Oöen pilkuhiljaa pääsemässä traumoistani eroon.
Ikää mulla jo 50v. Jotenkin tässä lomalla on asiat kirkastundet. Olen vihdoin hyväksynyt omat traumani, mutta ssmalla olen tietoinen siitä että olen vastuussa itsestäni ja elämästäni. Voin jatkaa tätä murehtimisen ja voivottelun matkaa tai kääntää uuden lehden. Tehdä loppu elämästä sellaisen minkä haluan. Ei mun tarvitse enää kantaa tätä taakkaa.
Mun traumat alkoivat 10-vuotiaana ja niitä on näin pitkälle kannettu. Kyllä ne dieltä varmaan vielä päätänsä nostaa, mutta ei enää niin voimakkaasti.
Kommentit (4)
Saako kysyä mihin traumasi liittyvät ?
Vierailija kirjoitti:
Mäkin mietin tänään, että miksi tuhlaan aikaani/elämääni sellaisiin asioihin, joilla ei ole varsinaista merkitystä muuten kuin, että huonontavat elämänlaatuani.
Hyvää pohdintaa. Mihin lopputulokseen päädyit? Ap
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mihin traumasi liittyvät ?
Seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena lähisukulaisen puolesta. Lisäksi oman isän ahdistelut.. Myöhemmällä iällä jouduin raiskatuksi, tulin raskaaksi, tein abortin sillä mies joka tämän teki oli naimisissa. Noi on pahimmat. Ap
Mäkin mietin tänään, että miksi tuhlaan aikaani/elämääni sellaisiin asioihin, joilla ei ole varsinaista merkitystä muuten kuin, että huonontavat elämänlaatuani.