Mikähän siinä on kun jonku ystävän kanssa jatkuvasti riitaa

Ylös

Onko riidoissa joku kaava? Esim.toinen pyrkii päättämään asiat, vaatii jotain, puuttuu toisen asioihin? Sitähän voi selvitellä ihan muuttamalla omaa käytöstä ja puhumalla. Itse lopetin ystävyyden liian vaativaksi käyneeseen ystävään kokeiltuani ensin jämäkkyyttä- hän vain suuttui ja riitelimme. Ystävyyteen ei aikuisiällä mielestäni tiuha riitely kuulu, haluan voida hyvin ihmisten kanssa jotka päästän lähelle.

En jaksaisi ystävää, jonka kanssa koko ajan riitaa.

Minä päätin ystävyyssuhteen, koska en tullut mitenkään toimeen hänen puolisonsa kanssa ja se hiersi meidänkin välejämme monta vuotta. En lopulta sitten enää jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Onko riidoissa joku kaava? Esim.toinen pyrkii päättämään asiat, vaatii jotain, puuttuu toisen asioihin? Sitähän voi selvitellä ihan muuttamalla omaa käytöstä ja puhumalla. Itse lopetin ystävyyden liian vaativaksi käyneeseen ystävään kokeiltuani ensin jämäkkyyttä- hän vain suuttui ja riitelimme. Ystävyyteen ei aikuisiällä mielestäni tiuha riitely kuulu, haluan voida hyvin ihmisten kanssa jotka päästän lähelle.

Ihan mistä milloinkin. Mutta usein käy niin että hän ymmärtää täysin väärin jonku asian, suuttuu, ei suostu puhumaan ja selvittämään asiaa. Joskus aikojen päästä leppyy. Aika vaikea hänen kanssa on olla kun loukkaantuu niin helposti ja pitää mykkäkouluja. Pitää olla tosi varovainen, se on vähän raskasta. Mutta muutoin on ihan hauskaa seuraa jne

No ei tuo ole kyllä normaalia.

Kommunikointinne ei ole tasapainossa tai ette oikeasti arvosta toisianne.

Mistä riitanne johtuu?

Tuolla joku kysyikin jo toistavatko ne samaa kaavaa, kumpi aloittaa, mikä on ärsytyksen aihe.

Milloin riita alkaa? Nälkäkiukusta vai jostain suuremmasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko riidoissa joku kaava? Esim.toinen pyrkii päättämään asiat, vaatii jotain, puuttuu toisen asioihin? Sitähän voi selvitellä ihan muuttamalla omaa käytöstä ja puhumalla. Itse lopetin ystävyyden liian vaativaksi käyneeseen ystävään kokeiltuani ensin jämäkkyyttä- hän vain suuttui ja riitelimme. Ystävyyteen ei aikuisiällä mielestäni tiuha riitely kuulu, haluan voida hyvin ihmisten kanssa jotka päästän lähelle.

Ihan mistä milloinkin. Mutta usein käy niin että hän ymmärtää täysin väärin jonku asian, suuttuu, ei suostu puhumaan ja selvittämään asiaa. Joskus aikojen päästä leppyy. Aika vaikea hänen kanssa on olla kun loukkaantuu niin helposti ja pitää mykkäkouluja. Pitää olla tosi varovainen, se on vähän raskasta. Mutta muutoin on ihan hauskaa seuraa jne

Ja vielä suuttuessaan on tosi paha suustaan ja sanoo ilkeyksiä. Todella loukkaaviakin asioita mutta tällaisten jälkeen ei silti pahoittele kuin vasta aikojen päästä ehkä. Itse kyllä aika nopeasti palaisin asiaan jos olisin tahallisesti toista loukannut. Ja siltikin vaikka tahattomasti, mitta kun toinen ei halua puhua

Jos on jatkuvasti riitoja, niin se kertoo, että alla on jokin syvempi juttu joka kalvaa. Jokin juttu, josta ei välttämättä ole edes puhuttu. Kateus, katkeruus. Olet tehnyt jotakin sellaista, ettäystäväsi ei enää arvosta sinua tai hänelle on jostakin jäänyt käsitys, että sinä et arvosta häntä. Sitä riitaa väännetään sitten ihan kaikesta, millä ei oikeasti olisi juurikaan väliä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jatkuvasti riitoja, niin se kertoo, että alla on jokin syvempi juttu joka kalvaa. Jokin juttu, josta ei välttämättä ole edes puhuttu. Kateus, katkeruus. Olet tehnyt jotakin sellaista, ettäystäväsi ei enää arvosta sinua tai hänelle on jostakin jäänyt käsitys, että sinä et arvosta häntä. Sitä riitaa väännetään sitten ihan kaikesta, millä ei oikeasti olisi juurikaan väliä.

Tämä on muuten tosi hyvä pointti. Jotain tällaista voi hyvin olla taustalla. Itse haluaisin puhua hänen kanssa asiat läpi koska kuitenkin molemmat haluamme ystävyyden jatkuvan. Puhumattomuudesta moni asia johtuu. Mutta minkäs teet kun toinen ei halua puhua. Joskus sanooo itsekin että pitäisi puhua enemmän mutta kun tilanne tulee niin aloittaa vaan mielummin mykkäkoulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on jatkuvasti riitoja, niin se kertoo, että alla on jokin syvempi juttu joka kalvaa. Jokin juttu, josta ei välttämättä ole edes puhuttu. Kateus, katkeruus. Olet tehnyt jotakin sellaista, ettäystäväsi ei enää arvosta sinua tai hänelle on jostakin jäänyt käsitys, että sinä et arvosta häntä. Sitä riitaa väännetään sitten ihan kaikesta, millä ei oikeasti olisi juurikaan väliä.

Tämä on muuten tosi hyvä pointti. Jotain tällaista voi hyvin olla taustalla. Itse haluaisin puhua hänen kanssa asiat läpi koska kuitenkin molemmat haluamme ystävyyden jatkuvan. Puhumattomuudesta moni asia johtuu. Mutta minkäs teet kun toinen ei halua puhua. Joskus sanooo itsekin että pitäisi puhua enemmän mutta kun tilanne tulee niin aloittaa vaan mielummin mykkäkoulun.

Voisitteko ottaa vähän etäisyyttä? En tiedä, kuinka usein näette tai pidätte yhteyttä, mutta sellainen tauko, että hänkin ehtii jotenkin pysähtyä ja kelailla. Ehkä hän sitten näkisi metsän puilta ja haluaisi ehkä kertoa, mikä mättää.

Jotkut vaan rakastaa draamaa. Näin 50+ ei tule riideltyä kuin oman ukon kanssa. Mutta pari viikkoa sitten juhlissa täysin tuntematon eukko otti nokkiinsa kun kehtasin olla erimieltä kuin hän . Edessä päin oli yhtä hymyä ja hali hali mutta heti kun selän käänsi niin puukkoa tuli selkään ja eukko väitti ties mitä paskaa minun sanoneen. Syytä en todellakaan tiedä. Mutta tällä mennään ja elämä opettaa. Ihmiset uskoo mitä haluaa. En jaksaa alkaa selittelemään. Ensi kerralla ymmärrän varoa tuota eukkoa ja kierrän kaukaa.

Siis hän suuttuu helposti siitä mitä sanot? Yritä olla jonkin aikaa neutraali,älä kommentoi hänen elämäänsä vaan juttele yleisistä asioista. Joskus ystävykset menevät liian tiivisti toistensä elämään mukaan, kommentoivat valintoja, ihmissuhteita jne tavalla joka nuorena tuntuu kivalta tuelta mutta josta haluaa ehkä jossain vaiheessa itsenäistyä. Aikuisena ystävän ei tarvitse tietää joka käännettä tai olla makutuomarina joka vaatteelle.

Vierailija kirjoitti:

Siis hän suuttuu helposti siitä mitä sanot? Yritä olla jonkin aikaa neutraali,älä kommentoi hänen elämäänsä vaan juttele yleisistä asioista. Joskus ystävykset menevät liian tiivisti toistensä elämään mukaan, kommentoivat valintoja, ihmissuhteita jne tavalla joka nuorena tuntuu kivalta tuelta mutta josta haluaa ehkä jossain vaiheessa itsenäistyä. Aikuisena ystävän ei tarvitse tietää joka käännettä tai olla makutuomarina joka vaatteelle.

Ihan hyvä neuvo

Mikä on jokaisella ystävälläsi yhteinen tekijä, sinä. Tähän tyyliin suolataan palstalla ainakin miehet jotka ihmettelevät samantyylisiä.

Mä en jaksa tuollaista enää.

Minulla on elämässä kaksi ihmistä joiden mielestä suutun liian herkästi ja minulle ei uskalla sanoa mitään.

He töksäyttävät joka asiaan negatiivisia huomiota, lannistavia kommentteja. Täysin pyytämättä alkavat analysoida minua ihmisenä. Tuomitsevat etukäteen. Omasta mielestään kertovat totuuden, eivät kuuntele alkuunkaan sen toisen kantaa tai ota tunteita huomioon. Toinen on äitini ja toinen on serkkuni. Yllättäen kummallakaan ei ole kavereita.

Menkääpäs myös itseenne te, joiden mielestä joku loukkaantuu liian herkästi. Voi olla, että hän on lähipiiristäsi ainoa joka sanoo asiat ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on jatkuvasti riitoja, niin se kertoo, että alla on jokin syvempi juttu joka kalvaa. Jokin juttu, josta ei välttämättä ole edes puhuttu. Kateus, katkeruus. Olet tehnyt jotakin sellaista, ettäystäväsi ei enää arvosta sinua tai hänelle on jostakin jäänyt käsitys, että sinä et arvosta häntä. Sitä riitaa väännetään sitten ihan kaikesta, millä ei oikeasti olisi juurikaan väliä.

Tämä on muuten tosi hyvä pointti. Jotain tällaista voi hyvin olla taustalla. Itse haluaisin puhua hänen kanssa asiat läpi koska kuitenkin molemmat haluamme ystävyyden jatkuvan. Puhumattomuudesta moni asia johtuu. Mutta minkäs teet kun toinen ei halua puhua. Joskus sanooo itsekin että pitäisi puhua enemmän mutta kun tilanne tulee niin aloittaa vaan mielummin mykkäkoulun.

Voisitteko ottaa vähän etäisyyttä? En tiedä, kuinka usein näette tai pidätte yhteyttä, mutta sellainen tauko, että hänkin ehtii jotenkin pysähtyä ja kelailla. Ehkä hän sitten näkisi metsän puilta ja haluaisi ehkä kertoa, mikä mättää.

Etäisyys yleensä on auttanut vähän aikaa. Mutta ärsyttävintä on se että hän suuttuessaan vetäytyy eikä itse ole kovin helposti aloitteellinen sovinnon tekoon vaikka myöhemmin voi sanoa että olisi halunnutkin. Niinpö usein se olen minä joka on myöhemmin pölyn laskeuduttua palannut asiaan. Sitä vaan en ymmärrä jos on oikeasti tarkoituksella loukannut niin eikö voisi edes silloin pahoitella nooeammalla aikataululla asiaa. Tuosta tulee mieleen ettei paljon ystävästään välitä

Vierailija kirjoitti:

Mikä on jokaisella ystävälläsi yhteinen tekijä, sinä. Tähän tyyliin suolataan palstalla ainakin miehet jotka ihmettelevät samantyylisiä.

Jos mies valittaa, se on eri asia. Niin sanotusti ei vaan toimi Suomessa.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on jokaisella ystävälläsi yhteinen tekijä, sinä. Tähän tyyliin suolataan palstalla ainakin miehet jotka ihmettelevät samantyylisiä.

Jos mies valittaa, se on eri asia. Niin sanotusti ei vaan toimi Suomessa.

Siksi kannattaakin jättää sukupuoli mainitsematta, niin pidetään naisena ja saa tasa-arvoisen kohtelun.