Elämäni virhe! Irtisanoin itseni.

Nyt just on hyvä jättää paskat duunit kun on ennätysmäärä töitä tarjolla

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kannustavista ja ihanista viesteistä.

Olen hakenut nyt syksyllä alkavaan vuoden kestävään työvoimakoulutukseen eri alalle. Jospa sieltä avautuisi uusi työpaikka. Jos en sinne pääse niin täytynee vaan alkaa urakoimaan niitä hakemuksia oikein urakalla.

Ap

Rekryt monilla yrityksillä alkaa nyt

Paljon töitä tarjolla

Jälkiviisastelu on oiva keino lamaannuttaa itsensä ylianalysoimalla, tosin jos tarkotus ei oo vaan pilata päiväänsä ja mahdollisuuksia tää on aika itsetuhoista.

Mikään työ tai työpaikka ei ole sen arvoinen että kannattaa terveytensä menettää lopullisesti. Ei yhtään mikään.

Vierailija kirjoitti:

You did the best you could, with what you knew at the time.

Tuolle ei tosiaan olisi ollut minkäänlaista suomenkielistä vastinetta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole katunut hetkeäkään kun jätin hullun työpaikan. Psykojen valtaama paikka.

Minkä nimisiä?      ehkä tunnen ne jos olen siellä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko aloittaja ajatella tekeväsi sijaisuuksia? Voisit määritellä itse milloin tekisit töitä ja milloin pitäisit vapaata ja saisit hengähtää.

Tälläisiä lienee vain hoito- ja opetusalalla.

Miten selviätte karenssista ? ja jos venyy töiden saaminen?

Onhan nuita laskuja joka kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

You did the best you could, with what you knew at the time.

Mikset kirjoittanut samaa suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten selviätte karenssista ? ja jos venyy töiden saaminen?

Onhan nuita laskuja joka kuukausi.

Säästämällä etukäteen. Eikä se karenssiaika loppujen lopuksi kovin pitkä ole. Säästää kannattaa joka tapauksessa, jos tietää työttömäksi jäävänsä, koska ei se työttömyystuki kuitenkaan tilille kilahda heti seuraavalla viikolla, vaan voi joutua useita kuukausia odottamaan. Itse tein pitkään kausityötä, jossa työnantaja katkaisi työsuhteen aina kesäajalle, ja usein työttömyystuki koko kesältä tuli tilille vasta elokuussa. Varautumalla selviää.

Voimia ap! Teit varmasti parhaan päätöksen tuossa tilanteessa. Usein elämässä vain joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista vähemmän huonon, ja terveys kannattaa kuitenkin aina asettaa etusijalle.

Olen itse kaksi kertaa hypännyt työelämässä täysin tyhjän päälle. En tosin irtisanoutumisen kautta, vaan määräaikaisen työsuhteen päättymisen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla taustalla oli vakava uupumus ja masennus, joihin onneksi sain myöhemmin apua. Toisella kerralla pitkästyminen sinänsä kivassa mutta haasteettomassa työssä, jossa en nähnyt mitään etenemismahdollisuuksia enää, eikä vakinaistamistakaan selvästi ollut näköpiirissä.

Ensimmäinen päätös ei minua kaduttanut hetkeäkään, mutta toista ehdin kyllä katumaan, kun uuden työn saaminen olikin odotettua vaikeampi savotta. Pohjimmiltaan kuitenkin tiesin, että tein oikein, vaikka näitä itseä syyllistäviä ajatuksia aina aika ajoin ryömikin mieleen.

Itselläni kesti myös uupumuksen jälkeen pitkään ymmärtää, että vika ei ollut minussa, eikä toisaalta koko työelämässä. Olin päätynyt koulun penkiltä suoraan hyvin haastaviin tehtäviin äärimmäisen huonolla johtamisella ja tuella ja sinnitellyt niissä liian pitkään tajuamatta, ettei kaikkialla ole samanlaista.

Sellaisen neuvon annan, että ei kannata tyytyä hakemaan vain julkisesti auki olevia paikkoja vaan rohkeasti olla itse yhteydessä eri tahoihin ja kysellä, millaista käyttöä omalle osaamisella siellä voisi olla. Itse olen elämässäni kirjoittanut aivan tuhottoman määrän hakemuksia paikkoihin, joihin olisin aivan pätevä, saamatta koskaan edes kutsua haastatteluun. Sen sijaan itse lähestymällä olen melkein poikkeuksetta päässyt vähintään juttelemaan jonkun kanssa, ja usein siitä on jotain kehittynytkin. Eikä tarvitse olla täsmälleen samanlaista työtä, mitä olet aiemmin elämässäsi tehnyt - ihan hyvin sinut voidaan palkata vaikka suunnittelutehtäviin, vaikka olisit aikaisemmin tehnyt hyvin käytännönläheistä työtä, tai päinvastoin.

Ja tietysti uudelleenkouluttautuminenkin on aina vaihtoehto!