Kerro tilanteesta jossa vaistosi oli oikeassa

Eräs mies. Vaikutti liian hyvältä ollakseen totta ja niin olikin.

Unet varoittivat kieroilijasta jo ennen kuin häneen tutustuin, ja ne varoittivat myös ennen kuin hän alkoi puukottamaan minua selkään. Unissani olin yhtä loukussa kuin hänen kanssaan.

Kaksi yötä ennen uuteen asuntoon muuttoa tuli pakonomainen kauhu, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Uudessa asunnossa paljastui parissa viikossa meluongelma.

Kävelin Lontoossa yhdellä slummialueella yksin kello kymmenen eksyksissä. Olin jossain lähellä kotia, mutta en tarkalleen tiennyt missä. Sitten liikennevaloissa yksi pitkä poika tuli lähelle, sillä oli huppari vedetty syvään silmille. Päätin kysyä tietä, kun pojasta huokui kuitenkin hyvä turvallinen fiilis.

Poika olikin mukava, New Yorkista. Hän tiesi, missä asun ja lähti saattamaan minua.

Sovimme treffit, hän oli jollain kirjallisuuskurssilla Lontoossa kesän.

Meillä oli yhteistä taide ja sovimme treffit. Tosin minua hävetti huono englanninkielentaitoni.

Olin siivoojana kesän. En rahan takia, vaan koska halusin nähdä sitäkin elämää.

Poika paljastui ökyrikkaaksi, vanhaa intialaista sukujuurta. Oli masentunut, koska suvun ja rahan tuomat paineet.

Tapailimme, tapasin hänen kauttaan tosi rikkaita ihmisiä, mm. öljymiljardöörin, tosi mukava poika. Hän oli myös jollain kesäkurssilla.

Jotenkin ihan uskomatonta, että Euroopassa kadulla voi tavata ihmisiä, joita ei muuten tapaisi ikinä missään. Amerikassa nämä ihmiset viettivät tosi suojattua elämää omissa piireissään.

Jotenkin hämmentävää, että mielestäni tein vaikutuksen sillä, että olin siivooja. Siis ihan tavallinen ihminen, jollaista ei koskaan muuten tapaa missään.

Sain myöhemmin kyselyn tuolta miljardööriltä, jos haluaisin antaa yhteystietoni. En antanut, jostain syystä.

Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tuota miestä. Mitäköhän sille kuuluu? Oli todella hyväkäytöksinen, rehti ja mukava.

En minkään rahojen takia, vaan meillä oli aidosti yhteys. Hyvä energia.

Vierailija kirjoitti:

Kävelin Lontoossa yhdellä slummialueella yksin kello kymmenen eksyksissä. Olin jossain lähellä kotia, mutta en tarkalleen tiennyt missä. Sitten liikennevaloissa yksi pitkä poika tuli lähelle, sillä oli huppari vedetty syvään silmille. Päätin kysyä tietä, kun pojasta huokui kuitenkin hyvä turvallinen fiilis.

Poika olikin mukava, New Yorkista. Hän tiesi, missä asun ja lähti saattamaan minua.

Sovimme treffit, hän oli jollain kirjallisuuskurssilla Lontoossa kesän.

Meillä oli yhteistä taide ja sovimme treffit. Tosin minua hävetti huono englanninkielentaitoni.

Olin siivoojana kesän. En rahan takia, vaan koska halusin nähdä sitäkin elämää.

Poika paljastui ökyrikkaaksi, vanhaa intialaista sukujuurta. Oli masentunut, koska suvun ja rahan tuomat paineet.

Tapailimme, tapasin hänen kauttaan tosi rikkaita ihmisiä, mm. öljymiljardöörin, tosi mukava poika. Hän oli myös jollain kesäkurssilla.

Jotenkin ihan uskomatonta, että Euroopassa kadulla voi tavata ihmisiä, joita ei muuten tapaisi ikinä missään. Amerikassa nämä ihmiset viettivät tosi suojattua elämää omissa piireissään.

Jotenkin hämmentävää, että mielestäni tein vaikutuksen sillä, että olin siivooja. Siis ihan tavallinen ihminen, jollaista ei koskaan muuten tapaa missään.

Sain myöhemmin kyselyn tuolta miljardööriltä, jos haluaisin antaa yhteystietoni. En antanut, jostain syystä.

Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tuota miestä. Mitäköhän sille kuuluu? Oli todella hyväkäytöksinen, rehti ja mukava.

En minkään rahojen takia, vaan meillä oli aidosti yhteys. Hyvä energia.

Minulla on jotenkin kummallinen olo, että tuo mies miettii minua. Sanoi minua erityiseksi. Voiko yksi ihminen ajatella toista ilman, että toinen ajattelee?

Sillä miehellä on rahaa ihan sikana. Kyllä minut Suomesta löytää. Jotenkin nään sen tuikkivat silmät pääni sisällä.

Sano, että olen hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin Lontoossa yhdellä slummialueella yksin kello kymmenen eksyksissä. Olin jossain lähellä kotia, mutta en tarkalleen tiennyt missä. Sitten liikennevaloissa yksi pitkä poika tuli lähelle, sillä oli huppari vedetty syvään silmille. Päätin kysyä tietä, kun pojasta huokui kuitenkin hyvä turvallinen fiilis.

Poika olikin mukava, New Yorkista. Hän tiesi, missä asun ja lähti saattamaan minua.

Sovimme treffit, hän oli jollain kirjallisuuskurssilla Lontoossa kesän.

Meillä oli yhteistä taide ja sovimme treffit. Tosin minua hävetti huono englanninkielentaitoni.

Olin siivoojana kesän. En rahan takia, vaan koska halusin nähdä sitäkin elämää.

Poika paljastui ökyrikkaaksi, vanhaa intialaista sukujuurta. Oli masentunut, koska suvun ja rahan tuomat paineet.

Tapailimme, tapasin hänen kauttaan tosi rikkaita ihmisiä, mm. öljymiljardöörin, tosi mukava poika. Hän oli myös jollain kesäkurssilla.

Jotenkin ihan uskomatonta, että Euroopassa kadulla voi tavata ihmisiä, joita ei muuten tapaisi ikinä missään. Amerikassa nämä ihmiset viettivät tosi suojattua elämää omissa piireissään.

Jotenkin hämmentävää, että mielestäni tein vaikutuksen sillä, että olin siivooja. Siis ihan tavallinen ihminen, jollaista ei koskaan muuten tapaa missään.

Sain myöhemmin kyselyn tuolta miljardööriltä, jos haluaisin antaa yhteystietoni. En antanut, jostain syystä.

Viime aikoina olen tosi paljon miettinyt tuota miestä. Mitäköhän sille kuuluu? Oli todella hyväkäytöksinen, rehti ja mukava.

En minkään rahojen takia, vaan meillä oli aidosti yhteys. Hyvä energia.

Minulla on jotenkin kummallinen olo, että tuo mies miettii minua. Sanoi minua erityiseksi. Voiko yksi ihminen ajatella toista ilman, että toinen ajattelee?

Sillä miehellä on rahaa ihan sikana. Kyllä minut Suomesta löytää. Jotenkin nään sen tuikkivat silmät pääni sisällä.

Sano, että olen hullu.

Toisaalta on erikoista, että joku haluaa olla hotellisiivoja, vaikka voisi tehdä muitakin töitä. Koska sitten tietää, minkälaista on olla hotellisiivoja.

Kaikki ihmiset pyrkivät ylemmäs, minä haluan tietoa.

Poikani sai ensimmäisen moponsa 13-vuotiaana.

Lähti pihasta ja mulle tuli tunne, että tässä ei hyvin käy.

Ei käynytkään.

Ystävä. Heti alussa epäily heräsi mutta oli mukava tyyppi ja sain paljon nauraa. Kuitenkin petollisuus ja valehteleminen paljastuivat, ja kun innostui poikaystävästäni väärällä tavalla, ystävyys hiipui ja loppui. Sen jälkeen on tehnyt paljon kamalia temppuja muille, kumma ihminen mitäköhän on saavuttanut tuollaisella.

Näitä on paljon, kerron oudoimpia:

- Ajaessani pyörällä töistä kotiin erään kerrostaloalueen kohdalla tuli mieleen, että älä mene sieltä, siellä ammutaan. Ajattelin että ihan hullu ajatus, ei nyt Suomessa sillä tavalla ihmisiä ammuskella, mutta sen verran epämiellyttävä olo oli että päätin mennä toista kautta, samalla ajatellen että näinkö se vainoharhaisuus ihmisellä alkaa. Paikallislehdessä seuraavana päivänä oli, että ihmistä oli ammuttu siellä alueella, satunnainen ohikulkija jota ammuttu kerrostalon parvekkeelta.

- Kerran kun lykkäsin esikoistani rattaissa puistossa, tuli mieleen että ihan kuin täällä olisi hirvi. Asuimme Turussa melko keskeisellä paikalla, ja olin siinä Kaskenmäen kulmilla. Ajattelin että ihan hullu ajatus, eipä täällä juuri hirviä taida liikkua. Mutta siellähän oli hirvi ja näinkin sen, se oli paniikissa kun oli taloja ja ihmisiä ympärillä ja juoksenteli satunnaisesti. (Hirvi ilmeisesti lopulta lopetettiin koska oli vaaraksi)

- Kun seurustelimme mieheni kanssa, vietimme vielä joulua erikseen, kumpikin omien vanhempiemme luona. Siinä vietin aattoa, kun mieleen tuli vahvasti, että nyt tällä seurustelukumppanilla on joku hätä, tunsin hänen pelkonsa ja ahdistuksensa ja huolensa. Puolen tunnin päästä hän soitti että hänen vanhempiensa talo siellä paloi parhaillaan ja he olivat ulkona. Alkoholisti isä oli röökannut sängyssä ja siitä se oli lähtenyt.

Ensivaikutelma tapaamistani ihmisistä, joilla tulee olemaan rooli elämässäni pitää yleensä paikkansa, olivatpa työ- tai yksityiselämässä.

Uskoisin, että ajatusten tasolla olemme yhteydessä toisiimme. Toisten kanssa on läheisyys ja hyvä olo, toisille viestitän ajatuksissani, että "mene pois" vaikka kuinka hymyilisimme toisillemme. No, kyllä hän sitten lähteekin, luojan kiitos...

Italiassa, olin menossa juna-asemalta hotellille, kävellen, koska matka ei ollut pitkä, kun huomasin erään miehen seuraavan minua, oli jotenkin epäsiistin näköinen hupparissa ja likasissa farkuissa. Vaistoni varoitti että jos nyt lähden tuonne kävellen, saatan menettää rahani tai/ja henkeni. Joten käännyin ympäri ja lähestyin taksia, joka oli aseman edessä, menin taksiin ja kerroin kuljettajalle hiipparista. Hän sanoi, että hyvin tehty, koska voisi tosiaan lähteä myös henki.

Vierailija kirjoitti:

Ensivaikutelma tapaamistani ihmisistä, joilla tulee olemaan rooli elämässäni pitää yleensä paikkansa, olivatpa työ- tai yksityiselämässä.

Uskoisin, että ajatusten tasolla olemme yhteydessä toisiimme. Toisten kanssa on läheisyys ja hyvä olo, toisille viestitän ajatuksissani, että "mene pois" vaikka kuinka hymyilisimme toisillemme. No, kyllä hän sitten lähteekin, luojan kiitos...

On kyllä totta, että yleensä ensivaikutelma on pysyvä. Poikkeus vahvistaa säännön. Se on niin jännä miten aika pian huomaa tuleeko juttuun juuri esim. uuden työkaverin kanssa. Joistain esimerkiksi huokuu heti hirvittävä ylimielisyys, ja poikkeuksetta se on kyllä pysyvä ja tosi tunne. 

Ei ole ikäkysymyskään. 

Maalta kirjoitti:

Italiassa, olin menossa juna-asemalta hotellille, kävellen, koska matka ei ollut pitkä, kun huomasin erään miehen seuraavan minua, oli jotenkin epäsiistin näköinen hupparissa ja likasissa farkuissa. Vaistoni varoitti että jos nyt lähden tuonne kävellen, saatan menettää rahani tai/ja henkeni. Joten käännyin ympäri ja lähestyin taksia, joka oli aseman edessä, menin taksiin ja kerroin kuljettajalle hiipparista. Hän sanoi, että hyvin tehty, koska voisi tosiaan lähteä myös henki.

Noita tulee kadulla aina välillä. Väistää jotakin ihmistä, tai hidastaa tai nopeuttaa kävelyä jonkun takia. Jotenkin vaisto sanoo, että kannattaa varoa. Tulee hullut vibat, jopa mielipuoliset joistakin ihmisistä.

Istuin bussissa ainoalle vapaalle penkkiriville, mikä oli bussin perimmäinen rivi. Joku narkkari puhui puhelimeen kuinka aikoo "ottaa joltain ho rolta lääkkeitä kun on niin kauheat tärinät" Tämä sama heppu oli apteekissa kuunteluetäisyydellä kun hain itselleni unilääkkeitä, joita ilmeisesti sekakäyttäjät suosivat. Vanhempani asuvat kävelymatkan päässä pysäkillä jossa jään, ja soitin isäni vastaan pysäkille. Tämä heppu seurasi meitä vähän matkan päästä kun isä saattoi minut kotiini sisälle asti. Isä oli hetken seuranani kun kuulimme rämähdyksen, tyyppi oli rikkonut alaoven lasin heittämällä pyörätelineen sen läpi. Poliisit hakivat hepun kyytiinsä. Olin jo siellä apteekkiin mennessä varma, että tämä heppu alkaa seurata minua.

Se on se tunne sisällä joka sanoo että tämä ei nyt tunnu ihan siltä miltä pitäis. Tai jos joku asia herättää ihmetystä, jonka saattaa vain ohittaa eikä jää pohtimaan sitä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Istuin bussissa ainoalle vapaalle penkkiriville, mikä oli bussin perimmäinen rivi. Joku narkkari puhui puhelimeen kuinka aikoo "ottaa joltain ho rolta lääkkeitä kun on niin kauheat tärinät" Tämä sama heppu oli apteekissa kuunteluetäisyydellä kun hain itselleni unilääkkeitä, joita ilmeisesti sekakäyttäjät suosivat. Vanhempani asuvat kävelymatkan päässä pysäkillä jossa jään, ja soitin isäni vastaan pysäkille. Tämä heppu seurasi meitä vähän matkan päästä kun isä saattoi minut kotiini sisälle asti. Isä oli hetken seuranani kun kuulimme rämähdyksen, tyyppi oli rikkonut alaoven lasin heittämällä pyörätelineen sen läpi. Poliisit hakivat hepun kyytiinsä. Olin jo siellä apteekkiin mennessä varma, että tämä heppu alkaa seurata minua.

Hyi olkoon. Kannattaa tuollaisissa tilanteissa pysähtyä johonkin pitemmäksi aikaa tarkkailemaan tilannetta. Minulla oli kerran tilanne, jossa kävelin baarista yksin kotiin. Eräs mies tuntui seuraavan minua pidemmän matkaa. Lähellä kotia oli kebabravintola auki. Menin sinne syömään ja tarkkailin tilannetta. Näin, kuinka mies oli piilossa kukkaistutuksien takana ja kyttäili ravintolaan päin. Kun olin syönyt, päätin soittaa taksin, vaikka kotiin oli muutama sata metri. Niin epämiellyttävä tilanne oli. Kaupungissa olen kuullut tarinoita rappuraiskaajista.

Jostain syystä aloin epäilemään lapseni ollessa parivuotias, että hänellä voisi olla diabetes. Kahdesti huoleni osoittautui vääräksi (parivuotiaana, viisivuotiaana), kun tarkistin verensokerin oireilun vuoksi. Kolmannella kerralla 10-vuotiaana tuntui jo tyhmältä tarkistaa taas. Oli diabetes, joka havaittiin hyvissä ajoin ja säästyttiin rankalta alulta. Rauhassa ajelimme sairaalaan, kerroin mikä sairaus on, mihin nyt menemme ja kuinka pitkäksi aikaa, ja minkälaista hänen hoito tulee olemaan jatkossa. Lapsi sopeutui tilanteeseen valtavan nopeasti ja oppi elämään sairauden kanssa ilman suurempia kipuiluja.

Kerran humalassa liftasin kotiin baarista. Naisihminen vinkkasi minut kyytiin.

Oli tosi pitkä selkä , mutta en kiinnittänyt huomiota, ennenkuin alkoi puhua möreällä äänellä. Pelästyin. Oli ilmeisesti transseksuaali.

Joku väsynyt, epämiellyttävä energia tuosta ihmisestä tuli.

Vaikka oli ihan ystävällinen. Hiukan pelotti.

Mies / nainen oli varmaan henkisesti aivan rikki, ja päällä lääkehoito. Tuli siitä epämiellyttävä energia. Olin iloinen, kun pääsin kotiin.

Kyllähän noita on ollut, että olen nähnyt jotain epämääräistä ja olen juuri siitä syystä sitten vaihtanut suuntaa. Ei ole kovin kauaa, kun lähdin autolla töistä iltavuorosta ja minulle tuli tunne, että laitan ovet lukkoon, kun hetken jouduin siinä säätelemään jotain radiokanavaa. Yhtäkkiä joku todella sekavasti käyttäytynyt hiippari löi kaksin käsin ikkunaan ja yritti rynkyttää kahvaa auki ja huusi, että tarvitsee kyytiä. Lähdin hitaasti vähän peruuttamaan ja tämä päästi autostani irti ja pääsin lähtemään. Näytti vielä keskaria perään.

Olen oppinut välttämään tutustumasta lähemmin ihmisiin, joissa ilmenee ensitapaamisella jokin epämiellyttävä tai likainen yksityiskohta. Olen tehnyt tässä asiassa virheitä ja ottanut opikseni. Esim. naisella, joka suoraan ilmaisi haluavansa tutustua minuun, oli sillä hetkellä huomattavan likaiset ja töhnäiset etuhampaat. Muutenkin hän puhui ja hölisi aika levottomasti. Aurinkoisesta hymystä ja naurusta huolimatta tuo nainen paljastui luonnehäiriöiseksi, erittäin ilkeäksi, ailahtelevaksi ja kostonhimoiseksi ihmiseksi, joka alkoi vihata minua. Olisi pitänyt uskoa puistattavaa ensivaikutelmaa ja jättää tutustumasta tähän ihmiseen.