydä anteeksi että satutit ja selitä miksi niin kävi.
Komppaan kakkosta; anteeksipyyntö on paikallaan ja sitten episodi pitää jättää taakseen.
Anteeksipyytäminen ja itselleen anteeksiantaminen ovat vanhemmuuden perusjuttuja!