Etiketti vieraan kerrostalon pihalla, mitä mieltä: pitääkö tervehtiä pihalla ja rapussa vastaan tulevia?
Minusta on tylyä, jos vaikka odottaa oman kerrostalonsa pihalla jotakuta, ja taloon tulee joku vieras, eikä hän millään tavalla tervehdi ohimennessään.
Jos itse menen vieraaseen kerrostaloon, tervehdin vastaantulijat.
Mielipiteitä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä tervehdin yleensä. Viime aikoina olen hämmästellyt nuorison hyvää käytöstä. Nimittäin muutettiin vasta ja autopaikka on naapuritalon autohallissa. Talossa asuu paljon nuoria perheitä ja aina, kun kuljen pihalla, ovesta ja hissillä, lähes kaikki tervehtivät ensin. Ihan kiva tapa.
Meidän taloyhtiössä ei juuri lapsia/nuoria näy. Samassa kerroksessa kylläkin asuu kaksi yläasteella (?) olevaa tyttöä. EI koskaan tervehdi ekana. Kun olen toivottanut huomenet, niin vastaus tulee tai ei. Tosi ärsyttävää. Puhuttiin juuri puolison kanssa tällä viikolla että lopetan kokonaan noiden huomioimisen. Huonosti kasvatetut!
Pakkohan ei oo kuin kuoleminen , mutta itselle tuo on ihan perus käytöstapa. Ja täällä Jyväskylän kupeessa nyt tervehditään lenkkipolullakin ihmisiä, mikä on ilahduttavaa. Yhtä ukrainalaista pappaa oon alkanut tervehtimään aina kadulla tavatessamme, on kiva huomata miten se häntä ilahduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan ei oo kuin kuoleminen , mutta itselle tuo on ihan perus käytöstapa. Ja täällä Jyväskylän kupeessa nyt tervehditään lenkkipolullakin ihmisiä, mikä on ilahduttavaa. Yhtä ukrainalaista pappaa oon alkanut tervehtimään aina kadulla tavatessamme, on kiva huomata miten se häntä ilahduttaa.
Olipa ihana juttu, tuli itsellekin papan puolesta hyvä mieli. Kiitos! :)
Tervehdin joskus, joskus en. En loukkaannu jos ei vastata.
Ihmiset voivat olla kuuroja/mykkiä, mutismi, ajatuksissaan, puhuvat eri kieltä, mt ongelmia, vammaisuutta/sairautta jne mikä vaikuttaa käytökseen ja ympäristön havannointiin. Kukaan ei ole kenellekään velkaa puhumista. Loukkaantuminen siitä että joku ei tervehdi tai tervehtii "väärin" on typerää ja kertoo vain loukkaantujasta.
Vierailija kirjoitti:
Tervehdin joskus, joskus en. En loukkaannu jos ei vastata.
Ihmiset voivat olla kuuroja/mykkiä, mutismi, ajatuksissaan, puhuvat eri kieltä, mt ongelmia, vammaisuutta/sairautta jne mikä vaikuttaa käytökseen ja ympäristön havannointiin. Kukaan ei ole kenellekään velkaa puhumista. Loukkaantuminen siitä että joku ei tervehdi tai tervehtii "väärin" on typerää ja kertoo vain loukkaantujasta.
Useimmiten ne, jotka tervehtivät automaattisesti, ovat sen verran sivistyneitä, että eivät loukkaannu vaan ymmärtävät muiden syitä olla tervehtimättä (puutteellinen kotikasvatus, mielenterveysongelmat, vammat jne.). Kuurous ja mykkyys ovat kyllä oikeasti ja onneksi niin harvinaisia, että harvoin syynä tervehtimättömyyteen. Useimmiten kuuro tai mykkä sivistynyt ihminen kuitenkin tällaisessa tilanteessa ottaisi katsekontaktin ja nyökkäisi, jos ja kun huomaa toisen ihmisen. Ehkä tervehtimättä jättävät ihmiset puolustelevat käytöstään itselleen että "voisinhan olla mykkä". Eikä siinä mitään, mutta en kyllä koskaan ole tällaisen ihmisen kohdattuani niin ajatellut. Alkakaa vain reippaasti tervehtimään, niin elämä helpottuu kummasti. Lupaan.
Tervehdin omassa kerrostalossa ja pihapiirissä. Täällä tervehtii kaikki, jos vaikka hississä tai roskiksilla törmää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä moikkaan. Enkä ota nokkiini, jos ei vastausta kuulu. Ollaan erilaisia.
Meille aina sanottiin kotona että mielummin tervehdys liikaa kuin ei tervehdystä ollenkaan. Sitä lausetta mietin aina kun en saa vastatervehdystä takaisin, varsinkin teiniaikoina kun tuntui nololta jos ei saanut tervehdystä takaisin 😅
Eräälle ihmiselle tuntui moikkaaminen olevan niin vaikeaa (kiemurteli ja pälyili), että lakkasin moikkaamasta häntä. Se on minulle todella epätavallista. Jos ei pysty moikkaamaan, niin ei sitten. Vuosikausia pidin yllä moikkausta tuohon kiemurtelijaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi MISSÄÄN pitäisi tervehtiä YHTÄÄN KETÄÄN?? En ymmärrä!
On varmasti paljon muutakin, mitä et ymmärrä!
Vaikka asun kohtalaisen pienellä paikkakunnalla , niin esim hammaslääkärin odotushuoneeseen tullessa ei kukaan tervehdi kuin tuttujaan. Olisiko se sama pihoissakin, ettei tervehdi, jos ei edes nimeä tiedä.
Muiden ihmisten moikkaaminen on kiinni yhteiskuntaluokasta. Ylemmissä luokissa ihmisten huomioiminen tulee selkärangasta.
Tervehdin, niin saan olla rauhassa pihalla. Jos kysyvät missä asun, niin sanon, että kaverini asuu ja odotan häntä. En kerro tarkkaa osoitetta, jos joku kysyisi.
Tämä saa riittää utelijoille. Pidän kerrostalojen pihoja olohuoneenani, kun kaupunki ei tarjoa rauhallista tilaa riittävästi. Tyypillisesti odotan pihalla, kun olen saapunut vähän etuajassa tai syön eväitäni. En jätä roskia jälkeeni.
Minä tervehdin. Perustelen sen sillä, että olen vieraana toisten kotitalossa ja yhteisössä, enkä halua vain hiippailla töykeästi toisten nurkissa viestimättä, että olen oikealla asialla ja tarvittaessa valmis kertomaan, mitä pihassa tai talossa olen toimittamassa. Moni ei tervehdi takaisin ja mitä sitten. Minä tervehdin ja joskus jään juttelemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Eräälle ihmiselle tuntui moikkaaminen olevan niin vaikeaa (kiemurteli ja pälyili), että lakkasin moikkaamasta häntä. Se on minulle todella epätavallista. Jos ei pysty moikkaamaan, niin ei sitten. Vuosikausia pidin yllä moikkausta tuohon kiemurtelijaan.
Hah, minulla vähän vastaava, tosin yhden kerran hän sitten tervehtikin takaisin. Ajattelin, että nyt se tapahtui ja työni tuottaa tulosta! Mutta ei, tervehdykseen vastaaminen jäi siihen yhteen kertaan. :D Tuon jälkeen jatkoin tervehtimistä vielä jonkin aikaa, kunnes lopetin itsekin.
En tervehdi kerrostalon pihassa kuin tuttuja. Taloyhtiössämme on kaksi taloa , avoin piha lähiön keskellä, kahden pääkadun välissä , joilta kulkee bussit. Monet käyttävät läpikulkutienä, koska kummankin reitit pysäkit ovat n. Puolen kilometrin päässä . Mikä kenenkin kulkemisiin paremmin sopii.
Käyn jonkun verran töiden puolesta kerrostaloissa ja tervehdin kaikki vastaantulijat.
Ei tässä ole mitään etikettiä. Itse tervehdin aina, kun saan katsekonkaktin. Jos toinen ei ota katsekontaktia (tai tervehdi ilman katsekontaktia), oletan ettei halua tervehtiä enkä kiusaa tervehtimällä. Ei haittaa, jos joku ei vastaa tervehdykseen. Mistä minä tietäisin vaikka hän olisi kuuro, mielenterveysongelmainen tai surullinen.