Käytättekö/omistatteko kalliita koruja?
Tässä kultasepänliikkeen kuvastoa lukiessa mieleeni tuli, että jos nyt vihkisormuksia ei lasketa, käytättekö tai onko teillä kalliita koruja? Jos, niin minkälaisia?
Itselläni on äidiltä/valmistujaislahjaksi saatuja Kalevala Koruja. Mies on ostanut mulle synttärilahjoiksi hopeakorviksia ja sarjaan sopivan kaulakorun. Muuten tykkään käyttää edullisia suomalaisten pienyrittäjien korviksia/kaulaketjuja.
Kommentit (40)
Omistan ja käytän päivittäin. Sormuksia, rannekoruja, ketjuja, riipuksia ja korvakoruja, perinnöksi saatuja ja itse ostettuja.
Nuorempana käytin suvun perintökoruja mutta nyt olen antanut ne kaikki tyttärille valmistujais- ja häälahjoiksi. En käytä enää mitään koruja.
Ei ole arvokkaita koruja. Käytän koruja.
Yksi arvokkaimmista oli mun tilanttikaulakoru, mutta se on hävinnyt tai varastettu. Löytyy vielä yksi timantti-safiirikoru, safiirisormus, Kalevalaa, kulta- ja hopeakoruja. Suurin osa saatu lahjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalevala korujen tyylistä tykkään, mutta ovat harmillisen lyhytikäisiä.
??
Tätä myös ihmettelen, omani ovat jo reilut 20v vanhoja!
Minulla ovat menneet huonoksi 5-10 vuodessa, olisi pitänyt uusia pronssikorujen lakkaukset useammin. Tykkään enemmän sellaisista jotka kestävät sukupolvelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En omista. Olen melko käytännönläheinen ja koruton tyyppi, puolisollekin sanoin, että haluan mahdollisimman halvan vihkisormuksen, että sitä raaskii sitten käyttää. Kallis makaisi aina jossain korurasiassa lukkojen takana, koska pelkäisin sen menevän rikki tai häviävän.
Just samaa mietin. Sain nuorena isosiskoltani lahjaksi kauniita hopeakoruja, mutta ne hajosivat. Sormuksesta lähti kivi ja rannekorusta irtosi osia.
Käytä ihmeessä korut kultasepänliikkeessä ja pyydä arvio onko niiden korjauttaminen mahdollista ja millaiseen hintaan.
Mulla suvussa kulkeneet perintökorut ovat pankkiholvissa. Käyn niitä sieltä hakemassa ennen kaikkein suurimpia juhlia.
Myin vuosien aikana kertyneet satunnaiset ketjut, lahjaksi saadut Kalevalat, perityt liian isot sormukset yms joita en käyttänyt. Teetin uskontooni liittyvän korun, jota pidän koko valveillaoloajan. Sen hinta on noin 1500. Minulle hyvin tärkeä esine ja osa uskontoani.
Kultainen vanha ranneketju on arvokkain vihkisormuksen jälkeen (12 upotettua timanttia valkokullassa, hieno design). Käytän kultaketjua koko ajan, koska olen saanut sen edesmenneeltä mummoltani.
On mulla ohut kultainen kaulaketju riipuksella, arvoa en tiedä. En käytä sitä kun pelkään että häviää, mutta en kyllä edes pidä kullan väristä. Kusen väristä.
On kultaisia kaula-, korva- ja rannekoruja, kultaisia sormuksia ja pari timanttisormusta. Käytän kaikkia ahkerasti, mitä niitä laatikoissa piilossa säilyttelemään.
Kalevala-korujakin on, mutta niistä en pidä. Missähän niitä olisi parasta yrittää myydä?
Vierailija kirjoitti:
On kultaisia kaula-, korva- ja rannekoruja, kultaisia sormuksia ja pari timanttisormusta. Käytän kaikkia ahkerasti, mitä niitä laatikoissa piilossa säilyttelemään.
Kalevala-korujakin on, mutta niistä en pidä. Missähän niitä olisi parasta yrittää myydä?
Olisiko Facebookissa joku kyseisiin koruihin keskittynyt ryhmä jossa saa myydä tai voisi ainakin kysyä minne kannattaa tarjota? Muiden myyntikanavien ohella kannattaa kysyä myös panttilainaamosta paljonko siellä maksaisivat.
En oikeastaan käytä koruja, muuta kuin nappimallisia korviksia. Niitäkin hukkaan siihen malliin, että kovin kalliita niiden ei passaa olla. Korulaatikossa lojuu kihla- ja vihkisormusten lisäksi joitakin nuorena lahjaksi saatuja arvokoruja ja äidiltä ja mummilta perittyjä koruja, joilla on rahallisen arvon lisäksi myös suuri tunnearvo. Sain mm. rippilahjaksi aikoinaan sekä äitini että mummini itse rippilahjaksi saamat kultaiset sormukset, joista toisessa on ihan kunnon rubiini ja toisessa ametisti. En todellakaan uskalla niitä käyttää, mutta ne ovat silti minulle rakkaita.
En pahemmin käytä koruja, mutta korvissani on kyllä koko ajan vaatimattoman näköiset mutta kallit valkokultaiset timanttikorvikset (alle tonnin kuitenkin). Vihkisormus oli noin kympitonnn hintainen ja sitä käytän myös joka päivä.
En käytä koruja, eikä minulla ole arvokkaita koruja. En edes muista milloin olen käynyt kultasepänliikkeessä. En oikein välitä, aina koruja tai timantteja nähdessä tulee mieleen se ympäristötuho minkä kaivosteollisuus saa aikaan, lapsityövoima, orjuus ja kaikki muu kurjuus. Ihan tarpeeksi huono omatunto jo siitä, että käyttämäni elektroniikan takia saa niin moni kärsiä (en kyllä osta elektroniikkaa kuin ehdottomaan tarpeeseen.) Puhelimen ostamisen vielä saan selitettyä itselleni, kun se on pieni pakko nyky-yhteiskunnassa, mutta timanttikoru ei ole millään tavalla tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan käytä koruja, muuta kuin nappimallisia korviksia. Niitäkin hukkaan siihen malliin, että kovin kalliita niiden ei passaa olla. Korulaatikossa lojuu kihla- ja vihkisormusten lisäksi joitakin nuorena lahjaksi saatuja arvokoruja ja äidiltä ja mummilta perittyjä koruja, joilla on rahallisen arvon lisäksi myös suuri tunnearvo. Sain mm. rippilahjaksi aikoinaan sekä äitini että mummini itse rippilahjaksi saamat kultaiset sormukset, joista toisessa on ihan kunnon rubiini ja toisessa ametisti. En todellakaan uskalla niitä käyttää, mutta ne ovat silti minulle rakkaita.
Mulla on myös kultainen ametistisormus jonka edesmennyt isäni on antanut 1960-luvulla äidilleni lahjaksi tämän 19-vuotissyntymäpäivänä.
Käytän päivittäin koruja, yleensä hopeisia. Kalleimmat niistä ovat n. kolmensadan euron suuret korvakorut sekä muutama kivellinen sormus n. 200 €/ kpl, käytän näitä melkein päivittäin. Arkikäytössä on välillä myös valkokultaiset timanttihelmikorvakorut, jotka maksoivat n. 1100 €. Varsinaista kihlasormusta minulla ei ole ollut, mutta vihkisormus teetettiin platinasta ja timanteista ja maksoi hieman päälle 10 000 €. Eipä tule käytettyä, koska erosin.
Lisäksi minulla on paljon "rihkamaa" kuten Swarovskia ja halpoja hopeakoruja. En pysty enää käyttämään kuin jalometalleja, koska allergisoiduin nikkelille ja joillekin muille metalleille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla suvussa kulkeneet perintökorut ovat pankkiholvissa. Käyn niitä sieltä hakemassa ennen kaikkein suurimpia juhlia.
Tätä olen aina ihmetellyt. Mitä iloa niistä siellä holvissa piilossa on? Kun niitä suuria juhlia on kuitenkin harvoin. Minulla arvokkaatkin korut ovat käytössä, siten ne tuottavat iloa joka päivä.
Isäni antoi vuosia sitten minulle lahjaksi kaulakorun, jossa on noin 60 gramman painoinen kultapallo. Kullan nykyhinnoilla korun arvo on siis reilun 3000 euroa. Ikinä en ole korua käyttänyt, olen aina ajatellut että käytän sitten kun tulee joku tarpeeksi hieno tai merkittävä tilaisuus. Ei ole tilaisuutta tullut.
Pari arvokkaampaa korua on lojunut korurasiassa käyttämättöminä ties kuinka kauan. En osaa arjessa käyttää kuin vihkisormusta. Korvikset on jääneet kokonaan käyttämättä ja luultavasti reiätkin korvalehdissä umpeutuneet.
Kesällä saatan joskus kaivaa esiin jotain rannekoruja ja riipuksia, mutta harvemmin.