Vanhusten pitää kuulemma antaa kuolla, koska tarvitsevat apua arjessaan
https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000008993118.html
Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin ensihoidon ylilääkäri Sanna Hoppu on toiminut Kangasniemen väitöskirjan ohjaajana. Jos kyse on hauraasta vanhuksesta, joka on jo aiemmin ollut avusta riippuvainen kaikissa arjen toiminnoissaan, hänen toimintakykynsä ei sydämenpysähdyksen jälkeen enää parane. Ei ole eettisesti oikein elvyttää sellaista potilasta. Siinä ei kukaan voita.
Ookoo. Hieno homma. Onko sama myös esimerkiksi vammaisten ihmisten kohdalla? Hekin tarvitsevat päivittäin apua arjessaan. Ollaanko tosiaan menossa siihen, että heikkoja ja yhteiskunnalle tuottamattomia IHMISIÄ rajataan pois hoidosta ja tapetaan ja sanotaan tekosyyksi, ettei heillä ole hyvää toimintakykyä sen jälkeen, jos heidät pelastetaan. Tuolla perusteella ei voida sitten hoitaa ketään. Ei kenenkään toimintakyvystä ole takuita etukäteen. Ja mitä sitten, vaikka toimintakyky olisikin huono? Eikö ihmisen elämänhalu merkitse mitään? Lääkärit ovat näemmä elämän ja kuoleman herroja, jotka saavat sanella kuka saa elää ja kuka ei. Helvetistä löytyy varmasti paikka heidänlaisilleen.
Kommentit (14)
Joo, tämä oli kyllä järkky juttu. Sanna Hoppu toivottavasti saa tämän kohtalon436
Ei ole enää vaihtoehtoja. Kenenkään rahat ei riitä vanhusten ja vammaisten hoitoon.
Millä tavalla ap sitten tekisi rajauksia?
Ei ketään kiinnosta toinen ihminen. Muilla ihmisillä ei ole EIT:n silmissä arvoa kuin erään mistin edustajilla ja rikollisilla.
Jos kyse on vakavasti muistisairaasta vanhuksesta hoitokodissa, niin omasta mielestäni hoitamattomuus voi olla armollista.
Oma vanhempani on tässä tilassa, ja välillä hän pyytää, että voisinko tuoda salaa aseen hoitokotiin, niin ampuisi itsensä.
Minä en haluaisi elää jos en kykene enää itsenäisesti toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tämä oli kyllä järkky juttu. Sanna Hoppu toivottavasti saa tämän kohtalon436
sanna on rikas lääkäri. kyllä rahalla hoitoa saa
Jutussahan tarkoitetaan hoivakodissa asuvia vanhuksia, joilla toimintakyky rajoittunut nimenomaan vanhuuden ja siihen liittyvien sairauksien vuoksi. Elvytys ja tehohoito ovat ihmiskeholle aina raskaita kokemuksia, ja iäkkään vajaakuntoisen ihmisen edellytykset toipua niistä ovat heikot. Myös hoitolaitoksesta siirto on vanhukselle stressi. Joskus siis hoitamattomuus on vain armollista rauhallisen ja luonnollisen kuoleman mahdollistamista.
Kannatan tätä täysin. Äidilläni alzheimer. Aloittajakin alkaa kannattaa kun näkee läheistensä kärsimyksen.
Oma mielipiteeni on se, että jokaisen tulee vielä täyspäinen ollessaan tehdä se hoitotahto. Eutanasia olkoon mahdollinen heille, jotka sitä toivovat parantumattoman ja hitaasti tappavan sairauden vuoksi. Ei esimerkiksi siksi, että just nyt masentaa.
Mutta vaarallista on sellainen ajattelu, että ihmisiä pitäisi voida poistaa päiviltä vain siksi, että he eivät tuota ja ovat kulutaakka yhteiskunnalle. Mennään helposti vaaralliselle tielle.
Miten ennustetaan esimerkiksi auto-onnettomuudessa vammautuneen tuleva toimintakyky? Nirri pois vaan heti kättelyssä, jos on tarpeeksi ruhjoutunut, jotta ei tarvitse suotta leikellä. Tai jos aikuinen saa aivoverenvuodon. Peijakas, mitä suotta mitään tekemään. Sehän voi kalliiden leikkausten ja kuntouksen jälkeen saada kohta uuden aivoverenvuodon tai pudota portaista ja halvaantua.
Oikeastaan kaikenlainen raskaamman sorttinen hoito ja operaatiot ovat turhia (esimerkiksi kaikki kirurgisia toimenpiteitä vaativa, voivat parhaat kirurgit keskittyä rauhassa pakaraimplanttien asenteluun ja naamojen kiristelyyn). Ei syöpienkään ennuste ole taattu ja siinäpä hiutuvat pois veroeuroja kuluttamasta. Vähän kipulääkettä vaan. Lapsena kaikenlaisia kulkutauteja herkästi saavat ovat loppujenlopuksi hekin jotain heikompaa ainesta. Kuolkoot ensimmäiseen antibiootteja vaativaan hoitoon.
Listaa voi jatkaa loputtomiin.
ei hoitoon vaan sairauteen, ihmeellinen ajatusloikka, mutta toki hoitoonkin voi kuolla, kuten diabetesta sairastava lapsi Kuhne-hoitoon.
Hoivakodeissa kaikki eivät todellakaan ole täysin dementoituneita ja täysin toimintakyvyttömiä, eivätkä he kaikki ole elämänhalunsa menettäneitä pois haluavia ihmisiä vaikka tietysti heille kovasti, kuten vanhuksille yleensä, jotenkin syötetään vaivihkaa sellaista ajatusta hoitotaholta, ettei kannata niin enää hoitaa mitään vaivoja kun ikääkin on ja joutaahan sitä jo pikkuhiljaa kuolla pois, kun se on luonnon kiertokulkua.
Vanhusten epätoivoa ja masennusta ja kuolemanhalua ei edes hoideta ja tässäkin ketjussa näkee vastauksista, että jotkut omaiset pitävät sitä ihan normaalina ja suunnilleen toivovat itsekin vanhuksen kuolemaa.
Kuka määrittelee mikä on hyvä tai huono toimintakyky? Kuka määrittelee koska alkaa kuolemaan johtava diagnoosi nimeltä vanhuus, joka oikeuttaa hoidon eväämiseen? Kai sitä voisi jollekin vaihdevuosiämmälle sanoa, että ei sinulle soiteta lanssia kun toimintakykysi ei tuosta enää nouse ja muutenkin tiedossa on pelkkää alamäkeä ikäsi puolesta.
Ja ihan turha poistattaa tätä. Laitan aina uudelleen, Viesti on tallessa ja copy-pastea vaan! Nami nami, vituttaako? Ap