Lue keskustelun säännöt.
Seurustelisitko, tai aloittaisitko seurustelun ihmisen kanssa joka ei usko rakkauteen?
Kommentit (24)
Kunhan ei tarvitse olla seksiä. Voisin hyvin olla järkiliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Hän ei tuntisi rakkautta minua, lemmikkejämme, kotiamme tai mitään kohtaan. Sellainen olisi karmaisevaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä.
En ole uskova itsekkään.
Tää oli hauskasti sanottua.
Ja sama.
Jos kyse siis ns, romanttisesta rakkaudesta.
Se on media hypetystä.
En ikinä. Ei olisi minun tyyppinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sellainen ihminen sitten tahtoisi seurustella? Miksei voisi sitten vain olla kaveri? Vaikka kämppis?
Olen itsekin sitä mieltä, että ei ole mitään tiettyä rakkaus-nimistä tunnetta, joten jos tätä tarkoitetaan niin kyllä, hyvinkin. Puolisoni lienee suunnilleen samaa mieltä.
Mielestäni rakkaus on kokoelma asenteita ja alttiuksia tuntea erilaisia tunteita, esim. surua kun rakkauden kohde voi huonosti ja iloa kun hän voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä.
En ole uskova itsekkään.Tää oli hauskasti sanottua.
Ja sama.
Jos kyse siis ns, romanttisesta rakkaudesta.
Se on media hypetystä.
Rakkaus on tieteellisesti mitattavissa. Ehkä olet psykopaatti jos et sitä tunne.
En. Etsin juurikin sitä tosirakkautta romanttisessa mielessä ja ihmisessä, joka ei kykene tuntemaan rakkautta lainkaan olisi jotakin jo pahasti vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole uskon asia. Rakkauteen voi uskoa rakastumatta silti koskaan itse. Samoin rakkautta voi tuntea, vaikkei uskoisikaan siihen minään valtavana, voimakkaana, ikuisena ja kaiken kestävänä tunteena.
En tiedä meneekö off-topicksi, mutta...
Mä ihastuin tällaiseen. Mies sanoi alusta asti, kun oltiin siis kavereita, ettei ikinä aio suhteeseen kenenkään kanssa. Hänellä oli yksi seurustelusuhde takana ja sekin yläasteella, mutta oli vuosien aikana antanut pakkeja kiinnostuneille.
Mulla sitten alkoi herätä tunteita häntä kohtaan, enkä uskaltanut niistä sanoa. Menin sitten kerran tuiteripäissäni hänelle kertomaan tunteeni. Mies piti pari päivää hiljaiseloa, kunnes laittoi viestillä että voitaisiinko nähdä.
Nykyisin ollaan naimisissa ja yhdessäoloa takana 6 vuotta. Hänellä oli omaksi yllätykseksi kehittynyt myös minua kohtaan tunteita, mutta oli ajatellut ettei tunne ole molemminpuolinen.
On monesti sanonut, ettei uskonut rakkauteen ennen kuin alkoi minun kanssa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sellainen ihminen sitten tahtoisi seurustella? Miksei voisi sitten vain olla kaveri? Vaikka kämppis?
Jos on fiksu ihminen ja ymmärtää ettei median puskema romanttinen rakkaus ole olemassa.
Minä ymmärsin aloituksen niin että puhuttiin juuri tuosta nk. romanttisesta.
Ja muutenkin rakkaus nyt on aika mitään sanomaton sana. Kaikki sitä heittelee, mutta miten käyttäytyy / kohtelee toisia on sitten eri juttu.
En minäkään kauheasti ole rakkaus sanan perään, mutta niitä ihmisiä/eläimiä/luontoa joista välitän, teen parhaani kohdellakseni hyvin.
En ole koskaan kuullut ystävieni, kumppanini, lapsieni valittavan.
Ihan sama.
Minulle on vannottu rakkautta ja kohdeltu kuin p**kaa.
Olen ollut sellaisen kanssa joka ei koskaan r-sanaa sanonut ja oli ihana kumppani (hän kuoli, siksi ei olla enää yhdessä).
En tiedä seurustelonko koskaan enää, mutta ne teot, ei sanat on se mikä tärkeää tästä lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on alkuhuuman hormoonit, ei muuta.
Sen jälkeen kuinka läheisriippuvaisia ihmiset on.
Thats it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sellainen ihminen sitten tahtoisi seurustella? Miksei voisi sitten vain olla kaveri? Vaikka kämppis?
Jos on fiksu ihminen ja ymmärtää ettei median puskema romanttinen rakkaus ole olemassa.
Minä ymmärsin aloituksen niin että puhuttiin juuri tuosta nk. romanttisesta.
Ja muutenkin rakkaus nyt on aika mitään sanomaton sana. Kaikki sitä heittelee, mutta miten käyttäytyy / kohtelee toisia on sitten eri juttu.
En minäkään kauheasti ole rakkaus sanan perään, mutta niitä ihmisiä/eläimiä/luontoa joista välitän, teen parhaani kohdellakseni hyvin.
En ole koskaan kuullut ystävieni, kumppanini, lapsieni valittavan.
No olis voinut vähän paremmin avata ajatuksiaan sitten tuossa aloituksessa, mutta tarve taisi ollakin nostaa itsensä jalustalle fiksuna ihmisenä, huoh... Minä taas saan siitä, että joku toteaa, ettei usko rakkauteen, juuri sellaisen kuvan, että hitustakaan ei tunne rakkautta ketään kohtaan.
En. Kyynisyys on erittäin epäviehättävä piirre ihmisessä, ja jos ei edes usko rakkauteen, niin mitenpä sitä sitten sellaisen ihmisen kanssa olisi.
Tuntuisi järjettömältä, jos seurustelukumppani väittäisi rakastavansa minua parin tapaamisen jälkeen. Olin 25 vuotta yhdessä ns rakkautta-ensi-silmäyksellä-miehen kanssa ja ylpeilin sillä, miten "heti tiesimme". Ei enää sellaista. Loppujen lopuksi järjen käyttö ja varautunut asenne rakkauteen toista kohtaan takaa varmasti paremman suhteen kuin pomppia romanttisten höpinöiden perässä. Suhde tuo mukanaan kaikkea muutakin kuin rakkautta.
Ja miten rakkaus määritellään? Hyvin moni eroaa siksi, ettei enää "rakasta" toista.
Ja miten rakkaus määritellään? Hyvin moni eroaa siksi, ettei enää "rakasta" toista.
Juri tämä.
Rakkaus tuntuu olevan usein vain sana joka heitätetään ja kaikkien pitäisi vain kääntää päätä ja sanoa aaawww - ihanaa.
Tuntuu ettei monikaan itse tiedä mitä se sisältää.
Minä keski-ikäisenä miehenä kyselen naiselta silloin tällöin, että mikä se rakkaus on. Täällä palstallakin olen kysellyt. Eipä ole mitään oikeaa vastausta kuulunut.
Mikäs siinä.
En ole uskova itsekkään.