Oliko lukiosta mitään hyötyä sinulle?

Varmaan sikäli, että sain aikaa miettiä. Ja sain ehkä jotain yleissivistystä, ja opin kieliä.

Olisin halunnut lähteä opiskelemaan artesaaniksi suoraan peruskoulusta, mutta opo, opettajat ja kaverit sanoivat että se ei olisi järkevää, vaan minun pitäisi mennä lukioon.

Kävin lukion, lintsasin puolet ajasta, kirjoitin ällän paperit, hain yliopistoon ja pääsin parhailla pisteillä, en tykännyt, lähdin ulkomaille hanttihommiin muutamaksi vuodeksi, tulin Suomeen, opiskelin artesaaniksi, tapasin miehen, sain lapsia, opiskelin vielä toisen ammatin ja olen tehnyt sitä työtä siitä lähtien.

Mitä hyötyä nyt mistäkin on. Kaikesta mitä olen tehnyt ei ole ollut taloudellista tai yhteiskunnallista hyötyä. Olen elänyt elämää.

Kokemukset, tiedot ja taidot ovat tehneet minusta sellaisen ihmisen kuin olen. Siitä on varmasti ollut hyötyä minulle niin ihmisenä kuin ammatillisesti.

Oli. 1. Sain ihan hyviä kesätyöpaikkoja lukioikäisenä 2. Sain asua kotona vielä hetken ennen muita opintoja 3. Pääsin hyvään yliopistoon (tosin ei suoraan, pääsykokeet välissä) 4. Kivoja muistoja

Vierailija kirjoitti:

Oli, sain lisäaikaa miettiä ammattia. Kivoja muistoja ja ystävyyssuhteita. Parhain juttu kuitenkin paperit, joilla vielä vuosienkin jälkeen pääsin heittämällä sisään haluamiini kouluihin :)

Miksi olet vuosia vetelehtinyt opiskelujesi loppuunsaattamisen kanssa? Olikohan lukiosta kohdallasi kuitenkaan mitään hyötyä...

Sain mahdollisuuden kirjoittaa ylioppilaaksi ja nämä (lukio ja yo: kirjoitukset) yhdessä muodostivat oikeuden hakea ja päästä yliopistoon.  Toki saman oikeuden olisin saanut myös ammattikoulun kautta. Avaus toi mieleeni, että mahtoivatkohan säikähtää, että lukion arvostus on valunut jo liian alas ja halusivat aloittaa sen arvotsuksen nostamisen niin, että tällä hetkellä korkeakoulu - ja yliopisto opiskelija valinnoissa käsittääkseni suositaan eritysesti heitä, jotka ovat kirjoittaneet ylppäreissä mahd, hyvät arvosanat ja ovat (ns.) ensikertalaisia, eli eivät omaa aiempaa korkeakouluopiskelu paikkaa.

- Omana aikanani paikan "omalta alaltani" saaminen vaati (Suomessa) kaikilta pääsykokeista suoriutumista  ja ainakin teoriassa oli mahdollsita se, että joku Laudatur -rivin kirjoittanut jäi vaille opiskelupaikkaa ja paikan saanut sellainen, joka ei olisi käynyt päivääkään lukiota saati kirjoittanut ylioppilaaksi.

Toki tuolloinkin suosittiin ylioppilata niin, että ylioppilailla oli mahdollísuus saada lisäpisteitä yo-arvosanoista  ja lisäksi ainakin useimmille aloille oli oma erillinen kiintiönsä ylioppilaille, jossa valittiin laskemalla yhteen yo-arvosanoista saadu lisäpisteet ja pääsykokeesta saadut pisteet. Ja toinen kiintiö jossa huomioitiin pääsykokeissa parhaiten menestyneet (ilman lisäpisteitä yo-arvosanoista, tai mistään muustakaan).

Itseäni huojensi hieman se, että pääsykokeeseen ilmoittautuessa ei itse tarvinnut valita kummankiintiön kautta paikkaa tavoitteli vaan se tehtiin "viran puolesta" eli käytännössö aika moni verraten hyvinkin kirjoittanut sai ainakin "omalta alaltani" paikan pääsykoekiintiön kautta.       

Olen laittanut merkille, että monelta alalta voi nyksyin paikans saada myös mm. ns. avoimen väylän kautta, mutta käytännössä se on vähän vaikuttanut silmänlumeelta. Tarkoitan, että jos avoimen väylää pitkin tulee suorittaa opintoja -vedän hatusta- vaikka 60 opintoviikkoa ja saadakseen himoistemansa opiskelupaikan niin avoimessa suoritettujen opintojen keskiarvon tulisi olla 4.5-5 /5, niin kyseessä on sellainen suoritus, että en epäilehetkeäkään, etteikö tällaiseen suoritukseen yltävä voisi aivan yhtä hyvin saada paikkansa myös pääsykokeen kautta. 

Hienoa tietysti se, että erilaisia tapoja suorittaa opiskelijavalintoja on lisätty. Ja en missään nimessä väitä, että avoimen yliopiston väylä olisi turha; sen pitäisi olla mahdollsita kaikille aloille, edes jollekin. Vaikka tietenkään ei kaikessa avoimen kautta suoritettavissa opinnoissa ole edes tarkoitus hakeutua koskaan tutkinto-opiskelijaksi.     

Sinkkumies

Viisastuin niin paljon, että hain ammattikouluun lukion jälkeen. Yht.10 vuotta olen ollut oman alan töissä kolmessa eri firmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Saatoin hakea korkeakouluun ja sain samalla yleissivistystä ja kielitaitoa.

Minulla on kaksi kollegaa joiden lukiossa vietetty aika on tasan 0h ja silti löytyy dippainssin paperit. Hyvin luontuu lontoo kummallakin, toisella päälle saksa ja opiskele espanjaa kansalaisopistossa harrastuksensa "pakottamana".

Kiva juttu. Miksi lainasit minun viestiäni?

Osoittaakseni ettei lukio ole mikään pakkovaatimus kielitaidolle tai korkeakoulutukselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Saatoin hakea korkeakouluun ja sain samalla yleissivistystä ja kielitaitoa.

Minulla on kaksi kollegaa joiden lukiossa vietetty aika on tasan 0h ja silti löytyy dippainssin paperit. Hyvin luontuu lontoo kummallakin, toisella päälle saksa ja opiskele espanjaa kansalaisopistossa harrastuksensa "pakottamana".

Kiva juttu. Miksi lainasit minun viestiäni?

Osoittaakseni ettei lukio ole mikään pakkovaatimus kielitaidolle tai korkeakoulutukselle.

Miksihän se piti mielestäsi osoittaa minun viestini jälkeen? Enhän minä kirjoittanut, että kielitaitoa ei voi saada tai korkeakouluun ei voi päästä, jos ei käy lukiota. 

Portti yliopistoon, unelma-alalle, josta valmistuin työttömäksi, vaikka on hyvin työllistävä ala.

Olisi pitänyt opiskella jotain "turhempaa" alaa.

Oli, sain opiskelupaikan yliopistosta. Oli huoletonta ja kivaa aikaa.

Oli ehdottomasti, koska pystyin hakemaan yliopistoon joka puolestaan mahdollisti urakehitykseni ja sitä kautta nykyisen varsin hyväpalkkaisen, mukavan työni ja suht korkean asemani.

Onkohan minusta tulossa vanha kun olen jo saanut itseni kiinni hieman kaipailemasta lukioaikaani. - Se  oli kuitenkin viimeisiä aikoja, jolloin oikeasti muistan tunteneeni, että minä tiedän ja tai osaan jonkun asian.

Kun taas nykyisin tuntuu sille, että päivä -päivältä on vähemmän sellaisia asioita, joista saatan sanoa, että kyllä olen asiasta ehdottoman varma ja mitään, yhtään mitään muuta tai toisenlaista vaihtoehtoa ei ole.

Sen sijaan huomaan puhuvani todennäkösiyyksistä ja erilaisten vaihteoehtojen mahdollsiuudesta, jotka saattavat nousta tai tulla esiin myös, joko yksin tai jonkun ja tai joidenkin rinnalla. 

Mustavalkoisuus on tylsää mutta hyvä ja selkeä argumentointi on toisinaan vaikeaa, eikä vähiten siksi, että toivottavaa olisi, että vastaanottaja ymmärtäisi sen mitä hänelle kerron/ sanon.

Sinkkumies 

Oli. En heti tiennyt, mitä alaa haluaisin opiskelemaan, joten lukio antoi lisäaikaa. Kyllähän sieltä jonkinlaista sivistystä tarttui. Olin lahjakas oppilas, joten opinnot eivät vieneet likaa aikaa. Lukioon valikoitui muutenkin hyviä ja hieman fiksumpia tyyppejä, lukio oli heittämällä ihan parasta aikaa opintojen osalta. Meillä oli todella hyvä ja hauska luokka. Yläastetta sen sijaan inhosin.

Vierailija kirjoitti:

No kaksoistutkinnosta olisi kyllä ollut vielä enemmän hyötyä. Lukiosta nyt sen verran hyötyä, että sain vähän miltä tahansa alalta helposti kesätöitä kun väitin vain hakemuksissani ko. alan jatko-opintojen olevan tähtäimessä. Siis mara-alan töitä ja merkonomin hommia pääsin lukiopapereilla tekemään enimmäkseen. Sen verran hyötyä lukiosta, että hyvällä päättötodistuksella oli todella helppo hakea amk:iin ja yliopistoonkin ihan ok hakumahdollisuudet. Jos olisi ollut vielä ammattitutkinto niin olisi voinut tehdä senkin alan töitä sitten tai olisi ollut amk:ssa ehkä paremmat valmiudet jos olisi olleet sen alan jatko-opintoja. Mutta silloin pitäisi oikeasti tietää mikä ala kiinnostaa eniten. Itsehän olisin kaksoistutkintonakin hankkinut aivan väärän alan tutkinnon silloin mitä, 15 v valitessa? Että nyt 30 v olen aikuiskoulutuksesta valmistuva amis sitten kuitenkin, mutta kyllä lukiosta on sitten taas hyötyä jos/kun todennäköisesti haen tästä jatko-opintoihin. Näin amislaisena on kuitenkin äärimmäisen hyvin aikaa lapsillekin, enemmän kuin työssä käyvänä, joten hyvä aika vaihtaa alaa kun eka kierros meni vikaan.

Vai tarkoitatko kolmoistutkintoa? Kaksoistutkinnossahan ei suoriteta koko lukion oppimäärää vaan yo-tutkinto amistutkinnon lisäksi.

Minulle lukio oli paratiisi yläasteen jälkeen. Ympärillä oli yhtä äkkiä fiksuja, elämänmyönteisiä ja eteenpäin katsovia kavereita vaikka kuinka paljon sekä opiskelupositiivinen ilmapiiri - täydellinen vastakohta yläasteeseen nähden. Sain uusia kavereita, harrastin paljon, elin täysillä elämääni lukio-opintojen rinnalla. Tulin laitoksesta ulos kielitaitoisena ylioppilaana hyvillä papereilla ja jatkoin yliopistoon suoraan.

Edelleen melkein nelikymppisenä muistelen lukioaikaani parhaana hetkenä koulutielläni. Siitä ei ollut vain hyötyä, se oli suorastaan identiteettiä muokkaava ja vahvistava kokemus alas painavan raskaan ja masentavan yläasteen jälkeen.

Tiedollisesti ei juurikaan, mutta kasvun ja sosiaalisen elämän kannalta paljonkin. 

Turhaan roikuin siellä 3 vuotta. Tutkinnon hankin ammattikoulusta 10 vuotta myöhemmin. Yhtään mitään en muista lukiosta.

Ketään mukaan lukien itseni ei kiinnostanut syrjäytyminen yhteiskunnasta. Kävin treenaamassa useamman vuoden toimeentulolla. Olen nykyään töissä IT-alalla, ihme kyllä.

No Suomen koulujärjestelmässä se nyt vaan menee niin, että kun käyt lukion, voit hakea korkeakouluihin.  Se on se valtaväylä. Itselleni lukio oli monin tavoin muutenkin henkilökohtaisesti kasvattavaa aikaa, toivottavasti muillekin.

No oli. Lukion käymällä saattoi osallistua yo-kirjoituksiin ja sain yo-todistuksen. Ilman sitä ei ollut asiaa yliopistoon silloin kun minä olin parikymppinen ja sinne hain.

Ei juuri mitään hyötyä.

Kuin hain kauppikseen niin olin jo parin vuoden aikana unohtanut lähes kaiken ja vaikken olisikaan niin eivät ne asiat olisi juuri auttaneet pääsykokeissa. Näkisin, että pääsin kauppikseen pikemminkin lukiosta huolimatta kuin sen johdosta.

Lukion biologia, historia, kemia, fysiikka, maantiede ja suureksi osaksi äidinkieli haihtuivat mielestäni sitä mukaa kun noita kursseja kävin. Nykyään ei ole enää pienintäkään muistikuvaa siitä, mikä on allatiivin ja illatiivin ero tai mitkä olivat nuijasodan osapuolet, tai koska se edes oli. Kemiasta en tiedä muuta kuin että kilo natriumia ja vessanpönttö ovat huono yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sikäli, että sain aikaa miettiä. Ja sain ehkä jotain yleissivistystä, ja opin kieliä.

Olisin halunnut lähteä opiskelemaan artesaaniksi suoraan peruskoulusta, mutta opo, opettajat ja kaverit sanoivat että se ei olisi järkevää, vaan minun pitäisi mennä lukioon.

Kävin lukion, lintsasin puolet ajasta, kirjoitin ällän paperit, hain yliopistoon ja pääsin parhailla pisteillä, en tykännyt, lähdin ulkomaille hanttihommiin muutamaksi vuodeksi, tulin Suomeen, opiskelin artesaaniksi, tapasin miehen, sain lapsia, opiskelin vielä toisen ammatin ja olen tehnyt sitä työtä siitä lähtien.

Mitä hyötyä nyt mistäkin on. Kaikesta mitä olen tehnyt ei ole ollut taloudellista tai yhteiskunnallista hyötyä. Olen elänyt elämää.

Kokemukset, tiedot ja taidot ovat tehneet minusta sellaisen ihmisen kuin olen. Siitä on varmasti ollut hyötyä minulle niin ihmisenä kuin ammatillisesti.

Kiitos hienosta kommentista.

Tässä oli myös minun elämäntarinani. Enpä tiedä, oliko lukiosta sen suurempaa hyötyä kuin vaikkapa yläasteen käymisestä. Olen aina harrastanut omatoimista sivistymistä ja lukio kului lähinnä lintsatessa ja bändikämpällä notkuessa, tuloksena ällän paperit. On niillä käyty kolmea korkeakoulutusta kokeilemassa mutta ei vaan ole paikkani tuo akateeminen maailma. Olin ensimmäisellä yrityksellä kunnon slacker ja tällä viimeisimmällä liian normaali moderniin ideologiahautomoon.

Elämäni on poikennut aika paljon normaalista kaavasta ja tämä polku kokonaisuudessaan on paljon merkityksellisempi kuin jokin suoritus tai suorittamatta jätetty asia.

Yhteiskunnalle olisi luultavasti ollut tuottoisampaa, jos olisin lukion sijaan saanut mennä ammattikouluun. Haaveilin pakkaussuunnittelusta mutta "meidän tytöt käy lukion".