Lue keskustelun säännöt.
Mies ehtii selailla ja päivittää Instagramissa, mutta ei kirjoittaa minulle kuulumisia, mistä kertoo?
10.08.2022 |
Etten ole tärkeä, kiinnostava ja sen vaivan arvoinen, että ehdittäisiin vaihtaa kuulumisia? Joo, miehellä alkoi juuri uusi työ, joka varmasti vie aikaa ja voimia, mutta ihmettelen miten sitten on jaksamista oleilla Instagramissa.
Pitäisikö minun unohtaa mies ja vain mennä eteenpäin?
Kommentit (47)
Some on kyllä syövyttänyt joiltakin naisilta viimeisetkin älyn ja itsetunnon rippeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kannusta minkäänlaiseen miehen huomion kalasteluun tai pelien pelaamiseen, mitä em. kuminauhataktiikkakin edustaa. Vaikka lyhyellä aikavälillä saavuttaisit miehen suuremman mielenkiinnon, pidemmän päälle se että se on tällaisen vaivannäön takana käy todella turhauttavaksi ja uuvuttavaksi. Nimim. kokemusta on. Hullaannuin mieheen kun hänkin hullaantui minuun ja kaikki alkoi kun sadussa, mutta liian myöhään selvisi, ettei hän ollut "viestittelevää tai soittelevaa tyyppiä" ja hän tarvitsi paljon omaa tilaa ja vihasi "takertumista", joten missiokseni tuli osoittaa, etten ollut sellainen ja antaisin kyllä hänelle hänen tarvitsemansa tilan. No, käytännössä se meni siihen että kolmen vuoden suhteen aikana puhuimme ehkä neljä kertaa puhelimessa, vaikka olisimme olleet pitkiäkin aikoja erossa. Päiviä saattoi kulua ilman kontaktia eikä viesteihin aina vastattu. Ja minä vaan siedin, ymmärsin ja todistelin ei-takertuvuuttani, kunnes turhautumiseni kasvoi kasvamistaan ja suhde alkoi kärsiä siitäkin. Ei siinä ollut mitään järkeä. Ei näiden miesten kanssa toimi mikään eikä omia tarpeita voi tukahduttaa loputtomiin. Ei kannata käydä tätä oppia kantapään kautta ja kuvitella että meininki muuttuu. Ei se muutu jos ei ole jo muuttunut. Kannattaa päästää irti heti alkuunsa niin pääsee vähemmällä.
Minäkin jäin suhteeseen osittain siksi, että epäonnistumista oli vaikeaa hyväksyä. Taakkana huono itsetunto ja uskomus siitä, etten kuitenkaan kelpaa kenellekään. Tätä on vaikeaa muuttaa itsessään, mutta vielä vaikeampaa se on suhteessa, jossa tulee jatkuvasti henkisesti torjutuksi ja uskomus pääsee vain vahvistumaan.
Aloittajalle vinkkinä, kannattaa olla ottamatta huomioon näitä kaheleiden antamia neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Some on kyllä syövyttänyt joiltakin naisilta viimeisetkin älyn ja itsetunnon rippeet.
Niin koska miehet näyttää avoimesti nyt sen, millaisia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hälytyskellot pitäisi soida kun käyttää sanaa "investoida". Olet siis nähnyt vaivaa tämän miehen saamiseksi ja miellyttääksesi? Pokkuroitko ja hypit miehen pillin mukaan, pahimmillasi olet parannellut ulkomuotoasi ja ostellut lahjoja, suostunut toteuttamaan miehen toiveita? Ja sen jälkeen mies on osoittanut kiinnostusta, kunnes kiinnostus taas lopahtaa, ja aloitat uuden miellyttämisoperaation? Entä mitä kaikkea mies on tehnyt saadaksesi sinut (muuta kuin ehkä kehunut ulkonäköä tai kiittänyt lahjasta)? Älä nolaa itseäsi enempää, lähde ja etsi mies joka ansaitsee sinut!
Ei ole koskaan kehunut ulkonäköäni, paitsi sanonut että olen viehättävä nainen. Minusta tuntuu, etten ole edes tän miehen tyyppiä, sillä tämä seurailee ihan erinäköisiä naisia instassa.
Ja siis juttelemma whatsapin kautta. Ymmärsin kyllä, ettei toisia tässä vaiheessa enää tapailla ja että olemme tosissamme yhdessä, mutta minusta vain tuntuu että minä olen se kiinnostuneempi osapuoli joka haluaisi olla enemmän yhdessä ja tutustua kunnolla toiseen.
Olen sortunut myös siihen lahjojen antamiseen, eli yllätyskokkaillut miehelle ja kaiken lisäksi hävettää myöntää, että olen myös muokannut ulkonäköäni, jotta olisin enemmän niiden naisten näköinen joiden kuvista tykkäilee. Eli olen blondannut hiuksiani, vaikka ennen tätä miehen tapailua tykkäsin omista vaaleanruskeista hiuksista. Mutta kun mies on selkeästi blondien perään..
Tässä tuli koko päivä taas mietittyä, miten tyhmää kun roikun tässä perusjantterissa, joka ei edes minimiä voi minun vuokseni tehdä. Aika mennä eteenpäin, vaikka tunnen itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi niin ulkonäöllisesti kuin henkisellä tasolla.
Ap
Mitä helvettiä. Sovi nyt alkuun vaikka treffit jonkun oikeasti kivan kanssa. Et tee tuolla mitään.
Jos muutenkin tykkäät saavuttamattomista, psykoterapia on sinulle oikea suunta. Puhun kokemuksesta.
Halauksia. On ihanaa löytää kumppani, joka oikeasti haluaa olla sun kanssa. Se vielä tulee vastaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hälytyskellot pitäisi soida kun käyttää sanaa "investoida". Olet siis nähnyt vaivaa tämän miehen saamiseksi ja miellyttääksesi? Pokkuroitko ja hypit miehen pillin mukaan, pahimmillasi olet parannellut ulkomuotoasi ja ostellut lahjoja, suostunut toteuttamaan miehen toiveita? Ja sen jälkeen mies on osoittanut kiinnostusta, kunnes kiinnostus taas lopahtaa, ja aloitat uuden miellyttämisoperaation? Entä mitä kaikkea mies on tehnyt saadaksesi sinut (muuta kuin ehkä kehunut ulkonäköä tai kiittänyt lahjasta)? Älä nolaa itseäsi enempää, lähde ja etsi mies joka ansaitsee sinut!
Ei ole koskaan kehunut ulkonäköäni, paitsi sanonut että olen viehättävä nainen. Minusta tuntuu, etten ole edes tän miehen tyyppiä, sillä tämä seurailee ihan erinäköisiä naisia instassa.
Ja siis juttelemma whatsapin kautta. Ymmärsin kyllä, ettei toisia tässä vaiheessa enää tapailla ja että olemme tosissamme yhdessä, mutta minusta vain tuntuu että minä olen se kiinnostuneempi osapuoli joka haluaisi olla enemmän yhdessä ja tutustua kunnolla toiseen.
Olen sortunut myös siihen lahjojen antamiseen, eli yllätyskokkaillut miehelle ja kaiken lisäksi hävettää myöntää, että olen myös muokannut ulkonäköäni, jotta olisin enemmän niiden naisten näköinen joiden kuvista tykkäilee. Eli olen blondannut hiuksiani, vaikka ennen tätä miehen tapailua tykkäsin omista vaaleanruskeista hiuksista. Mutta kun mies on selkeästi blondien perään..
Tässä tuli koko päivä taas mietittyä, miten tyhmää kun roikun tässä perusjantterissa, joka ei edes minimiä voi minun vuokseni tehdä. Aika mennä eteenpäin, vaikka tunnen itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi niin ulkonäöllisesti kuin henkisellä tasolla.
Ap
No tässäpä se tuli pähkinänkuoressa. Ja ihan oikeat johtopäätökset. Tosin ei ole tarvetta tuntea epäonnistumista ja riittämättömyyttä.
Kyllä sen sitten huomaat kun natsaa. Varsinkin suhteen alkuaikana yleensä veto on molemmin puolin niin kovaa, että mikään määrä yhdessäoloa ja kommunikaatiota ei tunnu riittävän. Tulet huomaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsopas sellainen leffa kuin He's just not that into you (suomeksi "Jätä se!"). Vastaus kysymykseesi nimittäin on se, että miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta riittävästi. Unohda mies ja jatka elämääsi.
Vuokrasin tämän just ja aloitin katsomaan :)
En kannusta minkäänlaiseen miehen huomion kalasteluun tai pelien pelaamiseen, mitä em. kuminauhataktiikkakin edustaa. Vaikka lyhyellä aikavälillä saavuttaisit miehen suuremman mielenkiinnon, pidemmän päälle se että se on tällaisen vaivannäön takana käy todella turhauttavaksi ja uuvuttavaksi. Nimim. kokemusta on. Hullaannuin mieheen kun hänkin hullaantui minuun ja kaikki alkoi kun sadussa, mutta liian myöhään selvisi, ettei hän ollut "viestittelevää tai soittelevaa tyyppiä" ja hän tarvitsi paljon omaa tilaa ja vihasi "takertumista", joten missiokseni tuli osoittaa, etten ollut sellainen ja antaisin kyllä hänelle hänen tarvitsemansa tilan. No, käytännössä se meni siihen että kolmen vuoden suhteen aikana puhuimme ehkä neljä kertaa puhelimessa, vaikka olisimme olleet pitkiäkin aikoja erossa. Päiviä saattoi kulua ilman kontaktia eikä viesteihin aina vastattu. Ja minä vaan siedin, ymmärsin ja todistelin ei-takertuvuuttani, kunnes turhautumiseni kasvoi kasvamistaan ja suhde alkoi kärsiä siitäkin. Ei siinä ollut mitään järkeä. Ei näiden miesten kanssa toimi mikään eikä omia tarpeita voi tukahduttaa loputtomiin. Ei kannata käydä tätä oppia kantapään kautta ja kuvitella että meininki muuttuu. Ei se muutu jos ei ole jo muuttunut. Kannattaa päästää irti heti alkuunsa niin pääsee vähemmällä.
Minäkin jäin suhteeseen osittain siksi, että epäonnistumista oli vaikeaa hyväksyä. Taakkana huono itsetunto ja uskomus siitä, etten kuitenkaan kelpaa kenellekään. Tätä on vaikeaa muuttaa itsessään, mutta vielä vaikeampaa se on suhteessa, jossa tulee jatkuvasti henkisesti torjutuksi ja uskomus pääsee vain vahvistumaan.