Ono oikein, että se onko oikeat välineet liikuntatunnille vaikuttaa liikunnasta saatavaan numeroon? Jos ei ole varaa ostaa suksia joka vuosi?
Entä jos ei ole varaa ostaa koko ajan luistimia, suksia, ,sisäpelikenkiä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi tulee mamma valistamaan, miten kirpputorit ovat pullollaan puoli-ilmaisia suksia ja luistimia.
Niin ne onkin, puhumattakaan niistä ihan ilmaisista. Toki se vaatii sitten sen, että edes jompikumpi vanhemmista näkee sen vaivan, että laittaa vaikka sinne facebook-ryhmään sen tiedon, että tarvittaisiin koon 35 hokkarit, ja sukset ja sauvat 142 senttiselle - oisko kellään myydä. Tai edes selaa ne ryhmät läpi. Helpompi on valittaa vauvalla ja syyttää akikkia muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi tulee mamma valistamaan, miten kirpputorit ovat pullollaan puoli-ilmaisia suksia ja luistimia.
Juu ei ole saati että löytäisi sopivia monoja ja oikean pituisia suksia. Ehkä jollekin 5v. löytyy muttei enää yläasteikäiselle
Esim. facessa latutilanteen hiihtokrippiksellä viime talvena väitän, että hirveän monta kokoa ja pituutta ollut, jolle ei ollut useampaakin paria monoja, suksia ja sauvoja tarjolla. Tuohon päälle vielä kaikki muut kirppariryhmät ja ihan omalta tuttavapiiriltä kysely, niin pidän kyllä aika epätodennäköisenä, ettei sitä settiä saisi aika nopeasti kasaan lapselle kuin lapselle. Eri asia on sitten se, jaksaako nähdän sen vaivan, että metsästää niitä välineitä mahdollisesti kolmestakin eri osoitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein antaa matikasta huono numero jos lapsi on saanu perintötekijöidensä vuoksi huonon matikkapään, vaikka lapsi yrittää parhaansa? Eihän lapsi ole itse voinut vaikuttaa siihen keiden lapseksi syntyy? Ei ole lapsen syy millainen hän on.
Monessa aineessa on selkeästi määritelty millaista osaamista mikin arvosana edellyttää. Sen sijaan taito- ja taideaineissa sitä taitoa ei yhtä paljon vaadita, vaan jo parhaansa tekemällä ja innokkaasti yrittämällä voi saada jopa paremman arvosanan kuin lahjakkuudella.
Joku matikassa lahjakas ehtii tehdä tehtävät tunnilla ja saa kokeista kiitettäviä numeroita sen kummemmin harjoittelematta. Joku vähemmän lahjakas tekee joka ilta puolisen tuntia matikanläksyjä, kertaa kokeeseen koko viikonlopun ja saa arvosanaksi seiskan.
Sen sijaan kuviksessa lahjakas saa kiitettävän numeron, mutta niin voi saada se vähemmän lahjakaskin, jos osallistuu innolla ja tekee parhaansa, vaikkei lopputulos kovin ihmeellinen olisikaan.
Mä en suostuisi ostamaan lapselle luistimia tai suksia muutaman kerran takia. Koulu on velvollinen hankkimaan varastoonsa ylimääräisiä, jos kerran haluaa väkisin hiihdättää ja luisteluttaa oppilaitaan.
Mielestäni eri liikuntalajit tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Yhtenä syynä tuo vanhempien rahanmeno. Kaikilla sitä ei ole, ja osa ei järkisyistä halua sitä kuluttaa turhuuteen.
Mitä ihmeen väliä liikuntanumerolla on?
Meillä ei ole ostettu suksia kouluun, molemmat lapset harrastaa jääurheilua ja maksamme niihin harrastusvälineitä useita satoja euroja vuodessa.
Tämä on aina ollut ihan ok opettajille, eikä ole vaikuttanut numeroihin.
Eiköhän enemmän vaikuta asenne millä liikuntatunneille tullaan eikä se onko varusteet parasta A-luokkaa.
Ei se niitä suksia tarkoita. Nykyteinit ovat pyrkimässä liikuntatunneille normivaatteilla (farkut jalassa jne.), ilman pyyhettä tai ulkoliikuntaan ilman ulkovaatteita.
Liikuntavälineitä ovat säänmukaiset vaatteet ja pyyhe. Tietäisitpä kuinka monelta ne puuttuvat! Sukset ja luistimet on koulun tarjottava.
Samat sukset käyvät pari vuotta, ja luistimet.
Liikunnta-arvosana annetaan ensisijaisesti pallolajien osaamisesta, sekä yleisurheilusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi tulee mamma valistamaan, miten kirpputorit ovat pullollaan puoli-ilmaisia suksia ja luistimia.
Juu ei ole saati että löytäisi sopivia monoja ja oikean pituisia suksia. Ehkä jollekin 5v. löytyy muttei enää yläasteikäiselle
Yläasteikäiselle ei tarvitse ostaa kuin ne yhdet ainoat sukset ja monot ja niillä hiihtää koko yläasteen ja lukionkin. Tosin pätee ehkä lähinnä tyttöihin, koska pojilla se pahin kasvuspurtti on vielä edessäpäin.
Sillä numerolla ei ole mitään merkitystä. Täysin tyhjä "aine", joka voitaisiin arvostella hyväksytty/hylätty periaatteella.
Riippuu ihan liikunnanopettajasta ja eipä heissä kovin fiksua porukkaa ole. Liikunnan ja terveystiedon opetus lapsillani oli samalla tasolla kuin minun nuoruudessani. Minulle ko aineita opetti eläkeikää lähestyvä nainen, pojilleni keski-ikäinen monen lapsen isä. Pienen hetken opettajana oli ammattilainen, urheiluvalmentaja. Ihan huipputyyppi. Mutta ne hyvät ei tahdo pysyä työssään jos löytyy parempaa.
Jos joku oppiaine koulussa pitäisi henkilökohtaistaa niin se olisi liikunta ja terveystiedon pitäisi nivoutua liikunnanopetukseen. Mutta ei. On pakko tykätä pesäpallosta. Tai mentävä uimaan. Tai pelattava jalkapalloa. Luokkakaverin, tosi liikunnallisen tyypin liikunnan numero laski, kun ei osallistunut tanssin opetukseen vakaumuksellisista syistä.