Onko teillä muilla lapsuuden traumoja leireiltä?

Muistan sen kun kukaan ei halunnut olla samassa huoneessa minun kanssa, eikä syödä samassa pöydässä. Muut tytöt kuiskivat kuinka se on aina hän joku joutuu olemaan minun kanssa. Parijonot olivat myös traumaattisia ja hävetti aina olla yksin. Parasta leireissä oli se kun pääsi nukkumaan/ tai se oli ohi. Muistan kuinka ilkeitä muut olivat minulle. Oli inhottavaa 11 vuotiaan kulkea yksin paikoissa puolituttujen/ kiusaajien kanssa. Minua ei kuunneltu kun vihjailin etten halunnut mennä. Vanhemmat vain hössöttivät kuinka hauskaa se on. Vaikka minä en ikinä puhunut kuinka hauskaa niissä leireillä oli. Joskus aloin huutamaan ja yritin saada itseäni kipeäksi ettei minua pakotettaisi sinne.