Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni virhe! Irtisanoin itseni.
12.08.2022 |
Irtisanoin itseni loppukeväästä ns tyhjän päälle. Oli kyllä elämäni virhe. En tule ikinä pääsemään töihin.
Olo oli vaan niin huono sekä henkisesti että fyysisesti tuolloin etten olisi jaksanut yhtään enempää menettämättä terveyteni lopullisesti.
No tyhmä mikä tyhmä. Niin makaa kuin petaa. Muuta en voi sanoa.
Kommentit (51)
Vaikka et ikinä saisi uutta työtä, päätös oli sillä hetkellä oikea. Kirjoitit tilanteen olleen haastava sekä henkisesti että fyysisesti eikä sairasloman jälkeen tilanne muuttunut paremmaksi. Harvoin sairasloma ratkaisee mitään, koska asiat pitää selvittää työpaikalla.
Toivon sinulle uskoa tulevaisuuteen. Mieti mikä taho tai henkilö voisi tukea sinua työn hakemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kauniista viesteistä.
Aluksi tuntui helpotukselta päästä pois enkä tuolloin katunut päätöstä. Mutta nyt kun aikaa on kulunut eikä työtä ole löytynyt olen alkanut katumaan.
Tällä hetkellä pyörii päässä tällaisia ajatuksia- olen vissiin sitten niin huono ja p***a kuin edellisessä paikassa annettiin ymmärtää kun en ole vieläkään saanut töitä
- mitä oikein ajattelin kun eihän nykyään melkein 50 vuotiaita palkata
- olisi pitänyt vaan vaatia lisää saikkua ja sen jälkeen kitkutella kunnes olisin löytänyt uuden paikan
jne jnePyörittelen näitä ajatuksia päässäni päivät pitkät.
Ap
Jossittelu on turhaa tässä kohtaa. Näillä mennään ja eikös yrittäminen yleensä palkita ?
Onnea työnhakuun ja älä anna pahojen ajatusten vallata mieltä kokonaan.
Masennus iskee, jos itseään morkkaa.
Sinä Ap teit sen mitä minä olen miettinyt jo monta vuotta enkä vain uskalla hypätä tuntemattomaan vaikka joka päivä kärsin töissä.
Mikään ei siellä pidättelisi mutta en vain uskalla irtisanoutua. Aikoinaan kun olin työtön,joskus 15-20vuotta sitten niin työkkäri kiusasi koko ajan ja siitä on jäänyt niin paskan maku suuhun että ennemmin kärsin töissä kuin antaudun TE-toimiston kiusattavaksi. Silti joka päivä mietin ja haaveilen että marssin vain sanomaan itseni irti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt saman. Lähtiessäni vannoin, että en tule koskaan katumaan.
Jatko ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Haluamaani uutta työtä ei löytynyt. Olen nykyään helpommissa mutta paremmin palkatuissa (!) töissä. Kaipaan vanhan työn haastavuutta ja joitakin työkavereita, mutta lähtööni oli tosi, tosi painavat syyt.
En edelleenkään kadu lähtöäni, mutta harmittaa, että en voinut jatkaa vanhassa. Jaksoin olla siellä liian pitkään, sillä siinä oli muutamat hyvät puolensa.
Samoin, en ole katunut päivääkään lähtöäni. Tilanne meni vain niin mahdottomaksi, että tein jatkuvasti pitkiä päiviä vaativissa asiantuntijatehtävissä sähköjäniksenä ilman erillistä korvausta.
Aamut alkoivat aivosumussa ja heräsin kunnolla siinä puolen päivän aikaan.
Jatkuva kiire tuli painajaisina uniin, enkä jaksanut tehdä enää kotona mitään.
Siivoukset jäivät ja sosiaalinen elämä kuihtui nolliin. Oli aika lähteä, laittaa ovi kiinni ja jättää sinänsä ihanat työt.
Sain uusiakin työtarjouksia, mutten jaksanut ottaa niitä vastaan, päreet paloivat kerta kaikkiaan loppuun.
Ap:lle tsemppiä, teit varmasti oikean ratkaisun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko aloittaja ajatella tekeväsi sijaisuuksia? Voisit määritellä itse milloin tekisit töitä ja milloin pitäisit vapaata ja saisit hengähtää.
Tein saman, en katunut, kaikki muutkin irtisanoutuivat siitä yksiköstä. Olen tehnyt sekalaisia hommia ja tuloni ovat pienemmät, mutta olen nauttinut vapaa-ajasta ja uuden oppimisesta.
Ajattele siltä kannalta, että asetit terveytesi etusijalle. Tuolla ent. työpaikallani yksi vanhempi työntekijä alkoi saada vaarallisen korkeita verenpaineita ja joutui sairaalaan, me muutkin olimme todella lopussa eli terveys vaarantui, heräilin aamuyöstä jne. Sinulla oli painavat ja hyvät syyt lähteä, kun et voinut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt saman. Lähtiessäni vannoin, että en tule koskaan katumaan.
Jatko ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Haluamaani uutta työtä ei löytynyt. Olen nykyään helpommissa mutta paremmin palkatuissa (!) töissä. Kaipaan vanhan työn haastavuutta ja joitakin työkavereita, mutta lähtööni oli tosi, tosi painavat syyt.
En edelleenkään kadu lähtöäni, mutta harmittaa, että en voinut jatkaa vanhassa. Jaksoin olla siellä liian pitkään, sillä siinä oli muutamat hyvät puolensa.
Millaiset työt tai missä ovat paremmin palkattuja ja helpompia? Minulle kelpaisi! Olen pitkällä sairauslomalla uupumuksen ja masennuksen takia. En kestä yhtään haasteita, vaikka olen korkeastikoulutettu. Tuntuu, etten pärjää nykyajan työelämän haasteissa, montaa työtä ja työpaikkaa olen kokeillut. Eli jos on olemassa jokin helppo ja ihan ok palkattu työ, niin kertokaa ihmeessä, mistä sellaisen voi löytää! Vaihtoehtona on työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen, mutta sinne ei pääse ne, joiden sinne kuuluisi päästä.
Palanut sulake kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tehnyt saman. Lähtiessäni vannoin, että en tule koskaan katumaan.
Jatko ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Haluamaani uutta työtä ei löytynyt. Olen nykyään helpommissa mutta paremmin palkatuissa (!) töissä. Kaipaan vanhan työn haastavuutta ja joitakin työkavereita, mutta lähtööni oli tosi, tosi painavat syyt.
En edelleenkään kadu lähtöäni, mutta harmittaa, että en voinut jatkaa vanhassa. Jaksoin olla siellä liian pitkään, sillä siinä oli muutamat hyvät puolensa.
Samoin, en ole katunut päivääkään lähtöäni. Tilanne meni vain niin mahdottomaksi, että tein jatkuvasti pitkiä päiviä vaativissa asiantuntijatehtävissä sähköjäniksenä ilman erillistä korvausta.
Aamut alkoivat aivosumussa ja heräsin kunnolla siinä puolen päivän aikaan.
Jatkuva kiire tuli painajaisina uniin, enkä jaksanut tehdä enää kotona mitään.
Siivoukset jäivät ja sosiaalinen elämä kuihtui nolliin. Oli aika lähteä, laittaa ovi kiinni ja jättää sinänsä ihanat työt.
Sain uusiakin työtarjouksia, mutten jaksanut ottaa niitä vastaan, päreet paloivat kerta kaikkiaan loppuun.
Ap:lle tsemppiä, teit varmasti oikean ratkaisun!
No tulihan se sieltä, vaativan alan asiantuntija :´)
Mikäs siinä jos irtisanoutuu,jos on puoliso maksamassa menot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron pari esimerkkiä elämästäni. Irtisanouduin työstä josta todella tykkäsin ja jossa olin hyvä. Ihan tyhjän päälle minäkin hyppäsin, vailla mitään tietoa että ikinä pääsisin töihin.
No pääsin kuitenkin. Muutamaa vuotta myöhemmin olin saanut jalkani ovenrakoon ammattiani vastaavassa työpaikassa ja siellä tuli virka auki. Hain sitä ensin, sitten yhtäkkiä vedin hakemukseni pois. Esimieheni ei käsittänyt yhtään että miksi sen tein, ja penäsi selitystä. Minulla ei ollut selitystä. Kun haku oli ohi ja henkilökin valittu, esimieheni sanoi (vieläkin vihaisena) että se paikka olisi ollut minun.
Arvaa miten nämä tekemäni tyhmyydet kalvoivat minua vuosikaudet. Minun on täytynyt olla jotenkin salakavalasti sairas, kun tuollaisen tempun tein itselleni, että en ottanut vastaan vakinaista virkaa.
Sinun kohdallasi uskon että kaikki vielä järjestyy parhain päin. Ethän soimaa itseäsi liikaa. Olet todennut että ei ehkä ollut järkevä teko, mutta kyllä saat vielä mahdollisuuksia. Pidä huoli itsestäsi, ole itsesi puolella niin kuin hyvä ystävä olisi. Onnea matkaan!
Kiitos kannustavista ja ihanista viesteistä.
Olen hakenut nyt syksyllä alkavaan vuoden kestävään työvoimakoulutukseen eri alalle. Jospa sieltä avautuisi uusi työpaikka. Jos en sinne pääse niin täytynee vaan alkaa urakoimaan niitä hakemuksia oikein urakalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kannattaa ennemmin irtisanoutua kuin maksattaa saikutuksen kautta työnantajalla oma laiskuus ja osaamattomuus.
Aina on juttuja esillä että hyppy tuntemattomaan kannatti ja nyt menee niin helevatan hienosti. Mutta ilmeisesti voi käydä toisinkin. Niitä tarinoita vaan ei iltakakan lööpeissä mehustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit omaa terveyttäsi ja hyvinvointiasi parantavan päätöksen. Ei sitä ole syytä katua. Päinvastoin, on syytä olla ylpeä ja kiitollinen. Aivan varmasti löydät jossain vaiheessa työn. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Voisitko aloittaja ajatella tekeväsi sijaisuuksia? Voisit määritellä itse milloin tekisit töitä ja milloin pitäisit vapaata ja saisit hengähtää.
Ei niitäkään sillä tavalla pysty kontrolloimaan, että milloin joku sairastuu äkllisesti ja tarvitaan sijainen.
Rekrymarkkinat aukeavat syksyllä ja varmasti työllistyt. Tsemppiä.
Itsekin tein saman. Mietittyäni eri vaihtoehtoja tämä tuntui siinä tilanteessa parhaimmalta ratkaisulta. Tietysti nyt vähän jännittää kuinka käy, mutta katsellaan. Tsemppiä sinulle :)
Täällä samoin toiminut!
Edelleen mietin, mitä oikeastaan haluaisin ja missä jaksaisin.
Älkäämme vaipuko epätoivoon!
Vierailija kirjoitti:
Sinä Ap teit sen mitä minä olen miettinyt jo monta vuotta enkä vain uskalla hypätä tuntemattomaan vaikka joka päivä kärsin töissä.
Mikään ei siellä pidättelisi mutta en vain uskalla irtisanoutua. Aikoinaan kun olin työtön,joskus 15-20vuotta sitten niin työkkäri kiusasi koko ajan ja siitä on jäänyt niin paskan maku suuhun että ennemmin kärsin töissä kuin antaudun TE-toimiston kiusattavaksi. Silti joka päivä mietin ja haaveilen että marssin vain sanomaan itseni irti.
Haetko edes nyt muita töitä?
Alue: Aihe vapaa
Hippa!